Maanantaina livahdin töistä aikaisemmin pois. Lähdin
katsomaan Taiteen Sulattamon ennakkoesitystä Riisutusta elämästä. Mieleni oli avoin, enkä ollut ajatellut
esityksestä juuri mitään ennen h-hetkeä. Mitä sitten tapahtui
ennakkoesityksessä? Koin esityksen todella voimakkaasti. Tuli voimaton ja
ahdistunut olo koko yhteiskuntaamme kohtaan, vaikka tunnelin päässä hieman
valonpilkettäkin näkyi. Oli myös tunne koko viikon ajan siitä, ettei kyynel silmäkulmassa kovin kaukana ollut.
Riisuttu elämä on tositarina
Tim Saarisen elämästä. Näytelmä
alkaa Timin syntymästä. Syntymästä, joka ei ollut helppo. Äidin
ailahtelevaisuus ja toisinaan (tai kenties aina) totaalinen välinpitämättömyys
syöksee asiat siihen malliin, että Tim huostaanotetaan ja sijoitetaan
sijaisperheeseen. Sijaisperheessä kaikki on päällisin puolin kunnossa. On
kavereita ja elämä on kivaa. Timin mieltä kuitenkin kaihertaa jokin. Koulun
alkaessa poikaa alkaa ahdistaa. Yökastelua, alakuloa,
sisäänpäinkääntyneisyyttä, koulukiusaamista. Lista on loputon ja mätänä kirsikkana kaikkea
koristaa seksuaalinen hyväksikäyttö. Pojan elämän alku ei ole onnistunut, eikä
se sitä ole myöhemminkään. Pojan varttuessa mukaan mahtuu psykologeja,
unettomuutta, laitoksia, kuntoutusta, pakkohoitoa. On onnenhetkiäkin, mutta ne
ovat vain hetkellisiä pilkahduksia miehen elämässä.
Tim Saarinen esittää näytelmässä itseään. En tiedä, onko
tässä syy siihen, miksi koin esityksen hyvin voimakkaana kokemuksena. Saarinen
osaa joka tapauksessa antaa itsestään näyttämöllä kaiken. En tiedä myöskään
sitä, onko omaa itseä vaikea vai helppo näytellä, mutta toivon siitä olevan
miehelle apua toipumisen kannalta. Näytelmän toteutus on nimittäin osa KAUNIS
MIELI -hanketta, jossa mielenterveystoipuja toimii kokemusasiantuntijana. Tällä
tavoin yritetään auttaa kokemuksen jakajaa vaikeiden asioiden käsittelyssä.
Lisäksi vastaanottava osapuoli niin ikään saa helpommin kuvan siitä, millaista
on olla mielenterveystoipuja.
Taiteen Sulattamo: Riisuttu Elämä (2018) |
Timin rinnalla näyttämöllä nähdään Mikaela Mansikkala, jolla on näytelmässä useita rooleja.
Karmaisevimpia roolikohtauksia olivat ne, kun Timin mieli oli todella alamaissa.
Peikkoja, mörköjä ja kauhukuvia näkyi joka puolella. Mansikkala oli tällainen
kauhukuva. Oikeasti pelottava. En haluaisi saada uniini sellaista näkyä.
Eveliina Lafghani on ohjannut Riisutun elämän hienolla tavalla. Näytelmä välittää tuskaisan kuvan
yhdestä yhteiskuntamme surullisesta puolesta. Vaikka näytelmässä on nähtävissä
valoa Timin elämässä, luo se kuitenkin kuvan järkyttävästä tosiasiasta.
Tosiasiasta, jossa mielenterveyspotilasta heitetään laitoksesta toiseen, osastolta
toiselle, kuntoutuskodin yhdestä kerroksesta toiseen. Johan siinä jo menee
sekaisin, kun on jatkuvaa muutosta. Itse ainakin inhoan jatkuvaa muutosta.
Juuri kun olet asettautunut laakereillesi, niin matto vedetäänkin jalkojesi
alta ja taas on aika vaihtaa paikasta toiseen. Ei kuulosta kivalta. En tietysti
ymmärrä mielenterveydellisten kuntoutujien tervehdyttämisprosessista mitään, ja
voi olla, että paikoilleen jääminen lamaannuttaa ihmisen entisestään, mutta ei
tuollainen jatkuva muutoskaan hyvältä kuulosta. On kuin elämä olisi
epävarmuutta päivästä toiseen.
Mielenterveydellisiin sairauksiin voi sairastua kuka vain,
mutta mistä syystä mieli järkkyy? Sitä on vaikea sanoa, mutta Saarisen kohdalla
kuvittelisin elämän alkuhetkien vaikeuksien jo vaikuttaneen siihen, että miehen
elämässä alakuloa on riittänyt. Miksi mielen sairastumisesta ei sitten haluta
edelleenkään puhua? Onko aihe yhä niin tabu, että kuvitellaan mielenterveysongelmaisten
oikeasti olevan jotenkin poikkeavia? Tietenkin he ovat poikkeavia, mutta
poikkeavia ovat kaikki yksilöt tavalla tai toisella, jotka maapalloamme
asuttavat.
Taiteen Sulattamon Riisuttu
elämä on Suomen ensimmäinen kulttuurikokemusasiantuntijamenetelmällä
valmistunut näyttämöteos. Näytelmä rikkoo hienolla tavalla rajoja. Teos
kannattaa ehdottomasti nähdä, jos on kiinnostunut saamaan lisätietoa mielenterveyskuntoutujien
nykytilasta yhteiskunnassamme. Esitykset ovat lokakuun aikana, joten nyt
kannattaa pitää kiirettä.
Taiteen Sulattamon Riisuttu
elämä sai kantaesityksensä keskiviikkona 3.10.2018 KokoTeaterissa.
Rooleissa: Tim Saarinen ja Mikaela Mansikkala
Käsikirjoitus Tim Saarisen tekstin pohjalta: Eveliina
Lafghani ja Raisa Omaheimo
Ohjaus ja dramaturgia: Eveliina Lafghani
Musiikki: Mikaela Mansikkala
Ääni ja Valosuunnittelu: Pekka Saukkonen
Tuotanto: Taiteen Sulattamo ja KokoTeatteri
Tuottaja: Sandra
Beech
Kiitos Taiteen Sulattamolle mahdollisuudesta nähdä esitys sekä kiitos myös kuvalainauksesta.
Tuo on muuten mielenkiintoista, miten yökastelukin voi alkaa stressin tuloksena. Tuttu kertoi, että oli vuodesuojat heillä lähtenyt tilaukseen, sillä sitä ongelmaa näyttäisi olevan. Todella hyvä kirjoitus ja olisikin mielenkiintoista tämä nähdä.
VastaaPoistahttps://www.suomenlaitostekstiilit.com/tuote/viisikerroksinen-vuodesuoja-satiinilla-ja-kahvoilla/
Olin jo unohtanut tämän esityksen, joten kommentti tuli hienoon saumaan. On muuten mielenkiintoista, miksei siitä kauheasti puhuta, että stressi saattaa laukaista mitä kummallisempia oireita, kuten esim. tuo mainitsemasi yökastelu.
Poista