Nyt tulee poistuttua hieman omalta mukavuusalueelta, koska
aion kertoa teille Heli Slungan ja Jaana Seppäsen Lapin Lolitasta (WSOY, 2016). Kyseessä on uutuuskirja, joka luetaan
bitch lit -genreen kuuluvaksi. Sain kirjan kevään viimeisimmässä Bloggariklubissa. Täytyy myöntää, etten ehkä olisi kirjaan tarttunut, ellei sitä
olisi kassista löytynyt. Hienoa kuitenkin, että löytyi, koska tuli taas kerran
todettua, että välillä on hyvä poiketa totutuilta lukupoluilta hieman
sivupoluille.
Lapin Lolitassa on
kolme kertojaääntä. 18-vuotias Irene on karannut kotoaan pohjoisesta
Helsinkiin. Saadakseen lisätienestejä Irene päättää huutokaupata neitsyytensä.
Samassa hostellihuoneessa Irenen kanssa asuu vironvenäläinen Nadja. Nadja on
prostituoitu, joka yrittää ansaita rahoja tyttärelleen Mašalle, joka asuu
isoäitinsä luona Virossa. Päivittäin Nadja unelmoi rauhallisesta avioelämästä
Suomessa. Johtaja on mies, joka on voittanut Irenen neitsyyshuutokaupan. Hänellä
on takanaan epämääräinen suhde alaikäiseen thaityttöön Sungiin. Irenestä
johtaja etsii viattomuutta.
Pidin kirjan rakenteesta. Kolme eri kertojaääntä toivat
kirjaan erilaisia katsantokantoja. Lisäksi minua huvittivat suuresti kirjan
sivuille upotetut huutokauppavastaukset Irenelle. Vastauksien kirjo oli melkoinen
sekametelisoppa. Irenen osuudet kirjassa oli kerrottu lapinmurteella. Vaikkei
minulla tietääkseni ole mitään sukujuuria Lapissa, maistelin sanoja suussani ja
nautin lukemastani, vaikka teksti olikin rivoa ja uhittelevaa. Pidin myös
siitä, kuinka Irenen mielen lapsellisuus ja viattomuus tulivat kirjassa esiin.
Nadja henkilöhahmona jätti minut jollain tavoin kylmäksi. En oikein saanut
otetta Nadjaan. Johtaja sen sijaan kaikessa herrasmiesmäisyydessään oli etova viimeistään siitä lähtien, kun ymmärsin, että hänellä oli ollut ulkomaanmatkallaan suhde
alaikäiseen tyttöön, voisi jopa sanoa lapseen. Ei vain ymmärrä.
Lapin Lolita on
pornoa. Kieli on melkoisen ronskia ja räävitöntä ja kerronta vahvaa. Seksuaalisuus
on kirjassa läsnä joka sivulla, mutta kirjan jännite säilyy loppuun saakka.
Vaikka kirjan genre onkin minulle vierasta, oli kirjaa silti helppo lukea.
Otsikoinnissa vuorottelivat I, N tai I <3 J, jolloin lukijan viimeistään oli
helppo tietää, kuka on milloinkin äänessä. Toisaalta henkilöiden kerronnat
poikkesivat niin paljon toisistaan, että kertojaäänen olisi tiennyt jo pelkän tekstin
perusteellakin.
Ronskiudestaan huolimatta kirja herättää ajatuksia ihmisen
kaipuusta parempaan elämään ja ihmissuhdetoiveeseen. Mietin myös sitä, kuinka
ihminen ajautuu prostituoiduksi. Jos ihmiseltä on viety kaikki, eikä mistään
saa taloudellista apua, onko ainoa vaihtoehto todellakin prostituutio? Eikö ole
mitään muuta vaihtoehtoa? Onko prostituutio ainoa tapa tienata nopeasti ja
paljon? Vaikeita kysymyksiä ja vastauksia on varmasti monia. Prostituutio ei ole yksiselitteinen asia, koska prostituutiossa saattaa olla kyse myös esimerkiksi ihmiskaupasta tai huumeista. Entä sitten prostituutiosta maksajat? Hakevatko tällaiset ihmiset
itselleen hetken huumaa ja jännitystä vai mistä tässä kaikessa on kyse?
Slungan & Seppäsen Lapin
Lolitaa suosittelen vahvoille persoonille. Henkilöille, jotka eivät
vierasta rujoutta. Henkilöille, jotka haluavat lukea kotimaisen bitch lit -kirjan.
Tähtiä kirjalle annan 3½ (asteikko 1-5).
Kiitos kustantajalle kirjalahjasta.
Löysin tuon postilaatikostani ja käyn harkintaa... Sinun tekstisi perusteella saattaisin selvitä tuosta.
VastaaPoistaAivan varmasti selviät. Vaikka teksti onkin aikamoista revittelyä, on taustalla kuitenkin tarina, joka etenee.
PoistaKaipa tämä on korkattava kuitenkin, vähän arastelen, samasta tilaisuudesta saatu mukaan. Toisaalta tällaisista on selvitty ennenkin, rivouksista ja rujouksista ja hankalista aiheista, ja tekstisi kannustaa että kyllä tämän voisi sittenkin lukea. Kiitos kannustuksesta!
VastaaPoistaRohkeasti vain kimppuun. Itse en selvinnyt edes ensimmäisestä Fifty Shades of Greystä, mutta tämä oli huomattavasti helpommin lähestyttävä. Aiheena prostituutio on tietenkin raskas.
Poista