Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja

Lukupiiri tarttui novellikokoelmaan, joka on saanut kiitosta ja ylistystä ainakin kirjablogimaailmassa. Mitä sitten tykkäsi lukupiirimme Harry Salmenniemen teoksesta Uraanilamppu ja muita novelleja (Siltala, 2017)? Täytyy myöntää, etteivät aivan auenneet novellit meille.

Salmenniemen novellikokoelma sisältää kolmetoista novellia. Osa novelleista pohjautuu joihinkin muiden henkilöiden kirjoituksiin. Esimerkiksi Uraanilamppu pohjautuu Juhani Ahon novelliin Siihen aikaan, kun isä lampun osti. Uraanilamppu olikin lukupiirin mielestä yksi kokoelman selkeimmistä novelleista. Fantastinen salaatti puolestaan alkoi oivallisesti. Teki mieli lukea lisää, ja selvittää, mitä salaattiin tulisi, mutta hieman lisää luettua alkoi syöksykierre, joka ei ottanut loppuakseen. Salaattiin tuli kaikkea mahdollista. Itse jäin vain miettimään, kuinka ison tarjoiluvadin tuollainen salaatti vaatisi. Muiden lukupiiriläisten mielestä novelli oli kannanotto kaiken maailman ruokahifistelyihin.

Salmenniemi osaa kirjoittaa monella eri tyylillä, mutta onko se aina tarpeellista? Lukupiirin mielestä kieli oli eriskummallista monessa novellissa. Toisissa novelleissa oli tavanomaisempaa kieltä, mutta juonta ei tuntunut löytyvän. Kertomus -novellissa taidettiin mainitakin, ettei lukijan kannata hätäillä, jos ei ymmärrä lukemaansa, vaan antaa kielen viedä ja nauttia siitä. Siitä huolimatta lukupiiri ei aivan tässä onnistunut. Toisaalta novelli suorastaan nauratti, koska virkkeet olivat hienoja, mutta eivät tuntuneet mitenkään liittyvän edeltävään tai tulevaan virkkeeseen.

Novellissa Kaksi ihmistä kaupungissa oli käsinkirjoitettuja tekstikappaleita. Itselleni tuotti vaikeuksia lukea käsinkirjoitetut tekstit, joten luettavuus kärsi todella paljon. Lopulta annoinkin periksi ja harpoin kyseiset kohdat. Täytyy sanoa, että tällaista harppomista kohdalleni sattuu todella harvoin. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä näillä käsinkirjoitetuilla teksteillä haettiin?

Toiminta -novellissa oli reilut kaksi sivua tekstiä minuutin kestävästä heräämisestä. Saavutus sekin. Tässä pari lukupiiriläistä oli ajatellut Antti Hyryn Uunia, vaikka täytyy ainakin omalla kohdalla sanoa se, että Hyryn Uunin koin rentouttavana lukukokemuksena. Toiminta puolestaan ärsytti. Olisinkohan rentoutunut, jos tällaista tekstiä olisi ollut kokonaisen kirjan verran?

Kokoelman viimeinen novelli Maailma ja maailmat oli hyvä, vaikka lukupiiri ei pitänytkään siitä, että älykkäältä vaikuttavalle pikkupojalle valehdeltiin. Tässä yhteydessä lukupiiri myös keskusteli siitä, että novellista olisi saattanut saada enemmän irti, jos olisi lukenut novelliin pohjautuvan Teuvo Pakkalan novellin Veli.

Jos tarkemmin ajattelee, on Salmenniemi todellakin sohaissut muurahaispesää, koska lukupiiri kovasti kokoelmaa kummeksui. Yhden lukupiiriläisen mielestä Salmenniemen teksti on uutta ja hienoa kirjallista kerrontaa, josta nauttiakseen pitäisi olla lukenut hyvin laajasti yhtä ja toista kirjallisuutta, kuten myös tuntea muidenkin taiteenalojen tuotteita. Jotain sentään lukupiiri osasi yhdistellä tai ainakin kuvitteli niin. Kertomus -novellin kaksi aurinkoa muistutti mieleen Haruki Murakamin 1Q84, jossa taivaalla köllötteli kaksi kuuta.

Harry Salmenniemi on selvästikin monipuolinen kirjailija, mutta lukupiiri jäi kaipaamaan jonkinlaista punaista ja yhdistävää lankaa novelleille. Lukupiiri on kieltämättä perinteisemmän kirjallisuuden kannalla. Kokoelma oli siinä mielessä mainio, että lukupiiriläisillä riitti keskusteltavaa.

Harry Salmenniemen Uraanilamppu ja muita novelleja kannattaa ottaa luettavaksi, jos haluaa haastaa itsensä lukijana. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3- (asteikko 1-5).