Samaan aikaan, kun kirjoitan tätä postausta, on Singaporessa
menossa formula 1 aika-ajot. Takana on kiihkeä viikko formulamaailmassa.
Ferrari ei enää jatka Kimi Räikkösen sopimusta. Sen sijaan mies tekee
sopimuksen Sauberin kanssa. Ymmärrän ympyrän sulkeutuvan, koska olen juuri
lukenut Kari Hotakaisen kirjan Tuntematon
Kimi Räikkönen (Siltala, 2018).
Kuka on Kimi Räikkönen? Sitä ei taida oikeasti tietää kukaan
muu kuin mies itse. Kari Hotakainen on kuitenkin saanut kunnian päästä
tutustumaan itselleen vieraaseen mieheen ja miehen työhön. Kyllähän kaikki
suomalaiset ja aika moni ulkomaan eläväkin Kimin tuntee tai ainakin sen Kimin,
joka on välittynyt ihmismieliin television, internetin ja lehtien palstoilta. Media
on muokannut miehestä kuvan jurosta ja hiljaisesta miehestä. Aivan kuin Kimiä
ei voisi vähempää kiinnostaa. Eikä Kimiä muuten kiinnostakaan. Räikkönen tykkää
ajamisesta, mutta hän vihaa kaikkea mediapyöritystä, jota ajamiseen automaattisesti liitetään.
Hotakainen on päässyt hienosti Räikkösen ihon alle, ja
valottaa näkemäänsä ja kuulemaansa kirjan kautta meille lukijoille. Jotenkin
kuitenkin koko ajan kirjaa lukiessani silti tiedostin, että tämäkin on vain
osatotuus. Eikä siinä mitään. Ei Kimin tarvitse avata koko elämäänsä muulle
maailmalle. Tuskin kukaan haluaisi, että koko muu maailma tietäisi ja tuntisi sinut läpikotaisin. Tästä huolimatta pidin kirjasta. Pidin siitä, kuinka
kirjassa kerrotaan Kimin lapsuudesta ja koko perheen autoharrastuksesta. Ei
silloin ollut mitään valmiita pakkauksia, joissa lapsi vain hyppää mikroauton
rattiin ja lähtee kiertämään rataa. Ei. Silloin tehtiin, puunattiin ja
tuunattiin itse. Kimin yksi valttikortti onkin ehdottomasti se, että hän tuntee
ja tietää paljon myös auton sisälmyksistä, eikä pelkää tarttua ruuvimeisseliin,
jos sellaista tarvitaan. Ihastuin kirjassa myös siihen, kuinka Kimi tapasi
nykyisen appiukkonsa ensimmäisen kerran. Appiukon piti vaihtaa talvirenkaat
Mintun autoon. Kimi halusi tehdä työn yhdessä tulevan appensa kanssa.
Toki kirjassa kerrotaan myös Kimin hurlumhei-jutuista. Mitä
sitten? Kukapa sitä olisi niin puhdas pulmunen, ettei olisi joskus päästellyt
menemään oikein kunnolla. Jos me kaikki olisimme julkisuuden henkilöitä, niin
ei olisi medialla puutetta skandaalinkäryisistä jutuista. Rapatessa roiskuu ja
se on ihan normaalia. Sitä paitsi on aika tavallista, että ihmiset juhlivat.
Hyvien ystävien kanssa voi meno mennä välillä aika hurjaksikin.
Kirja välittää Kimi Räikkösestä kuvan, joka on jotain ihan
muuta kuin julkisuuden antama kuva. Mies on hyväsydäminen ja jeesaa varmasti,
jos ystävä on pulassa. Miehellä riittää myös huumorintajua, eikä puhumaton mies
olekaan mikään hiljainen mies. Ystävien mukaan Kimi on suulas ja puhuu kuin
papupata, kun sille päälle ryhtyy. Kimi on myös lapsirakas ja senkin kirja
kertoo. Omat lapset ovat tietysti tärkeintä elämässä, mutta en voi varmasti
ikinä unohtaa sitä televisiokuvaa, kun Räikkönen joutui keskeyttämään jonkin
kilpailun. Katsomossa oleva pikkupoika puhkesi lohduttomiin kyyneliin. Hieman
myöhemmin näytettiin Ferrarin varikkokuvaa, jossa pikkupoika oli päässyt vanhempiensa
kanssa tapaamaan Kimiä. Kimi tuntui oikeasti välittävän siitä, että pikkupojalle
jäi kilpailusta hyvä mieli. Oliko tässä se hetki, jolloin Kimi näytti
todellisen luonteensa formula-auton ulkopuolella?
Kimi on toista kertaa naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta
kirjassa ei kerrota sen enempää, eikä tarvitsekaan. Vain pari mainintaa. Kimistä
saa sellaisen kuvan, että tässä hetkessä on hyvä olla Mintun ja lasten kanssa.
Työnsä takia Kimi joutuu matkustamaan todella paljon, ja siksi onkin ymmärrettävää,
että mies viihtyy vapaa-aikanaan kotona. Kyllähän sitä itsekin nauttii kotona
olemisesta. Jatkuva liikkeessä oleminen on kuluttavaa ja pidemmän päälle
ärsyttävää.
Kiitos Kimi Räikkönen, kun annoit Kari Hotakaisen astua
maailmaasi. Hotakainen on taitava kynäilijä ja kirja on hieno kuvaus
elämästäsi. Kiitos myös Kimin perheelle ja ystäville. Olette laajentaneet kuvaa
Kimi Räikkösestä. Pidin myös siitä, kuinka kirjasta löytyy hotakaismaisia piirteitä,
vaikka kirja perustuukin pitkälti henkilöhaastatteluihin.
Sellainen huomautus vielä, että C Morella näytettiin ennen Singaporen
formula 1 aika-ajoja haastattelutilanne uusista formulasopimuksista. Kimi
Räikkönen esiintyi jäänsinisine silmineen ilman aurinkolaseja. Mies huokui
helpottuneisuutta ja huumoria oli helppo heitellä ilmaan. Jotenkin on sellainen
tunne, että mies on tehnyt oikean ratkaisun.
Hyvä kirjaesittely! Kirja alkoi nyt kiinnostamaan :)
VastaaPoistaKannattaa lukea. On nopeasti luettavissa ja postaukseen unohdin mainita, että kirjassa on kivoja kuvia Kimin lapsuudesta.
Poista