Teatterissa: Viimeiset viisi vuotta

Keski-Uudenmaan Teatteri (KUT) osaa kyllä yllättää. Ohjelmistossa pyörii tällä hetkellä Viimeiset viisi vuotta -musikaali. Kiitetty ja palkittu yhdysvaltalainen Jason Robert Brown on musikaalin käsikirjoituksen ja musiikin takana. Hienoa, että KUT on ottanut ohjelmistoonsa tällaisen kansainvälisen teoksen. Musikaalin on suomentanut Jyri Numminen ja ohjauksesta on vastannut Kalle Tahkolahti.

Elina Varjomäki ja Jussi Hongisto

Kuva © Kapina Oy, Keski-Uudenmaan Teatteri: Viimeiset viisi vuotta

Cathy (Elina Varjomäki) ja Jamie (Jussi Hongisto) ovat rakastuneet ja muuttaneet saman katon alle. Avioliiton satamaan purjehditaan jossain vaiheessa. Jamie keskittyy kirjailijan työhönsä ja Cathy tuskailee hakiessaan näyttelijän paikkaa eri produktioista. Kuluu vuosi, kuluu kaksi. Kuluu kolmaskin vuosi. Alkaa myös jonkinasteinen tylsistyminen toiseen osapuoleen, vaikka Jamie todisteleekin rakkauttaan Cathylle. Viidentenä vuotena on eron aika. Rakkaus ei riittänyt Cathylle ja Jamielle.

Oikeasti aivan mieletöntä. Elina Varjomäki ja Jussi Hongisto – te todellakin osaatte ottaa yleisönne. Varjomäen ja Hongiston äänet sointuvat kauniisti yhteen. Pidin siitä, kuinka Varjomäki käytti äänialaansa. Hienoa kuunneltavaa. Entä sitten Hongisto? Huh huh! Se on sitten niin, että jos nuoret tytöt keksivät Jussi Hongiston, elleivät ole jo keksineet, on hän vaarassa. Mies laulaa upeasti. Herkäksi veti tällaisen täti-ihmisenkin mielen. Voin jopa sanoa, ettei kyynel ollut kaukana silmäkulmasta. Toisaalta musikaalin romanttisen surullinen tarinakin saattaa kostuttaa silmäkulmat.

Juha Pöysä, Anu Silvasti ja Lauri Hongisto

Kuva © Kapina Oy, Keski-Uudenmaan Teatteri: Viimeiset viisi vuotta

Musikaalin musiikista vastaavat Anu Silvasti, Juha Pöysä ja Lauri Hongisto. Silvastin vastuulla on kapellimestarointi ja piano. Pöysä puolestaan virittelee viuluaan sekä antaa basson jytkyä. Lauri Hongisto nähdään sellon ja kitaran kimpussa. On muuten aivan erittäin taitava orkesteri. Musiikki soljuu koko esityksen ajan, ja katsoja voi jopa unohtaa orkesterin olemassaolon, koska orkesteri osaa tehtävänsä. Instrumenttien vaihdot eivät häiritse esitystä, koska kaikki pelaa. Brownin musiikki toimii.

Viimeiset viisi vuotta ei vuorosanoilla pelaa. Musikaalin tarina kerrotaan pääosin musiikin ja laulun avulla. Usein tällaisissa saattaa tulla ongelmaksi se, että aivan kuin jotain jäisi puuttumaan. KUT:in esityksessä ei tätä pelkoa ole. Cathyn ja Jamien tarina tulee hyvin kerrotuksi. Huomautettakoon tähän väliin kuitenkin se, että Jussi Hongistolla oli esityksessä myös lukuosuus. Ystävättäreni toivoi, että Hongisto menisi hänellekin lukemaan iltasatuja. Miehellä on oikeasti todella maaginen ääni. Pidin myös siitä, kuinka Cathystä ja Jamiestä oli tehty hieman rokahtavia persoonia. Sopi jollain lailla erittäin hyvin esitykseen.

Jussi Hongisto ja Elina Varjomäki

Kuva © Kapina Oy, Keski-Uudenmaan Teatteri: Viimeiset viisi vuotta

Kalle Tahkolahti on tehnyt loistavaa työtä ohjatessaan musikaalin. Harvoin olen näin fiiliksissä musikaaleista, mutta tämä sykähdytti. Tykkäsin myös hieman karuhkoista lavasteista. Kuormalavoja ja muuttolaatikoita. Toimii. Jari Vainionkukka on vastannut lavasteiden rakentamisesta.

