Voitin jo viime marraskuussa Oksan hyllyltä –blogin kirjojen
kierrätysarvonnassa W. Somerset Maughamin Näyttelijättären
(Otava, 2005). Vaikka kirja on ohut, en ollut ehtinyt siihen aiemmin
tarttua, joten ehdotinkin kirjaa luettavaksi lukupiirissä. Lukemani kirja
oli Sevenin pokkariversio. Englanninkielinen alkuteos Theatre ilmestyi vuonna 1937, joten varsin kunnioitettavan
ikäisestä kirjasta on kyse. Otava julkaisi kirjan ensimmäisen kerran vuonna
1951. Kirjan on suomentanut J. A. Hollo. Siitä olin hieman hämmästynyt, ettei
Kirkes-kirjastoista löydy kyseistä teosta kuin yksi ainokainen kappale.
Näyttelijätär
kertoo Julia Lambertista. Näyttelijättärestä, jota yleisö rakastaa. Näyttelijättärestä,
jonka uraa ohjaa aviomies Michael. Näyttelijättärestä, joka on diiva ja
itsekeskeinen. Näyttelijättärestä, jolla on suhde itseään huomattavasti
nuorempaan seurapiireihin kuulumattomaan Tom Fennelliin. Julian näytteleminen
ei rajoitu teatterin näyttämölle, vaan nainen näyttelee koko ajan. Hänen
elämänsä on yhtä ja suurta näytelmää, jonka vain hänen poikansa Roger uskaltaa
hänelle sanoa suoraan päin naamaa. Lannistaako Juliaa lopulta edes keski-iän
tuomat merkit vanhenemisesta?
Lukupiirissä Maughamin Näyttelijätär
aiheutti melkoisen keskustelun. Kirjasta pidettiin pääsääntöisesti kohtalaisen paljon ja vanhahtavan kielen luettiin kuuluvan asiaan. Itseäni kirjassa ärsytti
Julian pinnallisuus ja itsekeskeisyys. En kuitenkaan osannut kirjaa lukiessani
ajatella sitä, mikä lukupiirissä tuli ilmi, että kenties Maugham oli
teoksellaan halunnut olla sarkastinen teatterimaailmaa kohtaan, jonka itse
näytelmäkirjailijana tunsi erityisen hyvin. Kirjan nimi on suomennettu
näyttelijättäreksi, mikä on ollut ehkä hieman huono käännös, koska alkuperäinen
Theatre suomeksi käännettynä
Teatteri, olisi ehkä laittanut lukijan lukemaan kirjaa hieman toisesta näkökulmasta.
Nyt ainakin itselläni koko mielenkiinto kohdistui Juliaan, vaikka kirjassa
olisi ollut teatterimaailmaa laajemminkin esittelevää kerrontaa.
Maughamin tapa kuvata pinnallisia ihmisiä on satiiria
parhaimmillaan. Kirjassa on meheviä kohtauksia, jotka laittavat naurattamaan
kaikessa hulluudessaan. Myös ajankuvaukset ovat loistavia. Kirjassa voi nähdä
myös sen, kuinka kirjailija on asettanut vanhan brittiläisen ja modernin
teatterin vastakkain. Yksi lukupiiriläinen on lukenut kirjan useaan
otteeseen ja hän kertoi, että teoksesta löytyy joka lukukerralla jotain uutta,
joka kiinnittää lukijan huomion.
Itselleni tämä oli ensimmäinen kosketus Maughamiin, mutta en
usko että jää viimeiseksi. Kirjastossa kävin jo hipelöimässä muita Maughamin
kirjoja, mutta vielä en lainannut, koska kotonakin on vinot pinot lukemattomia
kirjoja. Yksi lukupiiriläinen kertoi, että vaikka Maugham ei ole muodikas
kirjailija nykypäivänä, kuvaa hän Jane Austenin tapaan ihmisiä ja ihmissuhteita
hienolla tavalla.
Näyttelijättärestä on tehty myös elokuvaversio. Being Julia
sai ensi-iltansa vuonna 2004.
W. Somerset Maughamin Näyttelijättäreen
kannattaa tarttua, jos tykkää vanhoista kirjoista, joissa on sitä jotain.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti