Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwanin Vieraan turva (Seven-pokkari, 2010) löytyi myös Ullan kirjat -blogin arvonnasta voittamastani kirjanipusta. Blogistanian kesälukumaratonin jälkeen nappasin käteeni tämän ohuen kirjan, koska kaipasin fyysisesti kevyttä kirjaa käsieni kannateltaviksi. Onhan tuokin syy lukea. Kirjan englanninkielinen alkuteos The Comfort of Strangers on ilmestynyt jo vuonna 1981. Suomenkielisenä kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1983 Kirjayhtymän kustantamana. Kirjan on suomentanut Marja Alopaeus. Tämä oli muuten ensikosketukseni Ian McEwanin tuotantoon.

Mary ja Colin viettävät Venetsiassa leppoisan raukeita lomapäiviä. Päivät kuluvat välillä pelkästään kahviloissa ja ravintoloissa istuen. Toisinaan ei edes poistuta hotellihuoneesta, vaan pariskunta viettää aikaansa sängyssä toisistaan nauttien. Eräänä iltana Mary ja Colin lähtevät niin myöhään liikkeelle, ettei missään ole enää ruokapaikkaa avoinna. He lähtevät etsimään makkarakioskia, mutta unohtavat kartan hotellille. Pimeillä kaduilla ja kujilla aikansa tallustaneina he törmäävät mieheen, Robertiin, joka vie heidät baariin. Robert tarjoaa pariskunnalle juotavaa ja hieman purtavaakin sekä kertoo heille itsestään. Baari alkaa tyhjentyä ja Mary ja Colin lähtevät takaisin hotellille eksyäkseen jälleen kerran. Aamun sarastaessa pariskunta on edelleen eksyksissä. Molemmat ovat väsyneitä ja janoisia. Yllättäen he törmäävät taas Robertiin, joka vie heidät kotiinsa. Robertin ja hänen vaimonsa Carolinen huoneistossa tapahtuu pari outoa seikkaa, josta Mary ja Colin vaikenevat muutamaksi päiväksi. Kun he lopulta kertovat toisilleen sattumuksista, päätyvät he kuin pakonsanelemina uudestaan vierailulle Robertin ja Carolinen luo. Vierailulla on kohtalokkaat seuraukset.

Vieraan turva on piinaava ja ahdistava lukukokemus, mutta myös sellainen, ettei kirjaa malttaisi laskea käsistään. McEwan on onnistunut tiivistämään lyhyeen kirjaan monta tunnetilaa. Kerronta on vahvaa ja osittain julmaa. Itse koin kohtauksen, jossa aamu sarastaa Maryn ja Colinin etsiessä kahvilaa, josta saisi vesilasillisen juotavaksi, erittäin surrealistiseksi. En oikeasti aluksi ymmärtänyt, näkeekö Mary tai Colin unta vai tapahtuiko heille todella niin kummallisia asioita, joita aamun ensihetkillä tapahtui. Se, mitä hieman ihmettelin, miksi Mary ja Colin palasivat Robertin ja Carolinen luo, vaikka ilmassa oli paljon viittauksia outoihin asioihin. Itse olisin kiertänyt kyseisen pariskunnan hyvin kaukaa, mutta en kenties olekaan kovin seikkailuhenkinen, vaan haluan ennemminkin pitää jalkani visusti maanpinnalla.

Ian McEwan on palkittu kirjailija, enkä enää ihmettele miksi. Miehellä on kyky kirjoittaa tarinaa, joka imaisee mukaansa. Voittamassani lukupaketissa oli myös toinen McEwanin teos, Sementtipuutarha, johon tartun lähiaikoina, koska onhan McEwanin tuotantoon yksinkertaisesti saatava ote.

Vieraan turvasta on julkaistu myös elokuvasovitus Muukalaisia Venetsiassa vuonna 1990. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta googlettamalla huomasin, että Prime-kanavalla elokuva pyörii tänä kesänä. Nyt pitäisi vain muistaa katsoa elokuvaversio, koska kirja on varsin tuoreessa muistissa. 

Kirjalle annan tähtiä 4 (asteikko 1-5).