Olin lauantaina aikeissa kirjoittaa postauksen
viimeisimmästä lukupiirikirjasta, mutta uutinen kirjailija Antti Hyryn
kuolemasta pysäytti minut. Lukupiirin lukukohteena nimittäin oli Antti Hyryn Uuni (Otava, 2009). Tuli todella
omituinen tunne, koska olimme juuri ehtineet lukupiirissä keskustella Antti
Hyrystä ja hänen tuotannostaan ja sitten saammekin tiedon suru-uutisista. Olen
kuitenkin iloinen siitä, että Hyryn Uuni
otettiin lukupiirikirjaksi, koska sain taas kerran tuntuman minulle
entuudestaan tuntemattomaan kotimaiseen kirjailijaan.
Antti Hyryn Uuni
kertoo yksinkertaistettuna leivinuunin muuraamisesta, mutta kirja on todella paljon
muutakin. Pietari rakentaa Perämeren rannalla olevan asunnon isoon tupaan
leivinuunia, jonne aikuinen mieskin mahtuisi makaamaan. Tiili tiileltä,
laastiämpäri laastiämpäriltä, uuni alkaa saada muotoa. Hitaasti, mutta
varmasti. Pietari käy välillä ostamassa lisää muuraustarpeita. Ei ole kiire
minnekään. Uunin muuraamisen ohessa Pietari tuumailee, käy hillasuolla, auttaa vaimoaan
Hannaa mansikanperkuussa. Pietarin ja Hannan elämä on auvoista. Otetaan
päivätorkut, kun siltä tuntuu ja jatketaan sen jälkeen uunin muuraamista tai
tehdään jotain muuta, jos siltä tuntuu.
Antti Hyryn kerronta on verkkaista, niukkaa ja pohdiskelevaa.
Teksti on rauhoittavaa ja kaunista. Kirjan kuvaukset, etenkin luontokuvaukset,
ovat hienoja ja tarkkoja. Lukijan on helppo samaistua kuvattuun maisemaan. Lukupiiriläiset
pitivät myös paljon Pietarin ja Hannan avioliiton kuvauksista. Pitkä avioliitto,
jossa ei tarvitse kaikkea toiselle selittää. Toinen tietää asian
selittämättäkin.
Yksi lukupiiriläinen oli lukenut kirjan selailemalla. Toinen
puolestaan oli oikonut muurauskohtauksia. Meidän muiden hehkuttaessa kirjan
hienoutta, totesi selailemalla lukija, että joutuu ehkä tarttumaan kirjaan
uudestaan, koska hänen lukutapansa oli ollut vääränlainen. Oli ajatellut
lukaista kirjan yhden illan aikana. Itse puolestani olin sitä mieltä, että
kirja sopi omaan elämäntilanteeseeni loistavasti. Töistä stressaantuneena Uuni vei maailmaan, jossa asioiden
kanssa ei hötkyilty. Suoraan sanottuna tunsin pienoista ahdistusta, kun uuni
alkoi valmistua, eikä kirjassa ollut enää kovin monta sivua jäljellä. Olisin
halunnut nauttia verkkaisesta menosta pidempäänkin.
Uuni on loistava
esimerkki siitä, millaista maailman meno saisi mielestäni olla. Kiireetöntä ja
stressitöntä. Pidin myös siitä, millainen kierrättäjä Pietari oli. Kaikki
mahdollinen oltiin otettu talteen ja esineillä oli tarina kerrottavanaan. Uuni
valmistui osin kierrätystarvikkeista. Tällä tavoin Pietarista tuli tahattomasti
melkoinen uusiokäyttäjä.
Antti Hyryn Uuni
on palkittu Finlandia-palkinnolla. Lähes kaikki lukupiiriläiset olivat sitä
mieltä, että Hyry oli Finlandiansa ansainnut.
Hyryn Uunia
suosittelen luettavaksi, kun kaipaat elämääsi rauhoittumista. Verkkainen teksti
pysähdyttää ja huomaamatta stressin oireet alkavat väistyä taka-alalle. Tämä
kirja antaa lukijalle hyvän mielen.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).
Hän istui ylhäällä
lauteilla ja riiputti vettä tippuvaa vihtaa löylyluukun päällä. Kuului tuttuja
kihahduksia, tuntui melkein liian kuumalta ja tuntui vihdan hautomisen tuoksu,
samanlainen kuin saunassa talvella pakkasella, vaikka ikkunan läpi näkyi kesän
vihreä nurmikko. Lainaus Antti Hyryn kirjasta Uuni, luku 31.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti