Teatterissa: Riistapolku

Se on jännä, kuinka saatat heti teatterin katsomoon mennessäsi aistia, millainen illasta tulee. Helsingin Kaupunginteatterin esittämän Riistapolun alkuasetelma aiheutti jonkin kaltaisia kylmiä väreitä ja puistatuksia, mutta samalla kiinnostusta, millainen olisi lopputulema. Näyttämöllä on sänky, jossa makaa mies kelmeässä valossa. Onko mies kuollut vai mikä miestä vaivaa? Ollaanko kauhun, ahdistuksen vai jonkin muun äärellä?

Paavo Kinnunen ja Ella Mettänen

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

13-vuotias Hanni (Ella Mettänen) tapaa kuoroharjoituksiin mennessään nuoren miehen, Franzin (Paavo Kinnunen), joka kertoo nähneensä tytön aikaisemminkin. Hanni viehättyy ajatuksesta, että hänet on huomattu. Hän alkaa jutella miehen kanssa. Ilmassa on pientä flirttiä ja suudelmakin vaihdetaan. Nuoret alkavat tapailla, vaikka tietävätkin, etteivät saisi, koska Hanni on alaikäinen. Suhde etenee, eikä aikaakaan, kun nuoret päätyvät yhteiseen sänkyyn. Hannin neitsyys on mennyttä ja pian vanhemmatkin saavat kuulla suhteesta. Franz saa vankeustuomion, mutta tämä ei estä suhteen jatkamista tuomion jälkeen. Hanni on sydänjuuriaan myöten rakastunut, eikä välitä, vaikka isä (Risto Kaskilahti) menettää täysin malttinsa, kun kuulee sanankin Franzista.

Olipas melkoisia roolisuorituksia. Ella Mettänen kasvaa hetkessä kiltistä koulutytöstä syvästi rakastavaksi nuoreksi naisenaluksi. On vain halua kokea kaikki ja heti. Paavo Kinnunen on puolestaan hienosti omaksunut työläisnuorukaisen eleet ja tavat. Hanni saa vedellä naruja ja Franz toteuttaa neidin toiveet sillä tavoin kuin pystyy. Hannin vanhempia näyttelevät Risto Kaskilahti ja Ursula Salo tuntuvat ikääntyvän yhdessä hetkessä, kun kuulevat ainoan lapsensa edesottamuksista. Sehän on häpeä ja nöyryytys perheelle. Risto Kaskilahdesta kuoriutuu väkivaltainen ihmishirviö, kun hän opettaa tytärtään tavoille. Oikeasti pelottavaa ja hurjaa. Ursula Salo tuntuu putoavan niille sijoilleen. Hän ei saa enää otetta mistään. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että äiti ja tytär muistuttivat ulkonäöllisesti toisiaan. Hienosti oli siis saatu Ursula Salo ja Ella Mettänen näyttämään samasta muotista tehdyiltä.

Risto Kaskilahti ja Ella Mettänen

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Näytelmän nähtyä olo on epäuskottava. Näytelmä on ollut samaan aikaan raastava, pelottava ja ahdistava, mutta se on ollut myös loistava teos omassa kastissaan. Harvemmin tulee nähtyä inhorealistisia näytelmiä, mutta sellaisen kun näkee, toivoo, että näytelmä toimisi. Helsingin Kaupunginteatterin Riistapolku lunastaa tämän toiveen. Näyttämöllä nähdään väkivaltaa ja piinaavia hetkiä, mutta onneksi välillä on näkyvissä myös pienenpieniä toivonkipinöitä.

Saksalaisen Franz Xaver Kroetzin kirjoittama Riistapolku -näytelmä pohjautuu saksalaisessa pikkukaupungissa vuonna 1967 tehtyyn rikokseen. Näytelmästä on tehty myös TV-elokuva. Itselleni tämä oli ensikosketus Riistapolkuun, mutta mielestäni Lauri Maijala on tehnyt ohjaajan roolissa erinomaista työtä. Näytelmä ei todellakaan jätä kylmäksi. Täytyy tietysti myöntää, että myös valaistuksella on suuri merkitys tässä teoksessa. Tästä saa kiittää Kari Leppälää.

Ella Mettänen ja Ursula Salo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Näytelmä ottaa kantaa kiellettyyn rakkauteen. Kuka sen määrittelee, kuka saa rakastaa ja ketä? Lainsäädäntö tietysti, mutta entä jos sydän sanoo toisin? Saako silloin rakastaa rajoitta ja suurella sydämellä? Tekisi mieli sanoa, että saa ja pitääkin, mutta tiedän sen olevan epäsovinnainen vastaus, joten jätän vastaamatta. Ehkä kysymykseen ei ole edes vastausta.

Riistapolku on niin erilainen näytelmä, että tätä suosittelen lämpimästi katsojille, jotka eivät hätkähdä vähästä. Näytelmä ei sovellu lapsille väkivaltaisten kohtausten vuoksi.

Riistapolku sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 4.9.2019.

Rooleissa: Risto Kaskilahti, Paavo Kinnunen, Ella Mettänen, Ursula Salo ja Pekka Huotari

Käsikirjoitus Wildwechsel (Riistapolku): Franz Xaver Kroetz

Suomennos: Vesa Tapio Valo

Ohjaus: Lauri Maijala

Lavastus: Antti Mattila

Pukusuunnittelu: Elina Kolehmainen

Valosuunittelu: Kari Leppälä

Sävellys ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura

Naamioinnin suunnittelu: Henri Karjalainen

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.