Kimmo Oksanen & Heidi Piiroinen: Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina

Välillä tulee tartuttua kirjaan, joka jollain tavoin laittaa miettimään asioita laajemmin ja uudella tavalla. Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY, 2018) on juuri tällainen kirja. Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen sekä valokuvaaja ja  dokumenttiohjaaja Heidi Piiroinen ovat tehneet vuosikausia töitä yhdessä. Heidän journalistiseen taustaansa kuuluvat mm. reportaasit romanikerjäläisistä yli kymmenen vuoden ajalta. Materiaalia on kertynyt vuosien varrella hurja määrä, joten kaksikko päätti tuoda yhden romaniperheen kirjan kansien väliin.

Vuonna 2008 Mihaela on vain 16-vuotias tyttö. On talvi ja helmikuun pakkaset. Mihaela on rakastunut ja raskaana. Hän nukkuu yöt Herttoniemen sillan alla miehensä Surasin vieressä. Mihaela ja Suras ovat tulleet Suomeen kerjäämään. Heidän kotimaassaan Romaniassa asiat ovat vielä hullummin kuin Suomessa. Romaniassa he olivat alinta kastia. Ehkä he Suomessakin ovat alinta kastia, mutta aina on joku, joka heittää kuppiin euron tai kaksi. Toimeentulo on joka tapauksessa huomattavasti parempaa kuin Romaniassa. Mihaelan raskaus on kuitenkin niin pitkällä, että Helsingin sosiaalivirasto on päättänyt aloittaa maasta avustamisen. Romaniassa Mihaelan on parempi synnyttää esikoisensa. Synnytys ehtii kuitenkin käynnistyä muutamia tunteja ennen laivamatkaa Ruotsiin. Maasta avustaminen keskeytetään. Mihaelan ja Surasin esikoinen syntyy Helsingin Naistenklinikalla.

Tämä kaikki on alkusoittoa sille, mistä Ohikuljetut kertoo. Kirjan matkassa päästään Romaniaan, jossa romanien taustoja valotetaan kunnolla. EU:n myötä Romanian on ollut pakko alkaa huolehtia romanien asioista. Lasten täytyy päästä samoihin kouluihin, joita parempiosaiset käyvät. Koulunkäynnissä on vain se ongelma, että useimmilla romaneilla se keskeytyy. Ei lasten älyssä mitään vikaa ole, vaan siinä, että lasten vanhemmat lähtevät kerjäämään ympäri Eurooppaa ja ottavat lapset mukaansa, jolloin koulunkäynti keskeytyy. Tai jos vanhemmat eivät ota lapsia mukaansa, niin lapset jäävät esimerkiksi isovanhempien huomaan, ja koulun käymisestä on helppo alkaa luistaa. Romanit elävät tässä ja nyt. He eivät ole tottuneet ajattelemaan tulevaa, ja esimerkiksi sitä, kuinka koulutus voisi taata heidän lapsilleen turvatumman tulevaisuuden.

Kirjan nimi Ohikuljetut on enemmän kuin osuva. Itse kuulun juuri niihin ohikulkeviin, jotka kääntävät katseensa muualle, eivätkä halua ottaa katsekontaktia kerjäläisiin. Aivan kuin se jotenkin olisi helpompaa olla näkemättä toisen ahdinkoa. Se, mitä ei näe, ei kosketa minua. Niinkö se meni? Kirjan luettuani olen vasta alkanut ymmärtää, kuinka nämä kerjäläiset oikeasti yrittävät tienata leipäänsä. Ei se palkka sieltä kupin pohjalta helposti kerry. Pahimmissa tapauksissa päälle syljetään, potkitaan ja hakataan. Ehkä minä itse jonakin päivänä rohkaistun ja annan kuppiin euron tai kaksi. Kerjäläiset ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Heidän kohtalonsa on vain täysin erilainen kuin meidän. Ei ole helppoa olla luku- ja kirjoitustaidottomana vieraassa maassa, jonka kielikin on aivan erilaista kuin oma kieli. En sano, että kaikki kerjäläiset olisivat luku- ja kirjoitustaidottomia, mutta uskon, että melkoisen suuri prosentti tähän kategoriaan kuuluu.

Olisin ehkä ollut huomioimatta koko kirjaa, ellei Kimmo Oksanen olisi ollut Bloggariklubilla kertomassa kirjastaan. Oksanen kertoi kirjasta niin mielenkiintoisesti, että kirja lähti lukuun lähes heti. Jotenkin tuli tunne, että haluan tietää aiheesta enemmän ja tämän kirjan avulla se onnistui. Oksanen kertoi, että romanien matkassa on pitänyt heittää kyynisyys pois, olla silmät tarkkoina ja korvat kuulolla. Kirja on konkreettinen teko, joka on samalla kuvaus romanien tavallisesta elämästä.