Jos ei ole kauhean kiinnostunut musikaaleista, kannattaa tämä esitys silti katsastaa. Romanttinen, mutta samalla surullinen kertomus kahden nuoren aikuisen elämästä.

Viimeiset viisi vuotta sai ensi-iltansa Keski-Uudenmaan teatterissa keskiviikkona 13.2.2019.

Rooleissa: Jussi Hongisto ja Elina Varjomäki

Orkesteri: Lauri Hongisto, Juha Pöysä ja Anu Silvasti

Musiikki ja käsikirjoitus: Jason Robert Brown

Suomennos: Jyri Numminen

Ohjaus: Kalle Tahkolahti

Kapellimestari: Anu Silvasti

Äänet ja tekniikka: Saku Tamminen

Lavastuksen rakennus: Jari Vainionkukka

Valot: Kalle Tahkolahti

Puvustus: työryhmä

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitokset Keski-Uudenmaan Teatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Pieni merenneito -musikaali Helsingin Kaupunginteatteriin

Olen aivan tohkeissani. Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle tulee ensi syksynä H. C. Andersenin satuun ja Disney-elokuvaan perustuva Pieni merenneito -musikaali. Olin ystävänpäivänä tiedotustilaisuudessa, jossa esiteltiin musikaalin tekijäryhmä. On pakko jakaa parhaita paloja teillekin.

Musikaalin ohjauksesta vastaa Samuel Harjanne, joka kertoi, että Pieni merenneito on Helsingin Kaupunginteatterin suurin musikaali ikinä. Harjanteelle itselleen musikaalin ohjaaminen on yksi unelmien täyttymys. Vaikka Pieni merenneito voidaan nähdä satuna, on siinä myös syvempiä puolia. Harjanne kertookin, että Ariel ei tunne identiteettiään omakseen. Pyrstö on liikuntaeste ihmisten keskuudessa. Lisäksi Ariel on feministi.

Martti Manninen ja Sonja Pajunoja
Kuva © Riikka Kiviaho

Entä sitten roolitukset? Ihan vain muutamia mainitakseni Arielin roolissa nähdään upeaääninen Sonja Pajunoja ja Erikin roolissa Martti Manninen, joka on muuten ihan oikeassakin elämässä Pajunojan rakastettu. Tero Koponen on puolestaan Sebastian-rapu ja ilkeän merinoita Ursulan roolin vie Sanna Saarijärvi. Kuningas Tritonina nähdään Mikko Vihma. Sellainenkin on mainittava, että Helsingin Kaupunginteatteri sai erikoisluvan ottaa Pärskyn rooliin lapsinäyttelijän. Näyttämöllä vuorottelevat Valo Eklund, Lenni Kallela, Alek Perez-Lahtinen ja Samuel Vihma.

Musikaali on haastava tehdä ja produktiossa on mukana vahvistuksia ulkomaita myöten, eikä mitä tahansa tekijöitä. Nyt kaikki Star Wars -fanit kuulolle. Vedenalaiseen maailmaan liittyy iso joukko visuaalisesti kiehtovia nukkeja, joiden takana ovat englantilaisen Stitches and Glue -yhtiön huippuammattilaiset Becky ja Paul Vincett, joiden meriitteihin kuuluvat mm. Star Wars -elokuvahahmojen suunnittelu. On muuten huikeaa. Vedenalaiseen maailmaan kuuluu myös lennätyksiä, joista vastaavat Flying by Foyn huiput James Veitch ja Nick Porter. Oikeasti en osaa edes odottaa, mitä tuleman pitää.

Samuel Harjanne
Kuva © Riikka Kiviaho

Peter Ahlqvist vastaa teoksen lavastuksesta. Lavastuksen näkökulmasta haasteena on saada meri näyttämölle. Lavasteista on tulossa niin massiivisia, että varastoa on pitänyt mitata senttimetrimitalla, jotta kaikki mahtuvat varastoon. Suuren näyttämän koneisto tuleekin olemaan melkoisella koetuksella. Pieni merenneito on joka tapauksessa teos, jonka avulla pyritään suurentamaan ja monipuolistamaan sitä, mitä perinteinen teatteri on.

