Antti Hyry: Uuni

Olin lauantaina aikeissa kirjoittaa postauksen viimeisimmästä lukupiirikirjasta, mutta uutinen kirjailija Antti Hyryn kuolemasta pysäytti minut. Lukupiirin lukukohteena nimittäin oli Antti Hyryn Uuni (Otava, 2009). Tuli todella omituinen tunne, koska olimme juuri ehtineet lukupiirissä keskustella Antti Hyrystä ja hänen tuotannostaan ja sitten saammekin tiedon suru-uutisista. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Hyryn Uuni otettiin lukupiirikirjaksi, koska sain taas kerran tuntuman minulle entuudestaan tuntemattomaan kotimaiseen kirjailijaan.

Antti Hyryn Uuni kertoo yksinkertaistettuna leivinuunin muuraamisesta, mutta kirja on todella paljon muutakin. Pietari rakentaa Perämeren rannalla olevan asunnon isoon tupaan leivinuunia, jonne aikuinen mieskin mahtuisi makaamaan. Tiili tiileltä, laastiämpäri laastiämpäriltä, uuni alkaa saada muotoa. Hitaasti, mutta varmasti. Pietari käy välillä ostamassa lisää muuraustarpeita. Ei ole kiire minnekään. Uunin muuraamisen ohessa Pietari tuumailee, käy hillasuolla, auttaa vaimoaan Hannaa mansikanperkuussa. Pietarin ja Hannan elämä on auvoista. Otetaan päivätorkut, kun siltä tuntuu ja jatketaan sen jälkeen uunin muuraamista tai tehdään jotain muuta, jos siltä tuntuu.

Antti Hyryn kerronta on verkkaista, niukkaa ja pohdiskelevaa. Teksti on rauhoittavaa ja kaunista. Kirjan kuvaukset, etenkin luontokuvaukset, ovat hienoja ja tarkkoja. Lukijan on helppo samaistua kuvattuun maisemaan. Lukupiiriläiset pitivät myös paljon Pietarin ja Hannan avioliiton kuvauksista. Pitkä avioliitto, jossa ei tarvitse kaikkea toiselle selittää. Toinen tietää asian selittämättäkin.

Yksi lukupiiriläinen oli lukenut kirjan selailemalla. Toinen puolestaan oli oikonut muurauskohtauksia. Meidän muiden hehkuttaessa kirjan hienoutta, totesi selailemalla lukija, että joutuu ehkä tarttumaan kirjaan uudestaan, koska hänen lukutapansa oli ollut vääränlainen. Oli ajatellut lukaista kirjan yhden illan aikana. Itse puolestani olin sitä mieltä, että kirja sopi omaan elämäntilanteeseeni loistavasti. Töistä stressaantuneena Uuni vei maailmaan, jossa asioiden kanssa ei hötkyilty. Suoraan sanottuna tunsin pienoista ahdistusta, kun uuni alkoi valmistua, eikä kirjassa ollut enää kovin monta sivua jäljellä. Olisin halunnut nauttia verkkaisesta menosta pidempäänkin.

Uuni on loistava esimerkki siitä, millaista maailman meno saisi mielestäni olla. Kiireetöntä ja stressitöntä. Pidin myös siitä, millainen kierrättäjä Pietari oli. Kaikki mahdollinen oltiin otettu talteen ja esineillä oli tarina kerrottavanaan. Uuni valmistui osin kierrätystarvikkeista. Tällä tavoin Pietarista tuli tahattomasti melkoinen uusiokäyttäjä.

Antti Hyryn Uuni on palkittu Finlandia-palkinnolla. Lähes kaikki lukupiiriläiset olivat sitä mieltä, että Hyry oli Finlandiansa ansainnut.

Hyryn Uunia suosittelen luettavaksi, kun kaipaat elämääsi rauhoittumista. Verkkainen teksti pysähdyttää ja huomaamatta stressin oireet alkavat väistyä taka-alalle. Tämä kirja antaa lukijalle hyvän mielen.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).

Hän istui ylhäällä lauteilla ja riiputti vettä tippuvaa vihtaa löylyluukun päällä. Kuului tuttuja kihahduksia, tuntui melkein liian kuumalta ja tuntui vihdan hautomisen tuoksu, samanlainen kuin saunassa talvella pakkasella, vaikka ikkunan läpi näkyi kesän vihreä nurmikko. Lainaus Antti Hyryn kirjasta Uuni, luku 31.