Katja Tikka, Leea Lappalainen ja Anu Järvinen: Helsingin sisäpihat kertovat – Kaupunkihistoriaa ja nykypäivää pihan puolelta

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin kirja odottaa lukemista? Kyse ei ole siitä, etteikö kirja kiinnostaisi, vaan siitä, ettei oikeaa hetkeä ole tullut vastaan. Minulla on ollut hyllyssä yksi tällainen kirja viime joulusta lähtien, jolloin sain kirjan joululahjaksi ystävältäni. Kirja on Katja Tikan, Leea Lappalaisen ja Anu Järvisen Helsingin sisäpihat kertovat – Kaupunkihistoriaa ja nykypäivää pihan puolelta (Minerva, 2015). Olin innossani, kun kirjan sain, koska ihastuin samojen tekijöiden Kahvintuoksuiseen Helsinkiin. Blogistanian kesälukumaraton oli oiva mahdollisuus tarttua Helsingin sisäpihat kertovat kirjaan, koska tahdoin suoda kirjalle kokonaisvaltaisen huomioni ja fiilistelyni.

Helsingin sisäpihat kertovat luo katsauksen Helsingin pihoihin, joita tavallinen kaduntallaaja ei välttämättä tule ikinä nähneeksi. Itseoikeutetusti kirja alkaa esittelemällä Helsingin puutalojen elämää. Matka lähtee Ruoholahden villoilta, joilta löytyy Helsingin vanhinta säilynyttä puutalorakentamista. Tämän jälkeen piipahdetaan muun muassa Puu-Vallilassa ja Puu-Käpylässä. Keskustaan siirryttäessä lähdetään Kruununhakaan. Tiesittekö, että Helsingin keskustan vanhin puutalo on ruiskumestarin talo? Mariankadulta puolestaan löytyy talo, jossa Suomen historian havina on aistittavissa. Talossa ovat asuneet kansallisrunoilija Runeberg, kansalliskirjailija Topelius sekä marsalkka Mannerheim. Aikamoista. Katajanokan Kauppiaankadulla puolestaan voi törmätä talonmies Korhoseen. Voi kun vieläkin olisi joka taloyhtiöissä tällaisia yleispäteviä osaajia. Vallilasta löytää Pohjolan suurimman sisäpihan, jota kutsutaan myös lempinimellä Apinalinna. Helsingin työväenyhdistyksen talolla Siltasaaressa on mielenkiintoinen historia kerrottavanaan. Sellaistakin opin, että Arabia -nimitys juontaa juurensa siitä, että vuosisatoja sitten alueen sijainti Helsingin keskustaan nähden oli hyvin kaukana. Puhuttiin Arabian ja Kaanaan maasta.

Helsingin sisäpihat kertovat luokitellaan ilmeisesti historiankirjoihin, mutta itse pitäisin kirjaa enemmänkin tietokirjana, joka sisältää historiaa ja nykypäivää sopivassa paketissa. Pidän kirjan lähestymistavasta historiaan. Teksti on helposti ymmärrettävää ja mielenkiintoista. Pienet yksityiskohdat tekevät kirjasta viehättävän. Sisäpihojen ohella kirjassa annetaan tilaa sisäpihoja ympäröiville rakennuksille ja niiden menneille tai nykyisille asukkaille. Kirja antaa myös loistavan kuvauksen siitä, millaista elämä on ollut Helsingissä menneinä aikoina. Sisäpihoja hyödynnettiin etenkin hyötyviljelyyn. Kirjan avulla saa myös loistavan kuvan siitä, kuinka erilaisia paikkoja Helsinkiin mahtuu.

Kirjaa voin suositella etenkin henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet historiasta. Kirja sopii myös niille, jotka rakastavat Helsinkiä. Kirjassa on hienoja tarinoita pääkaupungistamme.

Tähtiä kirja saa 4½ (asteikko 1-5).