Se on jännä, kuinka saatat heti teatterin katsomoon
mennessäsi aistia, millainen illasta tulee. Helsingin Kaupunginteatterin
esittämän Riistapolun alkuasetelma aiheutti
jonkin kaltaisia kylmiä väreitä ja puistatuksia, mutta samalla kiinnostusta, millainen olisi lopputulema. Näyttämöllä on sänky, jossa makaa mies kelmeässä
valossa. Onko mies kuollut vai mikä miestä vaivaa? Ollaanko kauhun, ahdistuksen
vai jonkin muun äärellä?
Paavo Kinnunen ja Ella Mettänen
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
13-vuotias Hanni (Ella
Mettänen) tapaa kuoroharjoituksiin mennessään nuoren miehen, Franzin (Paavo Kinnunen), joka kertoo nähneensä
tytön aikaisemminkin. Hanni viehättyy ajatuksesta, että hänet on huomattu. Hän
alkaa jutella miehen kanssa. Ilmassa on pientä flirttiä ja suudelmakin
vaihdetaan. Nuoret alkavat tapailla, vaikka tietävätkin, etteivät saisi, koska
Hanni on alaikäinen. Suhde etenee, eikä aikaakaan, kun nuoret päätyvät
yhteiseen sänkyyn. Hannin neitsyys on mennyttä ja pian vanhemmatkin saavat
kuulla suhteesta. Franz saa vankeustuomion, mutta tämä ei estä suhteen
jatkamista tuomion jälkeen. Hanni on sydänjuuriaan myöten rakastunut, eikä
välitä, vaikka isä (Risto Kaskilahti)
menettää täysin malttinsa, kun kuulee sanankin Franzista.
Olipas melkoisia roolisuorituksia. Ella Mettänen kasvaa
hetkessä kiltistä koulutytöstä syvästi rakastavaksi nuoreksi naisenaluksi. On vain halua
kokea kaikki ja heti. Paavo Kinnunen on puolestaan hienosti omaksunut
työläisnuorukaisen eleet ja tavat. Hanni saa vedellä naruja ja Franz toteuttaa
neidin toiveet sillä tavoin kuin pystyy. Hannin vanhempia näyttelevät Risto Kaskilahti
ja Ursula Salo tuntuvat ikääntyvän
yhdessä hetkessä, kun kuulevat ainoan lapsensa edesottamuksista. Sehän on häpeä
ja nöyryytys perheelle. Risto Kaskilahdesta kuoriutuu väkivaltainen ihmishirviö,
kun hän opettaa tytärtään tavoille. Oikeasti pelottavaa ja hurjaa. Ursula Salo
tuntuu putoavan niille sijoilleen. Hän ei saa enää otetta mistään. Sivuhuomautuksena
mainittakoon, että äiti ja tytär muistuttivat ulkonäöllisesti toisiaan. Hienosti
oli siis saatu Ursula Salo ja Ella Mettänen näyttämään samasta muotista
tehdyiltä.
Risto Kaskilahti ja Ella Mettänen
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Näytelmän nähtyä olo on epäuskottava. Näytelmä on ollut
samaan aikaan raastava, pelottava ja ahdistava, mutta se on ollut myös loistava
teos omassa kastissaan. Harvemmin tulee nähtyä inhorealistisia näytelmiä, mutta
sellaisen kun näkee, toivoo, että näytelmä toimisi. Helsingin
Kaupunginteatterin Riistapolku
lunastaa tämän toiveen. Näyttämöllä nähdään väkivaltaa ja piinaavia hetkiä,
mutta onneksi välillä on näkyvissä myös pienenpieniä toivonkipinöitä.
Saksalaisen Franz
Xaver Kroetzin kirjoittama Riistapolku
-näytelmä pohjautuu saksalaisessa pikkukaupungissa vuonna 1967 tehtyyn rikokseen.
Näytelmästä on tehty myös TV-elokuva. Itselleni tämä oli ensikosketus Riistapolkuun, mutta mielestäni Lauri Maijala on tehnyt ohjaajan
roolissa erinomaista työtä. Näytelmä ei todellakaan jätä kylmäksi. Täytyy tietysti
myöntää, että myös valaistuksella on suuri merkitys tässä teoksessa. Tästä saa
kiittää Kari Leppälää.
Ella Mettänen ja Ursula Salo
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Näytelmä ottaa kantaa kiellettyyn rakkauteen. Kuka sen määrittelee,
kuka saa rakastaa ja ketä? Lainsäädäntö tietysti, mutta entä jos sydän sanoo
toisin? Saako silloin rakastaa rajoitta ja suurella sydämellä? Tekisi mieli
sanoa, että saa ja pitääkin, mutta tiedän sen olevan epäsovinnainen vastaus,
joten jätän vastaamatta. Ehkä kysymykseen ei ole edes vastausta.
Riistapolku on
niin erilainen näytelmä, että tätä suosittelen lämpimästi katsojille, jotka
eivät hätkähdä vähästä. Näytelmä ei sovellu lapsille väkivaltaisten kohtausten
vuoksi.
Riistapolku sai
ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä keskiviikkona
4.9.2019.
Rooleissa: Risto Kaskilahti, Paavo Kinnunen, Ella Mettänen, Ursula
Salo ja Pekka Huotari
Käsikirjoitus Wildwechsel
(Riistapolku): Franz Xaver Kroetz
Suomennos: Vesa Tapio
Valo
Ohjaus: Lauri Maijala
Lavastus: Antti
Mattila
Pukusuunnittelu: Elina
Kolehmainen
Valosuunittelu: Kari Leppälä
Sävellys ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura
Naamioinnin suunnittelu: Henri Karjalainen
Näin esityksen medialipulla. Kiitos Helsingin
Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Kiva teatteri-ilta takana teillä/sinulla. <3 Niin odotan viikonlopusta postauta ja Intia teemasta. <3 Pidä hauskaa Mannilainen. <3
VastaaPoistaOli kyllä hieno, mutta hieman jännittävä teatteri-ilta.
PoistaViikonlopun Intia-teemailusta voisin jonkinlaisen koosteen tehdä. Tosin keskityin kuvaamaan ystäviäni, jotka eivät halua kasvojaan blogiini. Joudun ehkä kuvittamaan jutun lehmäkuvilla. :D
Ihanaa uutta viikko sinulle <3