Lucinda Rileyn Seitsemän sisaren -kirjasarjan neljäs osakin on
jo ehtinyt ilmestyä ennen kuin ehdin postata kirjasarjan kolmannesta
ihanuudesta Varjon sisar (Bazar,
2019). En tiedä muista, mutta minun mielestäni sarjan kolmas osa on
ehdottomasti kirjasarjan paras ainakin tähän asti lukemistani kirjoista, eivätkä ne kaksi
muutakaan aiemmin lukemaani osaa olleet missään tapauksessa huonoja, vaan
ihania tarinoita kummatkin. Mielenkiinnolla tietysti odotan loppusarjan osia
Tähti on sisarusparven hiljaisin. Hän on tottunut aina
jäämään muiden varjoon, etenkin CeCe-sisarensa, jonka kanssa hän on
periaatteessa elänyt koko elämänsä rinnakkain. Eihän naisilla ole ikäeroakaan
kuin muutama kuukausi. Tähti on sopeutunut, mutta muutto Lontooseen CeCen
opiskelujen perässä alkaa ahdistaa Tähteä. On taustalla tietysti rakkaan
kasvatti-isän Papa Saltin kuolemakin.
Papa Salt on jättänyt jokaiselle tyttärelleen kirjeen, jossa
on jokin vihje tyttären synnyinpaikasta tai alkuperästä. Tiedossa ovat myös
tarkat koordinaatit, jossa tyttöjen elämät ovat alkaneet. Tähti ei ole aivan varma,
haluaako hän tietää juuristaan mitään, mutta ei aikaakaan, kun Tähti vierailee hyvin erikoislaatuisessa lontoolaisessa kirjakaupassa. Kirjakaupan
pitäjä on varsin eriskummallinen ja yhtäkkiä Tähti huomaakin olevansa töissä kyseisessä
kirjakaupassa. Tästä alkaa Tähden varsinainen matka menneisyyteen.
Menneisyyteen, johon ovat kuuluneet Englannin seurapiirit ja itse kuningas
Edvard VII. Kuljetaan myös Englannin maaseudun upeissa maisemissa ja välillä
kyläillään Beatrix Potterin luona. Nykyisyyttä ei ole ilman menneisyyttä.
Tähden matka on melkoinen ja yllätyksiä täynnä oleva. Tähden elämänhalu kuitenkin palaa. Hänellä on paikkansa maailmassa, vaikka se ei välttämättä
olekaan rakkaan CeCe-sisaren rinnalla.
Voi jestas, mikä tarina tai oikeastaan mitkä tarinat!
Kirjassahan kerrotaan nimittäin kahta tarinaa rinnakkain. On Tähden tarina,
sekä Floran tarina. Floran, joka on yhdyslenkki Tähden alkujuurille. Molempien
naisten tarinat ovat kiehtovat. Etenkin Floran tarinassa on kauneutta, mutta
myös karuutta. Voisi melkein sanoa, että Varjon
sisar on eräänlainen Tuhkimo-tarina. Lucinda Riley on jälleen kerran
osoittanut taituruutensa tarinankertojana ja nimenomaan kertojana. Hän sanelee tekstinsä,
koska hänen sairautensa estää häntä istumasta pitkiä aikoja tietokoneen
äärellä.
Nautin Rileyn tarinoissa myös siitä, kuinka hän maalailee
maisemia. Nyt päästiin matkaamaan Englannin hämmästyttävän kauniille
maaseudulle. Tuli tunne, että itsekin olisi ollut tallustelemassa maaseudun
rauhassa. Seitsemän sisaren -kirjasarjassa on myös sellainen mukava
yksityiskohta, että tyttärillä on erityistaitoja tai -piirteitä, jotka yleensä
kytkeytyvät jo johonkin kaukaiseen sukulaiseen. Tähdellä on taito laittaa
todella maukasta ruokaa. Hän myös rakastaa puutarhanhoitoa. Nämä molemmat
ominaisuudet tulevat jostain vuosikymmenten takaa. Tällainen side on jollain
tavoilla hyvin inhimillinen ja ehkä vapauttavakin, jos ajattelee kirjan
päähenkilöä.
Pidin siitä, kuinka Varjon
sisar poikkesi edellisestä kirjasta Myrskyn sisar. Pidin toki Myrskyn
sisarestakin, mutta siinä alkupuolen hempeily oli ehkä aavistuksen liian
siirappista. Varjon sisaressa ei
hempeillä, vaikka Amorin nuolet saattavatkin lennellä. Tästä voi tietysti
heittää sellaisen ajatuksen, että Ally ja Tähti ovat erilaisia ihmisiä, joten
heidän tarinansakin ovat erilaisia. Niinpä. Tähti on ihan omalaisensa, joten kirjan
tarina sopii hänelle erityisen hyvin. Sitä paitsi, jos kirjasarjan kaikki osat
olisivat pelkkää siirappia, niin en usko, että ihmiset jaksaisivat kaikkia
kirjoja lukea. En minä ainakaan.
Kirjan englanninkielinen alkuteos The Shadow Sister on ilmestynyt vuonna 2016. Kirjan on suomentanut
Hilkka Pennanen. On myös taas pakko mainita kirjan kauniit kannet, joita ei
voi olla ihastelematta. Laura Noponen on nainen kansien takana.
Lucinda Rileyn Varjon
sisar on ehdoton lukuelämys sellaiselle, joka on lukenut sarjan aiemmin
ilmestyneet osat. jos kirjasarjaan ei ole aiemmin tarttunut, nyt kannattaa
tarttua. Ihania tarinoita erilaisissa ympäristöissä.
Kaksi ensimmäistä osaa kuunneltuna ja seuraavaksi tarkoitus tähän tarttua. Kirjat ovat ihanan sadunomaisia ja pidän myös siitä, että niiden tarinoiden kautta pääsee matkustamaan uusiin maisemiin. Kaksi ensimmäistä ovat olleet tosiaan aika siirappisia, joten ehkä ihan hyvä, että välissä vähän "realistisempi" sisar vuorossa :-)
VastaaPoistaNämä ovat niin ihania tarinoita, ettei voi muuta sanoa. Tosin välillä on pakko kaivaa nenäliina esiin. Nyt on tietysti luettava sarjan neljäs osa. Näihin jää koukkuun.
Poista