Emelie Schepp: Jaakko kulta

Lomautuksesta on se hyöty, että voi koska tahansa ottaa hyvän kirjan käteen, keskittyä lukemiseen ja heittää kaikki arkiset asiat mielestään pois. Emelie Scheppin uusin suomennos Jaakko kulta (HarperCollins Nordic, 2020) on juuri tällainen kirja. Kutkuttavan jännittävä romaani, jota ei malttaisi laskea käsistään. 

Norrköpingin läpi virtaa joki, joka on päässyt julkisuuden valokeilaan ja poliisien tutkimusten kohteeksi. Joesta on löydetty parin päivän välein naisen ruumis. Ruumis, joka on kaikessa karmeudessaan makaaberi. Naisten jalat on ommeltu yhteen ikään kuin kyseessä olisi merenneito. Parivaljakko komisario Henrik Levin ja rikospoliisin tutkija Mia Bolander ovat kovan paikan edessä. Kuka murhaa naisia ja miksi? Tutkinnat johtavat vähitellen kohti Simon Norellia, joka on kylmäverisesti surmannut vanhempansa ja veljensä. Ongelma on vain se, että mies istuu oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla, eikä suostu puhumaan. Kaiken lisäksi kello tikittää, ja kohta joesta joudutaan taas naaraamaan uusi ruumis. 

Syyttäjä Jana Berzelius on tiiviisti mukana rikostutkimuksissa. Hän käy Mian ja Henrikin mukana haastattelemassa ihmisiä, joilla saattaisi olla jotain tietoa tapahtumista. Jana on kuitenkin oman tiensä kulkija. Hän on äärettömän terävä, mutta hänellä on paljon huolia. Suurin ongelma on Danilo Peña. Mies, jonka Jana haluaisi hinnalla millä hyvänsä eliminoida. Ihan vain sen takia, että Danilo tietää Janan suurimman salaisuuden, joka ei saa paljastua kenellekään. Murhatutkintojen edetessä Jana joutuu silmätysten Danilon kanssa, joka on suljettu samalle suljetulle osastolle Simon Norellin kanssa. Voisiko Danilo auttaa rikostutkinnassa? Toinen Janan ongelma on Per. Mies, johon Jana huomaa olevansa rakastunut, mutta jota hän ei enää voi saada omakseen. Periin on kuitenkin saatava yhteys, koska mies on aikoinaan johtanut Simon Norellin tapauksen esitutkintaa. 

Emelie Schepp on loistava kirjailija. Henrikin, Mian, Janan ja Danilon tarinat jatkuvat jo viidennessä romaanissa. Olen yllättynyt siitä, kuinka Schepp on onnistunut jollain tavoin syventämään henkilöhahmojen persoonallisuuksia, sekä sitä, kuinka nämä kehittyvät ihmisinä. Suurimmat muutokset näin Miassa ja Danilossa. Mia on tavallaan hieman kasvanut henkisellä tasolla. Hänessä on edelleen kuitenkin oma äkkipikainen puolensa, eikä hän kaihda pieniä laittomuuksia, jos siihen on mahdollisuus tai rahat ovat totaalisesti lopussa. Danilosta puolestaan aukeaa inhimillisempi puoli. Toki mies on raaka, aivan uskomattoman raaka, mutta sairaalassa ollessaan hän alkaa ajatella asioita pehmeämmin. 

Voisi kuvitella, että jossain vaiheessa tarinat menettäisivät vetovoimansa, mutta ei. Jouduin taas yllättymään, kuinka nerokkaan dekkarin Schepp on kirjoittanut. Tarina on piinallisen jännittävä ja loppukohtaus on pelottava jo pelkästään miljöön vuoksi. Pidän siitä, kuinka Scheppin romaaneissa käännetään jokainen kivi ja yritetään löytää johtolankoja. Tosin välillä ärsyttää suunnattomasti, kun jokin ilmiselvä asia jää poliiseilta huomaamatta. 

Jaakko kullan teemoja ovat sateenkaariliitot ja transsukupuolisuus. Molemmat teemat hyvinkin yleisiä nykyään, mutta silti puhuttelevia. Kirjassa tulee ilmi kahden naisen välinen liitto, jota esimerkiksi Mia hieman ihmettelee, vaikkei ajatuksiaan ääneen lausukaan, koska sateenkaariliitot ovat nykyään yleisesti hyväksyttyjä liittoja. Transsukupuolisuus sen sijaan herättää monissa ihmetystä. Kirjassa onkin hyvin kuvattu, kuinka jopa ammattilaiset saattavat vähätellä transsukupuolisen ihmisen tuntoja. Jokainen voi vain kuvitella, kuinka yksinäistä tällaisen ihmisen elämä on, jos mistään ei saa mitään tukea. 

