Tiedättekö sen tunteen, kun jokin kirja odottaa lukemista?
Kyse ei ole siitä, etteikö kirja kiinnostaisi, vaan siitä, ettei oikeaa hetkeä
ole tullut vastaan. Minulla on ollut hyllyssä yksi tällainen kirja viime
joulusta lähtien, jolloin sain kirjan joululahjaksi ystävältäni. Kirja on Katja
Tikan, Leea Lappalaisen ja Anu Järvisen Helsingin
sisäpihat kertovat – Kaupunkihistoriaa ja nykypäivää pihan puolelta
(Minerva, 2015). Olin innossani, kun kirjan sain, koska ihastuin samojen
tekijöiden Kahvintuoksuiseen Helsinkiin.
Blogistanian kesälukumaraton oli oiva mahdollisuus tarttua Helsingin sisäpihat kertovat kirjaan, koska tahdoin suoda kirjalle kokonaisvaltaisen
huomioni ja fiilistelyni.
Helsingin sisäpihat
kertovat luo katsauksen Helsingin pihoihin, joita tavallinen kaduntallaaja
ei välttämättä tule ikinä nähneeksi. Itseoikeutetusti kirja alkaa esittelemällä
Helsingin puutalojen elämää. Matka lähtee Ruoholahden villoilta, joilta löytyy
Helsingin vanhinta säilynyttä puutalorakentamista. Tämän jälkeen piipahdetaan muun muassa Puu-Vallilassa ja Puu-Käpylässä. Keskustaan siirryttäessä lähdetään
Kruununhakaan. Tiesittekö, että Helsingin keskustan vanhin puutalo on ruiskumestarin
talo? Mariankadulta puolestaan löytyy talo, jossa Suomen historian havina on
aistittavissa. Talossa ovat asuneet kansallisrunoilija Runeberg, kansalliskirjailija
Topelius sekä marsalkka Mannerheim. Aikamoista. Katajanokan Kauppiaankadulla
puolestaan voi törmätä talonmies Korhoseen. Voi kun vieläkin olisi joka
taloyhtiöissä tällaisia yleispäteviä osaajia. Vallilasta löytää Pohjolan
suurimman sisäpihan, jota kutsutaan myös lempinimellä Apinalinna. Helsingin
työväenyhdistyksen talolla Siltasaaressa on mielenkiintoinen historia
kerrottavanaan. Sellaistakin opin, että Arabia -nimitys juontaa juurensa siitä,
että vuosisatoja sitten alueen sijainti Helsingin keskustaan nähden oli hyvin
kaukana. Puhuttiin Arabian ja Kaanaan maasta.
Helsingin sisäpihat
kertovat luokitellaan ilmeisesti historiankirjoihin, mutta itse pitäisin
kirjaa enemmänkin tietokirjana, joka sisältää historiaa ja nykypäivää sopivassa
paketissa. Pidän kirjan lähestymistavasta historiaan. Teksti on helposti
ymmärrettävää ja mielenkiintoista. Pienet yksityiskohdat tekevät kirjasta
viehättävän. Sisäpihojen ohella kirjassa annetaan tilaa sisäpihoja ympäröiville rakennuksille ja niiden menneille tai nykyisille asukkaille. Kirja antaa myös loistavan kuvauksen siitä,
millaista elämä on ollut Helsingissä menneinä aikoina. Sisäpihoja hyödynnettiin
etenkin hyötyviljelyyn. Kirjan avulla saa myös loistavan kuvan siitä, kuinka erilaisia paikkoja Helsinkiin mahtuu.
Kirjaa voin suositella etenkin henkilöille, jotka ovat
kiinnostuneet historiasta. Kirja sopii myös niille, jotka rakastavat Helsinkiä.
Kirjassa on hienoja tarinoita pääkaupungistamme.
Tähtiä kirja saa 4½ (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti