Oravateatteri

Lupasin pari viikkoa sitten laittaa tassut uudestaan näppäimistölle ja kertoa teille yhden oravatarinan. Nyt sen sitten vihdoin ja viimein kerron teille.

Meidän terassin edustalla on iso kataja, jonka juurelle fleksini juuri ja juuri yltää. Jos oikein pinnistän, pääsen jopa hieman kiipeämään katajan runkoa pitkin, vaikka se onkin hankalaa ja piikikästä touhua. Eräänä päivänä katajassa alkoi pyöriä orava, joka tuli aina vain takaisin, vaikka kuinka yritin sitä siepata. Sinnikäs tyyppi täytyy myöntää. Henkilökunta ihmetteli asiaa. Palvelijatar epäili, että katajassa olisi oravan pesä, mutta palvelija kielsi asian olevan niin.

Meni muutama päivä. Palvelijatar hoiti aamuvelvollisuuksiaan sisällä. Laittoi minulle esimerkiksi aamiaista ja raikasta vettä saataville. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vesikupista, joka on ruokakuppini vieressä, ja johon päivittäin vesi vaihdetaan, en ole ikinä juonut. Minulla on muut juomakipot. Mutta takaisin asiaan. Palvelijatar teki siis aamuaskareitaan ja minä olin ulkona fleksin päässä. Yhtäkkiä palvelijatar ryntäsi terassille. Nosti hirvittävän metelin siitä, että olin terassipöydällä ja orava oli terassin yläparrulla. Suunnittelin juuri kiipeämistä yläparrulle, mutta palvelijatar esti minua ja orava säkätti. Harmi, koska olisin saanut ehkä tuoretta lihaa aamiaiseksi.

Meni taas muutama päivä ja palvelijatar tuli kotiin. Ilmeisesti sieltä, minne joka arkiaamu lähtee. Palvelijatar pysähtyi keskelle pihatietä katsomaan. Hetken kuluttua käveli terassille ja sanoi, että orava tuli katajasta ja sillä oli jotain suussaan. Olipa hölmöä! Sitähän me olimme jo tovin palvelijan kanssa seuranneet. Palvelija sitten kertoi palvelijattarelle, että orava on mennyt ainakin viisi tai kuusi kertaa. Siirtää poikasiaan pesästä toiseen. Siis siellä katajassa toden tottakin oli oravalla pesä. Minä olin aivan innoissani koko showsta. Harmitti vain, että orava päätti vaihtaa majapaikkaa. Enhän minä olisi muuta kuin vähän halunnut tutkia pesää tarkemmin.

Orava tuli vielä kertaalleen takaisin pesälleen. Ilmeisesti pesä oli jo tyhjä, mutta varmuuden vuoksi tutki vielä ympäristön tosi tarkasti. Minä ja henkilökuntani olimme terassilla ihmettelemässä edessämme olevaa esitystä. Itse asiassa minä olisin mennyt lähemmäs, mutta minua ei päästetty katajan alle. Mutta ei siinä vielä kaikki. Yhtäkkiä orava hyppäsi katajasta luumupuuhun, josta vuorostaan terassin yläparrulle. Terassin yläparrulta orava lähti rohkeasti tulemaan terassin seinää pitkin alaspäin trioamme kohti säkättäen samalla syytöksiä niskaamme. Olisittepa nähneet viiksikarvani. Oli kyllä sellainen tilanne, että olisin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta.

Henkilökunta jutteli keskenään jotain sellaista, että orava on luultavasti lähtenyt karkuun vesitornin remonttia. Uusi pesä löytyi sitten terassikatajastamme, joka ei sekään jostain syystä oravaa lopulta tyydyttänyt, koska pentueensa pois kantoi. Palvelija kertoi, että oravilla on varapesiä ja vaihtavat paikkoja, jos vaara uhkaa. Liekö sitten totta ja mikä vaara sitä oravapesuetta katajassa olisi uhannut? Ihan vähän vain olisin tutkinut pesää.

Onko teillä ollut kohtaamisia oravien kanssa? Minulla on oikeastaan päivittäin. Tänäänkin iltaulkoilulla yksi pieni orava häiritsi keskittymistäni muihin luonnon ihmeisiin. Meni sen verran korkealla, etten saanut leikittyä kurren kanssa. Aamu-ulkoilulla puolestamme törmäsimme palvelijattaren kanssa kuolleeseen linnunpoikaseen. Sellaiseen, jolla ei ollut minkäänlaista höyhenpukua päällään. Palvelijatar oli aivan järkyttynyt. Minä puolestani olisin halunnut hieman tassuilla kosketella ja haistella, mutten muka saanut koskea. Kummallista sekin.