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Broder Jakob on ilmestynyt vuonna 2019. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala, kuten sarjan edellisetkin osat. 

Emelie Scheppin Jaakko kulta kannattaa ottaa kesän dekkarilukemistoon mukaan. Tämän kirjan seurassa et tule tylsistymään.

 

Alla löytyy linkit aiempiin postauksiini Emelie Scheppin saman sarjan romaaneihin. Ensimmäinen dekkari on postaamatta, koska sen luin vasta hiljattain pokkarina. Toivottavasti saan siitäkin postauksen kirjoitettua lähiaikoina. 

Emelie Schepp: Valkoiset jäljet

Emelie Schepp: Hidas kuolema

Emelie Schepp: Kadonnut poika 

Kiitos kustantajalle, jolta sain piinaavan dekkarin luettavakseni.

 

Emelie Schepp: Kadonnut poika

Olin kovasti yllättynyt ja kiitollinen saamastani yllätyskirjapaketista, jossa oli kaksi mielenkiintoista kirjauutuutta. Kirjapaketin toinen kirja oli Emelie Scheppin Kadonnut poika (HarperCollins Nordic, 2019), johon halusin tarttua mahdollisimman nopeasti, koska varsin tuoreessa muistissa oli Scheppin edellisen dekkarin suomennos. Jännitystä tiedossa siis.

Sam on kaupassa, kun hänen kotiinsa on tunkeuduttu. Vaimolta on viety henki ja kuusivuotias Jonathan on kidnapattu. Miehen elämä musertuu yhdessä hetkessä. Komisario Henrik Levin ja rikospoliisin tutkija Mia Bolander saavat tehtäväkseen selvittää, mitä pojalle on käynyt ja missä hän nyt on. Mukana tutkimuksissa on myös syyttäjä Jana Berzelius. Tutkimukset alkavat kangerrellen, koska Sam ei osaa tai halua kertoa mitään perheestään. Sam otetaan tutkintavankeuteen, koska onhan miehen jossain vaiheessa kerrottava enemmän perheestään.

Ennen kidnappausta Jana Berzelius saa tiedon, että vankilassa istuva Danilo Penã haluaa tavata hänet. Jana ei puolestaan halua olla enää ikinä missään tekemisisissä pahamaineisen rikollisen kanssa. Nainen joutuu kuitenkin tekemään vaikeita valintoja, kun hän rakastamaansa miestä, Periä, aletaan uhkailla. Kovapintainen Jana ei tunnu ikinä pääsevän eroon Danilosta.

Emelie Scheppillä on kyllä mieletön taito kirjoittaa dekkareita. Kadonneen pojan tarina on karmiva. Tarinan edetessä vaihtelin syyllistä jatkuvasti, koska ainahan sitä arvailee ja on tietävinään, kuka on syyllinen. En olisi ihan heti uskonut, kuinka taitavasti tarina on rakennettu. Pidän myös siitä, millä tavoin Schepp vie varsinaisen rikostarinan rinnalla tarinaa Janasta ja Danilosta sekä heidän yhteisestä menneisyydestään. Minua oikeasti kiinnostaa tietää, miten heidän tarinansa jatkossa kehittyy. Taitavaa lukijan koukuttamista tällainen.

Pidän siitä, kuinka Scheppin dekkareiden tutut henkilöhahmot Jana, Henrik ja Mia, ja miksei Danilokin, ovat tulleet kirja kirjalta tutuimmaksi. Henkilöillä on selvät luonteenpiirteet, jotka tulevat hyvin esiin. Jana on hyvin itsenäinen ja mielestäni erikoinen nainen. Oikeasti aikamoisen pelottava, vaikka osaakin käyttäytyä työroolissaan korrektisti ja sivistyneesti. Voisinkin luonnehtia, että Janalla on selkeästi kaksi eri persoonaa. Henrik puolestaan vaikuttaa terävältä, mutta sympaattiselta ja Mia ailahtelevaiselta. Täytyy sanoa, että Mian elämän koukerot alkoivat naurattaa kirjaa lukiessa, mikä oli hyvä, koska muutenhan dekkari olisi ollut varsin pelottava.

Scheppin dekkareista tuntuu löytyvän aina myös jokin teema. Tällä kertaa vahvimpana teemana oli mielestäni mielenterveyden ongelmat. Kirjasta saa hyvän kuvan siitä, millaista saattaa olla, kun ihmismieli on murtunut kokonaan. Kuinka tällainen vaikuttaa lähipiiriin, ja voiko sellaisesta ikinä tervehtyä kokonaan Raskas aihe, joka varmasti koskettaa monia.

