Miltä kuulostaisi sellainen, että siippasi paras ystävä
muuttaisi teille asumaan? Ei kivalta, koska kyllähän ihmisellä täytyy jokin
yksityisyys olla ja oma tila. Joskus olosuhteet kuitenkin vaativat joustamista,
kuten Helsingin Kaupunginteatterin esittämässä Kolmen kimpassa. Elämä ei aina ole yksinkertaista.
Elina Hietala, Jarkko Niemi ja Olli Rahkonen
Kuva © Tuomo Manninen, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Pauli (Jarkko Niemi)
ja Sofia (Elina Hietala) ovat
asuneet muutaman kuukauden yhdessä. Tässä vaiheessa pitäisi vielä rakkauden
kukoistaa ja suukkojen lennellä, mutta Paulin laita on toisin. Hän ei voi enää
sietää Sofiaa, mutta ei pysty kertomaan sitä naiselle. Rakastunut Sofia haluaa edelleen
suukotella ja olla liki miestä. Pauli saa kuitenkin idean. Hän pyytää parasta
kaveriaan Martinia (Olli Rahkonen) muuttamaan
heille siksi aikaa, että Sofia kyllästyy yhdessä asumiseen ja häipyy maisemista.
Martin ei tietysti tällaiseen halua ryhtyä. Tilanteet kehittyvät kuitenkin yllättävään
suuntaan, eikä aikaakaan, kun Martin asuu saman katon alla nuorenparin kanssa.
Jo ensi-illassa tunsi sen, kuinka hyvin näyttelijät
pelasivat yhteen. Kukaan ei näytellyt yli muiden, eikä yrittänyt saada
itselleen suurempaa tilaa näyttämöltä. Jarkko Niemi on oikeastaan uskomaton
sika Paulin roolissa. Mies on niin omaa itseään ja kärsimystään täynnä, ettei kuuntele
yhtään, mitä muut sanovat. Elina Hietala vetää kauniin ja sympaattisen Sofian
rooliin juuri sillä tavoin, että häneen luulisi kaikkien miesten rakastuvan.
Martinin roolissa oleva Olli Rahkonen puolestaan on jollain tavoin ihana. Mies
tuntuu olevan hieman hukassa, eikä aina tiedä, kuinka päin olisi, koska ei
halua toimia vastoin omia periaatteitaan. Täytyy kiittää ohjaaja Liisa Mustosta, kuinka erinomaisesti hän on
saanut paletin pelaamaan.
Elina Hietala ja Jarkko Niemi
Kuva © Tuomo Manninen, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Studio Pasilan näyttämö on taitavasti lavastettu kodiksi. Kiitos
lavastuksesta vastaavalle Tellervo
Syrjäkarille. Kiinnitin jo ennen esitystä huomiota kierreportaisiin, jotka
veivät mahtavan kirjahyllyn äärelle. Portaita käytettiinkin ahkerasti näytelmän
edetessä. Välillä jo huimasi, kuinka hyvä kunto näyttelijöillä pitää olla, että
pystyvät juoksemaan hengästymättä edestakaisin portaita. Oma kunto ei kestäisi.
Portaissa käytiin myös yksi mehevä kohtaus, jossa valojen hienolla käytöllä
luotiin oikea tunnelma. Valosuunnittelun takana on Teppo Saarinen. Pienenä, mutta sitäkin tehokkaampana yksityiskohtana
on mainittava kädessä särkyvät juomalasit. Sellaiset voisi olla aika hauska
juttu välillä itsellekin.
Teatteriin mennessä olin jokseenkin vakuuttunut, että
kyseessä olisi hyvin tavanomainen komedia, mutta voi kuinka yllätyinkään. Kolmen kimppa on ratkiriemukas ja ehkä
hieman erilainenkin komedia. Ollaan periaatteessa vakavien asioiden äärellä,
mutta yksi pieni väärinymmärrys saattaa luoda katsojalle hillittömän hilpeitä hetkiä. Nauraa
sai vedet silmissä. Nautin tällaisten esitysten katsomisesta. Pari tuntia ja
aivot voi heittää totaalisesti narikkaan. Esityksen jälkeen on rentoutunut olo,
kun on nauranut oikein kunnolla. Kyseessä on siis kunnon nauruterapia.
Olli Rahkonen ja Jarkko Niemi
Kuva © Tuomo Manninen, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Kolmen kimppa on
esitys, jota suosittelen lämpimästi kaikille vähemmän teatterissa
vieraileville. Näytelmää on helppo katsoa. Antaa vain näyttelijöiden viedä
mukanaan. Tämä muuten on myös näytelmä, joka sopii kaveriporukoille.
Kolmen kimppa sai
ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa torstaina 12.9.2019.
Rooleissa: Elina Hietala, Jarkko Niemi ja Olli Rahkonen
Käsikirjoitus Une
semaine… pas plus (Kolmen kimppa):
Clément Michel
Suomennos: Reita
Lounatvuori
Ohjaus: Liisa Mustonen
Lavastus ja puvut: Tellervo Syrjäkari
Valosuunnittelu: Teppo Saarinen
Äänisuunnittelu: Maura
Korhonen
Naamioinnin suunnittelu: Aino Hyttinen
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Helsingin
Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti