24.10.2018

Rakas Lola,


Minun oli pakko tarttua kynään, tai no, läppäriin. Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa. Sinä et tunne minua. En minäkään sinua, mutta olen nähnyt sinut kahdesti. Ensimmäisen kerran elokuussa Helsingin Kaupunginteatterin kauden avajaisissa, jossa yleisö sai esimakua tulevasta. Nimittäin Kinky Bootsista, jossa sinä esiinnyt. Viime lauantaina näin sinut toiseen otteeseen, vaikka läheltä piti, etten olisi sinua nähnytkään. Kinky Bootsin päivänäytöshän jouduttiin aloittamaan melko reilusti myöhässä. Ne äänentoistolaitteet. Huh! Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Oli hieman jännitystä ilmassa, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kuvassa keskellä Lauri Mikkola
Helsingin Kaupunginteatteri: Kinky Boots
Kuva © Mirka Kleemola







En oikeastaan tiennyt, mitä lauantailta odottaa. Koko syksyn ajan olen lukenut mitä mairittelevampia arvioita Kinky Bootsista. Some hehkuu ja säihkyy punaisissa koroissa. Eräs tuttavani on nähnyt esityksen jo yli kymmenen kertaa, eikä loppua näy. Toinen tuttavani on varannut jokaiselle tulevalle kuukaudelle lipun esitykseenne. Jossain vaiheessa yksi, jos toinen valitteli, ettei lippuja enää saa syyskauden näytöksiin, mutta onneksi näytökset saivat jatkoa keväälle. Aika hurjaa vai mitä? Onko tämä jotain joukkohysteriaa vai mitä?

Täytyy sanoa, että lauantaina näin, kuinka pajatso räjäytti täyspotin. Aivan mieletöntä! Kinky Bootsin tarina on jo sinänsä ihana, mutta musikaalinhan tekevät henkilöt, jotka siinä esiintyvät. Niin, ja tietysti se koko joukko ihmisiä siinä taustalla orkesteria myöten. Lola, sinä ole tärkeä osa sitä kavalkadia, joka on näyttämöllä. Olitte kerrassaan huikeita. Harvoin tulee nähneeksi sellaista, että yleisö nousee osoittamaan suosiotaan esityksen loppuminuuteilla. Nyt tuli nähdyksi ja tietenkin olin itsekin mukana tuossa yleisössä.

Kirsi Karlenius, Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola ja Emilia Nyman
Helsingin Kaupunginteatteri: Kinky Boots
Kuva © Mirka Kleemola



Lola, olen sinulle kuitenkin kateellinen. Olet pitkä ja näyttävä. Upeat sääresi eivät näytä loppuvan ollenkaan. Sinulla on upeita kampauksia. Osaat kantaa taidokkaasti kimaltelevat juhla-asusi, jotka eivät tietenkään kiristä ja purista vääristä paikoista, vaan juuri niistä tärkeistä. Niistä, joilla saat miesten katseet kääntymään puoleesi. Niin, ja varmasti myös naisten, kuten minun. Olen kateellinen sinun upealle lauluäänellesi. Olen kateellinen sinun tanssitaidoille ja notkeudelle. Olen kateellinen sinun enkeleille. Olen myös kateellinen siitä, että pystyt kävelemään kinky bootseilla. Reiteen asti ulottuvilla, piikkikorkoisilla punaisilla saappailla. Tiedätkö Lola? Sinä olet oikeastaan kaikkea sitä, mitä minä en ole.

Lola, sinä kuitenkin annoit hyvän elämänohjeen. Pyysit Donia hyväksymään ihminen sellaisena kuin hän on. Minusta tämä on loistava elämänohje. Uskon, että sinäkin hyväksyisit minut, vaikken olekaan pitkä ja kaunis, enkä omaa lauluääntä, enkä tanssitaitoja. Fantastiset juhla-asut eivät ole ikinä imarrelleet minua. Ehkä minussa on kuitenkin sellaisia puolia, jotka loistavat jollain muilla tavoin.

Lauri Mikkola
Helsingin Kaupunginteatteri: Kinky Boots
Kuva © Mirka Kleemola

Nyt on aika lopetella tämä kirjoittelu. Kinky Boots on todellakin uskomattoman hieno ja taitavasti toteutettu musikaali. Eivät ne muut ihmiset ole väärässä olleet. Toivotan Lola sinulle onnea tulevaan. Kerro myös kaikille muille kinky bootsilaisille lämpöisiä terveisiä. Te kaikki olette ihania.

Rakkaudella,

Virpi


Kinky Boots sai suomenkielisen kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä torstaina 30.8.2018.

Näin Kinky Bootsin pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

2 kommenttia:

  1. Semmonen se Lola on. Ihana teksti ❤️tai siis kirje.
    Esitys on kyllä kokonaisuudessaan aivan aseista riisuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Olin todella yllättynyt, kuinka tunteisiin menevä ja taidokas esitys oli kyseessä. <3

      Poista