Ullan luetut kirjat -blogissa on ollut kesän aikana upeita
kirja-arvontoja. Voitin yhdestä arvonnasta mielettömän kasan kirjoja. Kirjojen
mukana oli Enni Mustosen Paimentyttö
(Seven-pokkari, 2015), joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran kovakantisena
Otavan kustantamana vuonna 2013. Olin tästä kirjasta todella onnellinen, koska
lukupiirissä olimme lukeneet Enni Mustosen Emännöitsijän.
Molemmat kirjat ovat osa neliosaista Syrjästäkatsojan
tarinoita -sarjaa. Paimentyttö on
sarjan ensimmäinen osa ja Emännöitsijä
kolmas, joten sarja on tullut aloitettua hieman nurinkurisessa järjestyksessä.
Paimentyttö alkaa vuodesta 1893, jolloin kaksitoistavuotiaan Ida Erikssonin äiti kuolee.
Orpo Ida saa karjapiian paikan kartanosta, jonka navetassa on valkoiseksi kalkitut seinät ja lehmiä pitkät
rivit. Matilda-mamselli on karjakko, joka ottaa Idan pian siipiensä suojaan,
koska ei halua, että Ida saa huonoja vaikutteita muilta karjapiioilta. Kun Matilda-mamselli
sairastuu ja kuolee, joutuu Ida takaisin karjapiikojen asuntoon. Uusi karjakko
on ilkeä ja ottaa nopeasti Idan silmätikukseen. Ida joutuu kohtalokkaaseen
onnettomuuteen, joka koituu kuitenkin lopulta hänen onnekseen. Hänet otetaan
pitkän sairausjakson jälkeen pikkupiiaksi Björkuddenin huvilaan, keskelle
Topeliuksen suvun elämää.
Enni Mustosen Paimentyttö
on yksinkertaisesti viehättävä kirja. Kirjan kieli on kaunista luettavaa.
Tekstissä vilisee ruotsinkielisiä puheenvuoroja, Etelä-Pohjanmaan murretta ja
ajalle tyypillisiä sanoja. Kaikesta tästä huolimatta tekstiä on helppo lukea ja
tarina etenee loogisesti. Mustonen on osannut hyödyntää taitavasti historiaa
osana tarinan kulkua. Kuin huomaamattaan lukija saa tahtomattaankin pienoisen
historianoppitunnin lukiessaan Paimentyttöä.
Pidin myös siitä, kuinka Mustonen on kirjassa kuvaillut arkipäiväisiä asioita,
kuten pyykinpesua ja taimien istutusta. Puhumattakaan stoptuukeista, joiden
sisään pantiin selstoffia. Kirjan luokkajakokuvaukset olivat myös osuvia, vaikka
Topeliuksen perheessä meno tuntuikin olevan aikamoisen vapaamuotoista.
Topeliuksen suvusta lukija saa kattavan kuvauksen. Vaikka
Björkuddenissa kaikki hyörivät ja pyörivät kirjailija ja valtioneuvos Zachris Topeliuksen
ympärillä, on Mustonen kirjassaan maalannut miehestä hyvin lämpimän kuvan. Valtioneukselta heltiää lämmin sana hyvin usein Idallekin. Topeliuksen
tyttäret ovat kirjassa myös hyvin edustettuina. Pidin etenkin siitä, kuinka
Toini-tyttären naisasiateemaa tuotiin kirjassa esiin. Mielenkiintoista oli
lukea myös siitä, että tyttäristä Toini kirjoitti kirjoja ja Anna
aloitteli omaa kirjailijanuraansa.
Nyt kun on tullut luettua Syrjästäkatsojan tarinoita aivan sekavassa järjestyksessä, yritän
kuitenkin seuraavaksi tarttua Lapsenpiikaan,
joka on kirjasarjan toinen osa. Ei tätä sarjaa voi olla lukemattakaan, kun on
vauhtiin päässyt.
Suosittelen Enni Mustosen Paimentyttöä luettavaksi, jos pidät historiallisista ja viihdyttävistä
romaaneista. Tämä kirja on hyväntahtoinen ja ihana lukukokemus. Itse luin kirjaa osana
Blogistanian Kesälukumaratonia.
Kirja saa tähtiä 4½ (asteikko 1-5).
Tämä Syrjästäkatsojan tarinoita-sarja on minusta aivan ihana. Hauska idea ja hyvin toteutettu, nämä kirjat vain ahmii, kun käsiinsä saa. :D
VastaaPoistaOn todella ihana sarja. Inhosin koulussa historiaa, mutta tätä lukiessa historiatietoja tarttuu päähän aivan huomaamatta.
Poista