Sain kivan yllätyskirjapaketin, josta löytyi Taina Latvalan Venetsialaiset (Otava, 2018). Kirja olisi
ehkä jäänyt huomiottani, mutta nyt tuli onneksi sopiva sysäys lukemiselle. Juuri sopivan
kokoinen kirja työmatka- ja ulkoilulukemiseksi. Ja hyvä, että kirjaan tartuin.
Kirjan tarina on kiehtova.
Kolme täysin erilaista sisarusta tapaa toisensa isän
rakennuttamalla mökillä elokuun viimeisenä viikonloppuna. On aika tehdä
päätöksiä. Isän kuolemasta on sen verran pitkä aika. Paula on sitä mieltä, että
mökki pitää myydä. Siitä on liikaa kuluja, eikä mökillä enää juuri käydä. Paula
on määrätietoinen ja tietää aina, mitä pitää tehdä, ja kuinka se tehdään
oikealla tavalla. Elina, sisaruksista nuorin, on epävarma kaikessa, mihin hän
ryhtyy. Hän on suosittu bloggaaja ja loistava valokuvaaja, mutta kaikissa
päätöksiin liittyvissä asioissa hän tukeutuu muihin. Iiris on sisaruksista
vanhin. Iiris on oman tiensä kulkija, ja vähät välittää muista. Iiriksen elämä
on alkoholinhuuruista, eikä hän ikinä kieltäydy juhlista.
Yhteen viikonloppuun tai pitäisikö sanoa yhteen yöhön mahtuu
paljon. Sisarusten ajatukset pyörivät isässä. On salaisuuksia, joista joku
tietää jotain, toinen ei mitään. On kipuilua, on tunteilua, on järjen ääntä.
Naisten viikonloppu ei ole pelkkää saunomista ja yhdessäoloa. Sisarukset
päätyvät lähtemään Loimujärvelle juhlistamaan venetsialaisia. Illan ja yön tapahtumat
vyöryvät päälle sellaisella voimalla, että salaisuuksien verhoja aletaan
availla. Voiko elämä enää jatkua samanlaisena kuin ennen?
Ensinnäkin kiitos siitä, että tarina sijoittui
Etelä-Pohjanmaalle. Sieltä ne allekirjoittaneen sukujuuretkin tulevat. Kirjassa
ei kuitenkaan käytetä Etelä-Pohjanmaan murretta muistaakseni kuin yhdessä
kohdassa, joten kieltä ei tarvitse pelätä. Kirjan kieli on kauttaaltaan hienoa
suomen kieltä. Pidän myös siitä, että kirjaa lukiessa ei tarvitse miettiä, mitä
kirjailija tahtoo sanoa kullakin virkkeellä. Latvalan tyyli kirjoittaa on
selkeää ja suoraviivaista. Latvala osaa myös kuvata hyvin tunnelmia. Elokuun
lopun yö, varjot ja valot, savusauna, juopunut nainen, lavatanssit.
Pidin kirjassa myös siitä, kuinka sisarusten ja isän tarina
vuorottelivat. Suurin piirtein joka toisessa luvussa palattiin vuosikymmenten
päähän ja isän elämään. Sisarukset muistelivat hetkiä elämästään ja isästään.
Tällä tavoin lukija pääsee vähitellen selville vaietuista asioista. Lukijalle
selviää myös se, millaisia piirteistä sisarukset ovat isältään perineet. Ei se
omena aina kauaksi puusta putoa.
Se, mikä kummeksutti, oli venetsialaisten yhdistäminen
Pohjanmaalle. Itse en tällaista traditiota muista lapsuudestani, vaikka voisin
väittää, että ihan keskiverto pohjanmaalaiset sukujuuret omaankin. Onneksi Wikipedia
tietää kaiken, ja siellähän se kyllä kerrotaan, että Länsi-Suomen
rannikkoalueet ovat olleet tyypillisiä venetsialaisten pitopaikkoja.
Taina Latvalan Venetsialaiset
on mielestäni tunnelmakirja, jota on kiva lukea hieman viileänä syysiltana
huopaan kääriytyneenä. Kesän loppu on syksyn alku.
Kiitos kustantajalle mukavasta kirjayllätyksestä.
Olipa hauska huomata, että postasimme samanaikaisesti Venetsialaisista. Tykkään Latvalan kirjoista ja kerronnasta.
VastaaPoistaPitääkin käydä kurkkaamassa postauksesi. Eilen oli niin kiire, ettei ehtinyt ollenkaan blogijuttuja katsella. Latvalalla on kyllä hyvä tyyli kirjoittaa.
PoistaOlen aloittanut tätä kirjaa ja Latvalan kirjoitystyyli tuntuu tosi kiinnostavalta. En ole aiemmin lukenut Latvalan kirjoja. Mukavaa viikonloppua sinulle1
VastaaPoistaMinulle oli myös ensimmäinen Latvalan teos, mutta tuskin viimeinen. Kiva tapa kirjoittaa.
PoistaHyvää viikonloppua myös sinulle!
Vaikuttaa hyvältä kirjalta, täytyypä pitää mielessä! Kiitos :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi. Kotimaista kirjallisuutta on kiva lukea, jos se on hyvin kirjoitettua.
Poista