Kirjassa on myös runsaasti valokuvia, koska onhan toisena tekijänä ollut valokuvaaja. Kuvat ovat koskettavia ja pysähdyttäviä. On kuvia romanien tavallisesta arjesta. On lasten riemua ja naurua, mutta on myös köyhyyttä ja kurjuutta. Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljettuihin kannattaa tarttua ihan sen takia, että kirja herättää paljon ajatuksia.

Kirjan sain kustantajalta, joten kiitos lähtee siihen suuntaan.

Musta Saara ja Ohikuljetut

Olin toissa perjantaina syksyn ensimmäisellä Bloggariklubilla Kansallisteatterissa. Illan vieraat olivat mielenkiintoistakin mielenkiintoisimmat. Ensiksi meille esittäytyivät muusikko Jussi Tuurna ja näyttelijä Tiina Weckström. Tämän jälkeen estradille asteli kirjailija Kimmo Oksanen. Illan kruunasi mahtava Tainaron.

Musta Saara on Kansallisteatterin syksyn suuri musiikkiteatteriesitys, jonka on kirjoittanut Pirkko Saisio. Jussi Tuurna on puolestaan säveltänyt musiikin teokseen, ja tästä mies bloggariklubilaisille kertoikin. Tai kertoi hän muutakin, koska Tiina Weckström puolestaan näyttelee kyseisessä teoksessa, ja parivaljakko avasi näytelmää yhdessä hieman laajemmin kuulijakunnalleen. Musiikin kannalta Musta Saara edustaa brechtiläistä tyylisuuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kohtauksessa näytetään jokin toinen kulma tai taso kuin olisi odotettavissa. Näyttelijä puolestaan uittaa tunteensa brechtiläiseen kohtaukseen. Brechtiläinen tyyli luo myös jännitteitä. Tuurna kertoi, että Pirkko Saisio osaa oraakkelimaisesti aistia erilaisia tuulia.  Musta Saara onkin ajankohtainen näytelmä, jossa eurooppalainen liikkuvuus näyttelee suurta osaa. Voisin kuvitella, että Tuurnan ja Weckströmin raottama brechtiläinen tyylisuunta sopii tällaiselle ajankohtaiselle esitykselle hyvin.

Jussi Tuurna ja Tiina Weckström

Mustan Saaran näyttelijäkunta koostuu vanhoista konkareista sekä vastavalmistuneista untuvikoista, joka tuo myös tietynlaista jännitettä esitykselle. Tästä on kuitenkin myös paljon hyötyä näytelmässä. Konkarit ja untuvikot tukevat toisiaan ja saavat toisiltaan paljon. Tuurna ja Weckström kertoivat myös, että Musta Saara päättää trilogian, jonka ensimmäiset osat ovat olleet Homo! ja Slava!. Molemmat edelliset teokset ovat olleet kantaaottavia ja niin tulee olemaan viimeinen osakin. Musta Saara on kuitenkin ehdottomasti oma itsenäinen teos, joten ei haittaa, vaikka ei olisi aiempia osia nähnytkään. Kantaesitys on Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä keskiviikkona 12.9.2018. Siellä olen myös minä. Katsomossa kylläkin.

Kimmo Oksanen on tehnyt kirjan Ohikuljetut (WSOY, 2018) yhdessä valokuvaaja Heidi Piiroisen kanssa. Kirja kertoo romanikerjäläisistä sekä yhden romaniperheen tai suvun tarinan. Oksanen on seurannut toimittajan työssään Piiroisen kanssa romanikerjäläisiä vuodesta 2007 alkaen ja materiaalia on syntynyt paljon. Oksasen mukaan kirja ei ole tietokirja, vaan sisältää kaunokirjallisia osia. Hän kertoo myös olleensa mukana osassa kirjan kohtauksia. Mies on matkustanut Romaniaan paikan päälle katsomaan, millaisissa oloissa romanit elävät. Piiroisen kamera on käynyt tiuhaan tahtiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Ohikuljetuissa ei kuitenkaan puhu kirjailija eikä valokuvaaja, vaan äänessä ovat romanit. Kirjassa ei osoitella, eikä se sisällä rasismia. Kirja on puhdasta kuvausta romanien tavallisesta elämästä. Kirja on kuitenkin konkreettinen teko, ja osa kirjan tuloista meneekin suoraan romaniperheelle, jota kirjassa on seurattu. Itselläni Ohikuljetut on luennan alla eli varsinainen kirjapostaus tulee myöhemmin.

Kimmo Oksanen

Täytyy sanoa, että Bloggariklubi osaa aina yllättää. Kiitos, että sain olla mukana ajatuksia herättävässä illassa.