Teatterissa: Suomen hauskin mies

Olin torstaina Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Suomen hauskimman miehen kantaesitystä. Mikko Reitalan ja Heikki Kujanpään kirjoittaman näytelmän esitykset ovat lähes loppuunmyytyjä ainakin tämän syksyn osalta. Luultavasti melko pitkälti näytelmän päähenkilön Martti Suosalon takia, mutta nyt täytyy heti alkuun kertoa, ettei kyseessä ole perinteinen komedia. Ei sinnepäinkään, vaan jotain aivan muuta ja ajatuksia herättävää.

Eletään elokuuta vuonna 1918 sisällissodan jälkeen. Punaisia on suljettu vankileireille ja Iso-Mjölön vankileirisaarelle, joutuu myös Työväenteatterin johtaja Toivo Parikka (Martti Suosalo). Saarella Parikka tapaa hengissä olevat näyttelijätoverinsa. Teatterilaiset aiotaan lahdata Helsingin kirkkoherran murhan vuoksi. Parikka vitsailee komendantti kapteeni Kalmille (Rauno Ahonen) tapahtumien kulusta. Komendantti tekee Parikalle ehdotuksen. Teatterilaisten olisi tehtävä saarelle saapuvalle arvovieraalle, Svinhufvudille, huvinäytelmä, jonka olisi syytä naurattaa katsojia. Jos naurua ei syntyisi, olisivat teatterilaiset kuoleman omia. Naurua kilvoittava esitys sen sijaan armahtaisi teatterilaiset.

Heikki Ranta, Pekka Huotari, Petrus Kähkönen ja Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Kuinka Parikka selviytyy tällaisesta tehtävästä, jossa paineet ovat valtavat? Martti Suosalo Parikan resuisissa vaatteissa ei aivan heti saa teatterilaisia puolelleen. Vähitellen kuitenkin yksi toisensa jälkeen siirtyvät Parikan näytelmän esiintyjiksi, paitsi yksi. Iltanäyttelijä Johansson (Jari Pehkonen) on kaikkea vastaan, eikä osallistu moiseen leikkiin. Pehkonen vetää täysillä jääräpäisen ja lahtareille kumartamattoman miehen roolin. Suosalon ja Pehkosen kovaäänistä keskustelua onkin mahtava seurata katsomon penkiltä. Tämä oli mielestäni myös loistava esimerkki Suosalon taituruudesta. Suosalon rooli ei mene muiden roolien yli, vaikka mies pääroolia vetääkin. Näytelmän valmistumisen etenemistä seurataan tiiviisti saaren sotilaskunnan puolelta. Komendantti latelee käskyjään ja uhoaa. Rauno Ahonen kapteeni Kalmina on kalsea ja kova. Täytyy myöntää, että Ahonen on ollut hyvä valinta kapteenin rooliin.

Parikan näytelmästä on kiinnostunut myös kapteenin vaimo Helen (Vappu Nalbantoglu). Nainen osaa olla kylmäkiskoinen, mutta vähitellen kylmän kuoren alta löytyy lämmin ja ajatteleva nainen, jonka elämää kuitenkin varjostaa suuri suru. Teatterilaisten luonteenpiirteet tulevat hyvin näytelmässä esille, mutta yhden teatterilaisen haluan kuitenkin vielä erikseen nostaa esiin. Hannula (Pekka Huotari) on omanlaisensa ja sen Huotari tuo lavalla hyvin esille. Mies uskaltaa olla oma itsensä, vaikka on pelätyllä vankileirillä, jossa erilaisuus ei ole valttia.

Rauno Ahonen ja Vappu Nalbantoglu

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Heikki Kujanpää on ohjaajana tehnyt valtavan työn. Tällaisen näytelmän sovittaminen Helsingin Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle ei varmasti ole ollut helppo tehtävä. Hyvin näytelmä kuitenkin toimii. Pidin myös siitä, kuinka näytelmässä on hyödynnetty pyörivää näyttämöä hyvin. Sari Salmelan puvustus ansaitsee erityiskiitokset. Vankien järkyttävistä rääsyistä sotilaspukujen kautta Helenin upeisiin asuihin.

Suomen hauskin mies on traaginen tarina, jossa satiiri puhuu terävästi. Näytelmä herättää paljon ajatuksia. Kuinka kansakunta on voinut jakautua tällä tavoin kahtia? Tuli myös mieleen, ollaanko tänä päivänä lähellä tällaista tilannetta? Näytelmässä on monia hauskoja kohtia, mutta samalla näytelmän väkevyys tekee kummallisen olotilan. Voinko nauraa, koska taustalla on paljon jännitteitä ja pelkoa lahtauksesta?

Heikki Ranta, Martti Suosalo ja Pekka Huotari

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Voin kuvailla tuntemuksia esityksen ehkä hieman kaksijakoisiksi. Pidin näytelmästä todella paljon, vaikka taustalla olinkin surullinen siitä, millainen historia Suomella on. Sisällissota on jotain täysin käsittämätöntä. Ensi-iltana esitys oli mielestäni jo hyvin valmis ja näyttelijät pelasivat ammattimaisesti hyvin yhteen. Pidin myös ideasta, kuinka näytelmän sisällä on näytelmä. Kuolemanpelkoisten näyttelijöiden lopullinen innostus pelastavasta näytelmästä oli mahtavaa seurattavaa. Jos joku hakee näytelmästä komediakokemusta, niin saattaa pettyä. Vaikka nauraa saa, saattaa se hieman sattua jossain sisuskaluissa.

Mainittakoon vielä se, että kesällä kuvattiin samaniminen elokuva, jossa Martti Suosalo esittää Parikan pääroolin. Elokuva on tietysti nähtävä, kun se joskus elokuvateattereihin asti ehtii.

Suomen hauskin mies sai kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.11.2017.

Rooleissa: Rauno Ahonen, Pekka Huotari, Risto Kaskilahti, Petrus Kähkönen, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Pihla Pohjolainen, Heikki Ranta, Mikko Reitala, Heikki Sankari, Tatu Sinisalo ja Martti Suosalo

Vankeja, vartijoita, muusikoita, saksalaisia sotilaita + orkesteri: Jani Jokinen, Jesse Mast, Jarkko Soininkoski ja Annika Venäläinen

Ohjaus: Heikki Kujanpää

Lavastus: Pekka Korpiniitty

Musiikki: Timo Hietala

Puvut: Sari Salmela

Valosuunnittelu: Kari Leppälä

Äänisuunnittelu: Aleksi Saura

Naamiointi ja kampaukset: Tuula Kuittinen

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.