Musikaalin pukusuunnittelija on Pirjo Liiri-Majava. Musikaalissa nähdään yli kaksisataa pukua. Innoittajina ovat tietenkin merenalainen fantasiamaailma ja 1700-luvun rokokoo. Tiedotustilaisuudessa nähtiin joidenkin pukujen luonnoksia ja voin vakuuttaa, että jo pelkästään pukujen takia Pieni merenneito kannattaa nähdä. Upeita luomuksia on tulossa.

Pienen merenneidon työryhmää
Kuva © Riikka Kiviaho

Tiedotustilaisuudessa kuulimme Arielin laulua, mutta myös Arielin, Erikin, Sebastianin ja Kuningas Tritonin yhteislaulua. Suomeksi laulettuna tietysti. Musikaalin suomennoksen takana ovat Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila. Joku voi kammoksua suomeksi laulamista, mutta koska kyseessä on koko perheen musikaali, täytyy laulujen olla suomeksi. Musiikin takana on kuitenkin elokuvasta tuttu Alan Menken. Täytyy sanoa, että Pajunojan eli Arielin laulu meni iholle asti. Olen vaikuttunut.

Tässähän tuli jo vaikka kuinka paljon tekstiä, mutta vielä täytyy laittaa kirsikka kakun päälle. Tiedotustilaisuus jatkui lounaalla. Pienen merenneidon työryhmän jäsenille oli merkitty omat pöydät siten, että tiedotustilaisuuteen osallistujat saivat jostakin työryhmäläisestä lounasseuraa. Minulla kävi mäihä tai ehkä taktikoin ennakolta, koska nimet olivat tuoleihin kiinnitettynä. Lounasseuraksi sain Sebastianin eli Tero Koposen. Olipa kiva saada vaihteeksi komeaa lounasseuraa, koska töissä on aina samat naamat. Ei millään pahalla työkaverit, mutta kiva joskus näinkin.

Tero Koponen

Tero Koponen kertoi pöytäseurueellemme siitä, kuinka hänestä tuli näyttelijä. Koposelle näyttelijän työ ei ollut mikään koko elämän unelma, vaan ajatus kypsyi armeijan jälkeen parikymppisenä. Hyvä niin, koska Koponen on taitava näyttelijä, niin ja tietysti myös musikaalisuutta löytyy. Koponen kertoi myös näyttelijän arjen haasteista. Epäsäännöllinen työaika ja pieni lapsi vaativat sitä, että perheellä on lähellä tukiverkosto, joka helpottaa perheen arkea pahimpina kiirekausina. Kuulimme myös, että Pienen merenneidon harjoitukset alkavat maaliskuun loppupuolella. Tiedotustilaisuuden lauluesityksiä toki oli hiottu etukäteen. Kiitos Tero, kun lounastit kanssamme.

Ennen teatterilta lähtöäni juttelin vielä hetken Sanna Saarijärven kanssa. Saarijärvi on aivan innoissaan tulevasta Ursulan roolista. Hänellä on ollut prinsessarooleja tarpeeksi, joten Ursulan rooli on juuri sopivan ilkeä hänelle. Totesin kyllä pitäväni hänestä myös Fingerporin Rivo-Riittana. Sanna Saarijärven taivalta näyttelijänä on aina mielenkiintoista seurata.

Sanna Saarijärvi

Pieni merenneito saa ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 29.8.2019. Liput kannattaa ostaa heti, jos koko perheen musikaali kiinnostaa. Lippuja on nyt jo myyty yhtä paljon kuin Kinky Bootsin lippuja samaan aikaan. Kinky Bootsin esityksethän olivat ainakin syksyllä koko ajan loppuunmyytyjä. Plussaa saa musikaalin alkamisaika. Iltanäytännöt alkavat jo kello 18.30, koska musikaalia tulevat katsomaan myös lapset. Tämä toimii myös minulle loistavana vaihtoehtona.

Valokuvat ovat kahta alimpaa lukuun ottamatta ihanan Riikka Kiviahon, @kuulilja, joten jos haluat lainata kuvia, pyydäthän Riikalta luvan. Kiitos Riikalle kuvalainauksista.

