6.4.2021

Blogitauko osa 2

 

Kuukausi sitten kirjoittelin blogitauosta, joka oli pakko pitää, jotta selvisin jollain tavoin päivästä toiseen eteenpäin. Nyt tuli toinen blogitauko. Mies, joka täällä asui, nukkui pois lauantaina 20.3.2021. Olen onnellinen, että mies pääsi eroon kivuista ja säryistä, mutta surullinen siitä, että tämä on nyt lopullista. Enää ei ole paluuta entiseen, vaan nyt on jatkettava elämää kahdestaan Herra Karvajalan kanssa. 

Päivät miehen kuoleman jälkeen ovat olleet mollivoittoisia. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä, mutta seuraavassa hetkessä surun aalto valtaa mielen ja silmät täyttyvät kyynelistä. Olen itkenyt joka päivä. Ehkä se puhdistaa ja rauhoittaa mieltä aina hetkeksi kerrallaan. Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja rutiineista pitäisi pitää kiinni. Siinä Herra Karvajalka on paras apu. Herätys on joka aamu kello viideltä tai kuudelta. Jos yritän mennä takaisin sänkyyn nukkumaan, niin kissa pitää huolen, etten kauan lorvi sängyn pohjalla. Ensi viikon maanantaina palaan etätöiden pariin, joten silloin viimeistään on arjesta otettava ote. Elämän täytyy jatkua kuolemasta huolimatta. 

Blogia yritän alkaa päivitellä taas vähitellen. Pinossa on postauksia odottavia kirjoja. Onneksi olen sentään saanut jotain luettua surun keskellä, vaikka jostain syystä löydän kaikista kirjoista jotain kuolemaan liittyvää. Elän ehkä nyt niin herkillä, että nappaan kaikki kuolemaan liittyvät asiat pääkoppaani. 

Haluan toivottaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille kaunista kevään jatkoa. Pysytään terveinä ja toivotaan, että suurin osa ihmisistä ottaisi koronarokotuksen, niin saataisiin ehkä jotain stoppia tuolle kauhealle vitsaukselle. Itse sain ensimmäisen koronarokotteen reilu kolme viikkoa sitten, koska kuulun riskiryhmään 2. Toinen rokote pitäisi saada kesäkuussa, mutta en tiedä, kuinka käy, koska kyseessä oli AstraZenecan rokote. Ehkä tämäkin asia selviää ajan saatossa.




 

22 kommenttia:

  1. Syvimmät osanottoni surussasi! Onneksi on asioita, jotka pitävät elämässä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Vaikka jotkin päivät voivat olla todella vaikeita, on tosiaan kuitenkin asioita, jotka pitävät elämässä kiinni.

      Poista
  2. Voimia ja Herra Karvajalalle kunnon rapsutukset, kun on hoivannut sinua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Herra Karvajalka saa rapsutukset, kunhan herää maailman pisimmiltä päiväunilta... :D

      Poista
  3. Lämmin osanottoni suuressa surussasi. Olenkin miettinyt, mitä sinulle kuuluu, kun edelinen postauksesi oli niin koskettava. Läheisen kuolema on sellainen kokemus, jota ei toivo kenellekään ja jonka jälkeen elämä ei palaa koskaan entiselleen. Kuten voit arvata, mieleeni tulee Kristan kuolema. Mutta niin se on, että elämä jatkuu, koska sen on jatkuttava. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Näin se elämä menee. Ikinä ei tiedä, mitä vastaan tulee. Vuosi sitten mieheni kanssa puhuimme, mitä tapahtuu, jos toinen sairastuu koronaan ja kuolee siihen. Mieleen ei tullutkaan, että voi sitä sairastua vakavasti muutenkin. Voin kuvitella, että sinulle tulee mieleen Kristan kuolema. Elämä on välillä käsittämätöntä.

      Poista
  4. Surullisia uutisia. Kyynelillä on puhdistava vaikutus. Anna ajalle aikaa parantaa. Liikunta on myös hyvä lääke murheisiin, samoin luonto ja kukat. Lukeminen on ihana harrastus. Kun oikein kiva kirja osuu kohdalle, niin kaikki katoaa ympäriltä, paitsi nuo karvaiset ystävämme, joita on mukava silitellä ja rapsutella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On surullisia uutisia, mutta pakko on yrittää jaksaa eteenpäin. Täytyy vain yrittää pysyä arkisissa asioissa kiinni. <3

      Poista
  5. Lämmin osanottoni. Voimia sinulle ❤️

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanotto suureen suruun. Voimia jokaiseen päivään. Sari

    VastaaPoista
  7. Jaksamista, voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle ❤️
    Satu

    VastaaPoista
  8. Voi Virpi, sanattomaksi vetää.😒 Otan osaa suureen suruusi ja toivon voimia jaksamiseen❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 On tämä rankkaa, mutta ehkä jonakin päivänä vielä helpottaa.

      Poista
  9. Lämmin osanottoni ❤ Äitini sairastui viisi vuotta sitten samaan tautiin, se tuli aivan puskista ja lähtö oli järkyttävän nopea. Viheliäinen tauti...Voimia ja jaksamista, toivottavasti jaksat nauttia myös hiukan keväästä! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3

      Haimasyöpä on aivan järkyttävä tauti. Se todellakin tulee puskista, eikä voi muuta kuin seurata vierestä, kuinka läheisen voimat hiipuvat.

      Poista
  10. Lämmin osanotto suruun. Elät nyt raskaita aikoja, etähalaus♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Päivä päivältä tuntuu valoisammalta, mutta itku tulee edelleen joka päivä.

      Poista
  11. En tiedä miten pärjäät, mutta toivotan hurjasti voimia lämpimän halauksen kanssa ja toivon, että Herra Karvajalka muistaa pitää susta nyt hyvää huolta. ❤️

    Osanotto suureen suruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia. <3 On tämä rankkaa, mutta onneksi Herra Karvajalka pitää huolen, että joka päivä on noustava sängystä. Muutenkin näyttää hieman valoisammalta. Aloitin eilen työt, niin on pakko keskittyä muihin asioihin kuin miehen kuolemaan.

      Poista