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Pappas pojke on ilmestynyt vuonna 2017. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala, kuten ainakin kaksi aiempaakin saman sarjan teosta.

Emelie Schepp on valittu Ruotsissa kolmena peräkkäisenä vuotena vuoden dekkarikirjailijaksi. Jos siis kaipaat hyvää dekkaria, niin kannattaa ehdottomasti valita jokin Emelie Scheppin dekkareista tai oikeastaan paremminkin ehdotan, että luet kaikki tämän sarjan dekkarit järjestyksessä. Itseltäni on jäänyt lukematta ensimmäinen osa Ikuisesti merkitty. Se täytyy kyllä ehdottomasti jossain vaiheessa lukea.

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”jännitys”, koska synkkä metsä.

Lämmin kiitos kustantajalle yllätyskirjapaketista.

Emelie Schepp: Hidas kuolema

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin kirja päättyy ja tulee sellainen olo, ettei mikään kirja pitkään aikaan voi kolahtaa samalla tavoin kuin juuri lukemasi kirja? Minulle harvoin tulee dekkareiden kanssa tällaista tunnetta, mutta nyt tuli. Emelie Scheppin Hidas kuolema (HarperCollins Nordic, 2018) on kirja, jonka jälkeen pelotti ottaa uutta kirjaa luettavaksi, koska jos en kokisi samanlaista lukuelämystä, tulisi pettynyt olo.

Ensihoitajat Sandra ja Philip kohtaavat karmaisevan näyn mennessään kiireiselle hoitokeikalle. Nainen on pahoinpidelty todella pahasti, eikä ensiapu enää riitä. Nainen kuolee matkalla sairaalaan. Asia siirtyy poliisin tutkittavaksi ja vastuun tukinnasta saa ottaa syyttäjä Jana Berzelius vanavedessään rikosylikomisario Henrik Levin ja rikoskomisario Mia Bolander. Ei kuitenkaan riitä yksi menehtynyt nainen. Ruumiita alkaa tulla lisää. Kuka on sarjamurhaaja?

Samaan aikaan sairaalasta on karannut murhasta epäilty Danilo Peña. Mies Janan menneisyydestä. Jana joutuu tahtomattaan sotketuksi myös tähän tapaukseen. Murhaajan kiinni saamisen ja Peñan tapauksen päälle Janan elämää varjostaa äidin äkillinen kuolema. Liian paljon lastia yhden naisen harteille. Varsinkin kun Jana ei omista asioistaan avaudu kenellekään.

Aivan mielettömän kiehtova dekkari, jossa on oikeastaan kaksi erillistä tarinaa. Sarjamurhaajan etsintä ja Peñan kiinni saaminen. Toisaalta, voiko näillä kahdella asialla olla jotain yhteistä? En halua paljastaa liikaa, koska tämä kirja on itse luettava. Täytyy kuitenkin myöntää, että Schepp todellakin osaa kirjoittaa. Kirja on piinaava, koukuttava ja jännittävä. Pidän myös siitä, että vaikka kirja onkin koukuttava, niin luvut ovat lyhyitä ja kirja on helppo laskea käsistään silloin, kun on lukutauon paikka. Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin luotuja. Janan sulkeutuneisuus, Henrikin tarkkasilmäisyys ja Mian äkkipikaisuus.

Kirjassa otetaan mielestäni kantaa lääkkeiden väärinkäyttöön ja työuupumukseen. Kuinka helppo ihmisen on joutua pillerikierteeseen huomaamattaan. Lääkkeiden väärinkäyttöä on vaikea katkaista ja saattaa mennä pitkäänkin ennen kuin läheiset huomaavat riippuvuuden. Työuupumus on myös asia, johon pitäisi puuttua. Työpaikalla lähimmät työkaverit varmasti huomaavat tilanteen ja tämä pitäisi ottaa puheeksi. Itse tiedän kokemuksesta, että työuupumuksesta ei välitetä, vaikka siitä puhutaankin. Keskustelu lopetetaan yleensä vaikenemalla, kun asia otetaan puheeksi. Ei haluta keskustella ikävistä asioista.

Hidas Kuolema on kolmas Jana Berzelius -dekkari. Itse olen lukenut aiemmin sarjan toisen osan Valkoiset jäljet (2017). Vaikka kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, voisi olla hyvä, jos kirjat lukisi kronologisessa järjestyksessä, koska edelliset osat tukevat uudempaa osaa. Tämä sarja kannattaa pitää ehdottomasti mielessä, kun kaipaa laadukasta dekkaria luettavaksi.

