Emelie Schepp: Valkoiset jäljet

Elämä on valintoja täynnä ja välillä tulee valittua väärin. Minulla olisi ollut syyskuussa mahdollisuus päästä viinilasilliselle Emelie Scheppin kanssa, mutta olin jo buukannut kalenteriin jotain muuta, joten en lähtenyt kirjailijatreffeille. Nyt kyllä harmittaa vielä enemmän kuin syyskuussa. Luin Emelie Scheppin uutukaisen Valkoiset jäljet (HarperCollins Nordic, 2017) ja olen aivan myyty. Tässä on kirja, joka todellakin imaisee mukaansa. Ruotsinkielinen alkuteos Vita spår on ilmestynyt vuonna 2015. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala.

Kaksi nuorta thaimaalasityttöä lähetetään kotimaastaan kohti Pohjolan kylmyyttä ja pimeyttä. Tyttöjen matka on sama, mutta he eivät saa olla tuntevinaan toisiaan, koska he toimivat huumekuriireina. Tapahtuu kuitenkin kauheita ja toinen tyttö menehtyy junamatkalla Kööpenhaminasta Norrköpingiin. Poliisit saavat selvitettäväkseen rikoksen, jonka jäljet tuntuvat johtavan aina umpikujaan. Lopulta poliisi pääsee tiettyjen tapahtumien kautta pahamaineisen ja pelätyn Danilo Peñan jäljille. Syyttäjä Jana Berzeliukselle tämä on kova isku, koska hänellä on yhteinen synkkä menneisyys Danilon kanssa. Alkaa ajojahti, jossa ei ole voittajia vai onko?

Aivan hyytävä kirja ja hyvässä mielessä. Kirjan juoni on todella taidokkaasti rakennettu. Itse ainakin lukijana jouduin kirjan valtoihin heti, enkä olisi halunnut laskea kirjaa välillä käsistäni ollenkaan. Kirjassa on paljon tapahtumia, jotka ehkä aluksi tuntuvat irrallisilta, mutta vähitellen kaikki tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Pidin kuitenkin siitä, kuinka kirjan kohtaukset olivat suhteellisen lyhyitä. Tarinaa ei oltu pitkitetty turhilla jaaritteluilla, vaikka Schepp hyvin tarkasti ympäristöä kirjassa kuvaakin. Täytyy myös myöntää, että harvoin tunnen fyysisiä tuntemuksia kirjaa lukiessani, mutta Valkoiset jäljet saivat välillä haukkomaan henkeä. Tunsin myös ahdistusta ja kissaulkoilun ohessa kirjaa lukiessa oli välillä pakko pälyillä ympärilleen ja katsoa, onko kaikki niin kuin pitää.

Kirjan henkilöhahmot ovat myös hyvin rakennettuja. Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmansa joko työ- tai yksityiselämässä. Syyttäjä Jana Berzelius vaikuttaa hyvin vaikeasti lähestyttävältä. Rikostutkija Mia puolestaan tekee jatkuvasti vääriä valintoja ja tuhlaa kaikki rahansa, Toinen rikostutkija Henrik puolestaan tuntee jatkuvaa epävarmuutta perheestään. Samalla Henrik tuntee, että hän ei ole ehtinyt tarpeeksi tukea raskaana olevaa vaimoaan. Emelie Scheppiltä on aiemmin ilmestynyt kirja Ikuisesti merkitty, jota en ikävä kyllä ole lukenut, mutta kirjassa seikkailee samoja henkilöitä kuin Valkoisissa jäljissä. Nyt tietysti kiinnostaisi, onko henkilöhahmot kehittyneet ensimmäisestä kirjasta vai ovatko ongelmat pääosin samoja.

Olin jostain lukevinani, että Emelie Scheppin tuotantoa alettaisiin myös kuvaamaan filmille. Ei ollenkaan huono idea, jos näyttelijät hyppäävät rooleihinsa tosissaan, ja jos kirjan tai kirjojen tarinoita kunnioitetaan.

Emelie Scheppin Valkoiset jäljet kannattaa lukea, jos pitää dekkareista. Tässä on myös yksi mainio joululahjaidea. 

Sain kirjan kustantajalta eli lämpimät kiitokset lähtevät siihen suuntaan.