Rakas Lola,

Minun oli pakko tarttua kynään, tai no, läppäriin. Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa. Sinä et tunne minua. En minäkään sinua, mutta olen nähnyt sinut kahdesti. Ensimmäisen kerran elokuussa Helsingin Kaupunginteatterin kauden avajaisissa, jossa yleisö sai esimakua tulevasta. Nimittäin Kinky Bootsista, jossa sinä esiinnyt. Viime lauantaina näin sinut toiseen otteeseen, vaikka läheltä piti, etten olisi sinua nähnytkään. Kinky Bootsin päivänäytöshän jouduttiin aloittamaan melko reilusti myöhässä. Ne äänentoistolaitteet. Huh! Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Oli hieman jännitystä ilmassa, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kuvassa keskellä Lauri Mikkola
Helsingin Kaupunginteatteri: Kinky Boots
Kuva © Mirka Kleemola

En oikeastaan tiennyt, mitä lauantailta odottaa. Koko syksyn ajan olen lukenut mitä mairittelevampia arvioita Kinky Bootsista. Some hehkuu ja säihkyy punaisissa koroissa. Eräs tuttavani on nähnyt esityksen jo yli kymmenen kertaa, eikä loppua näy. Toinen tuttavani on varannut jokaiselle tulevalle kuukaudelle lipun esitykseenne. Jossain vaiheessa yksi, jos toinen valitteli, ettei lippuja enää saa syyskauden näytöksiin, mutta onneksi näytökset saivat jatkoa keväälle. Aika hurjaa vai mitä? Onko tämä jotain joukkohysteriaa vai mitä?

Täytyy sanoa, että lauantaina näin, kuinka pajatso räjäytti täyspotin. Aivan mieletöntä! Kinky Bootsin tarina on jo sinänsä ihana, mutta musikaalinhan tekevät henkilöt, jotka siinä esiintyvät. Niin, ja tietysti se koko joukko ihmisiä siinä taustalla orkesteria myöten. Lola, sinä ole tärkeä osa sitä kavalkadia, joka on näyttämöllä. Olitte kerrassaan huikeita. Harvoin tulee nähneeksi sellaista, että yleisö nousee osoittamaan suosiotaan esityksen loppuminuuteilla. Nyt tuli nähdyksi ja tietenkin olin itsekin mukana tuossa yleisössä.

Kirsi Karlenius, Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola ja Emilia Nyman

Helsingin Kaupunginteatteri: Kinky Boots

Kuva © Mirka Kleemola

Lola, olen sinulle kuitenkin kateellinen. Olet pitkä ja näyttävä. Upeat sääresi eivät näytä loppuvan ollenkaan. Sinulla on upeita kampauksia. Osaat kantaa taidokkaasti kimaltelevat juhla-asusi, jotka eivät tietenkään kiristä ja purista vääristä paikoista, vaan juuri niistä tärkeistä. Niistä, joilla saat miesten katseet kääntymään puoleesi. Niin, ja varmasti myös naisten, kuten minun. Olen kateellinen sinun upealle lauluäänellesi. Olen kateellinen sinun tanssitaidoille ja notkeudelle. Olen kateellinen sinun enkeleille. Olen myös kateellinen siitä, että pystyt kävelemään kinky bootseilla. Reiteen asti ulottuvilla, piikkikorkoisilla punaisilla saappailla. Tiedätkö Lola? Sinä olet oikeastaan kaikkea sitä, mitä minä en ole.

Lola, sinä kuitenkin annoit hyvän elämänohjeen. Pyysit Donia hyväksymään ihminen sellaisena kuin hän on. Minusta tämä on loistava elämänohje. Uskon, että sinäkin hyväksyisit minut, vaikken olekaan pitkä ja kaunis, enkä omaa lauluääntä, enkä tanssitaitoja. Fantastiset juhla-asut eivät ole ikinä imarrelleet minua. Ehkä minussa on kuitenkin sellaisia puolia, jotka loistavat jollain muilla tavoin.

Lauri Mikkola

Helsingin Kaupunginteatteri: Kinky Boots

Kuva © Mirka Kleemola

Nyt on aika lopetella tämä kirjoittelu. Kinky Boots on todellakin uskomattoman hieno ja taitavasti toteutettu musikaali. Eivät ne muut ihmiset ole väärässä olleet. Toivotan Lola sinulle onnea tulevaan. Kerro myös kaikille muille kinky bootsilaisille lämpöisiä terveisiä. Te kaikki olette ihania.

Rakkaudella,

Virpi

Kinky Boots sai suomenkielisen kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä torstaina 30.8.2018.

Näin Kinky Bootsin pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.