Emelie Scheppin Hitaan kuoleman on suomentanut Meri Ala-Tauriala. Ruotsinkielinen alkuteos Prio ett ilmestyi vuonna 2016. Emelie Scheppistä mainittakoon vielä sen verran, että nainen on Ruotsin dekkarikirjailija vuosilta 2016 ja 2017.

Sain kirjan kustantajalta, joten lämmin kiitos jännittävästä lukuelämyksestä lähtee sinne suuntaan.

Emelie Schepp: Valkoiset jäljet

Elämä on valintoja täynnä ja välillä tulee valittua väärin. Minulla olisi ollut syyskuussa mahdollisuus päästä viinilasilliselle Emelie Scheppin kanssa, mutta olin jo buukannut kalenteriin jotain muuta, joten en lähtenyt kirjailijatreffeille. Nyt kyllä harmittaa vielä enemmän kuin syyskuussa. Luin Emelie Scheppin uutukaisen Valkoiset jäljet (HarperCollins Nordic, 2017) ja olen aivan myyty. Tässä on kirja, joka todellakin imaisee mukaansa. Ruotsinkielinen alkuteos Vita spår on ilmestynyt vuonna 2015. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala.

Kaksi nuorta thaimaalasityttöä lähetetään kotimaastaan kohti Pohjolan kylmyyttä ja pimeyttä. Tyttöjen matka on sama, mutta he eivät saa olla tuntevinaan toisiaan, koska he toimivat huumekuriireina. Tapahtuu kuitenkin kauheita ja toinen tyttö menehtyy junamatkalla Kööpenhaminasta Norrköpingiin. Poliisit saavat selvitettäväkseen rikoksen, jonka jäljet tuntuvat johtavan aina umpikujaan. Lopulta poliisi pääsee tiettyjen tapahtumien kautta pahamaineisen ja pelätyn Danilo Peñan jäljille. Syyttäjä Jana Berzeliukselle tämä on kova isku, koska hänellä on yhteinen synkkä menneisyys Danilon kanssa. Alkaa ajojahti, jossa ei ole voittajia vai onko?

Aivan hyytävä kirja ja hyvässä mielessä. Kirjan juoni on todella taidokkaasti rakennettu. Itse ainakin lukijana jouduin kirjan valtoihin heti, enkä olisi halunnut laskea kirjaa välillä käsistäni ollenkaan. Kirjassa on paljon tapahtumia, jotka ehkä aluksi tuntuvat irrallisilta, mutta vähitellen kaikki tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Pidin kuitenkin siitä, kuinka kirjan kohtaukset olivat suhteellisen lyhyitä. Tarinaa ei oltu pitkitetty turhilla jaaritteluilla, vaikka Schepp hyvin tarkasti ympäristöä kirjassa kuvaakin. Täytyy myös myöntää, että harvoin tunnen fyysisiä tuntemuksia kirjaa lukiessani, mutta Valkoiset jäljet saivat välillä haukkomaan henkeä. Tunsin myös ahdistusta ja kissaulkoilun ohessa kirjaa lukiessa oli välillä pakko pälyillä ympärilleen ja katsoa, onko kaikki niin kuin pitää.

Kirjan henkilöhahmot ovat myös hyvin rakennettuja. Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmansa joko työ- tai yksityiselämässä. Syyttäjä Jana Berzelius vaikuttaa hyvin vaikeasti lähestyttävältä. Rikostutkija Mia puolestaan tekee jatkuvasti vääriä valintoja ja tuhlaa kaikki rahansa, Toinen rikostutkija Henrik puolestaan tuntee jatkuvaa epävarmuutta perheestään. Samalla Henrik tuntee, että hän ei ole ehtinyt tarpeeksi tukea raskaana olevaa vaimoaan. Emelie Scheppiltä on aiemmin ilmestynyt kirja Ikuisesti merkitty, jota en ikävä kyllä ole lukenut, mutta kirjassa seikkailee samoja henkilöitä kuin Valkoisissa jäljissä. Nyt tietysti kiinnostaisi, onko henkilöhahmot kehittyneet ensimmäisestä kirjasta vai ovatko ongelmat pääosin samoja.

Olin jostain lukevinani, että Emelie Scheppin tuotantoa alettaisiin myös kuvaamaan filmille. Ei ollenkaan huono idea, jos näyttelijät hyppäävät rooleihinsa tosissaan, ja jos kirjan tai kirjojen tarinoita kunnioitetaan.

Emelie Scheppin Valkoiset jäljet kannattaa lukea, jos pitää dekkareista. Tässä on myös yksi mainio joululahjaidea. 

Sain kirjan kustantajalta eli lämpimät kiitokset lähtevät siihen suuntaan.