20.4.2021

Markku Välitalo: Hiljaisilla havumailla

 

Sain luettavakseni upean kirjan, jonka merkitys kasvoi minulle enemmän ja enemmän kirjaa lukiessani. Hiljaisilla havumailla (2020) on Markku Välitalon tarinallinen luontokuvakirja, joka vie lukijan hienolle matkalle Koillismaalle.






Markku Välitalo etsi perheellensä mökkitonttia monta vuotta. Miehellä oli tiukat kriteerit tontille, mutta kun hän Koillismaalta löysi etsimänsä, syntyivät kaupat heti. Vaimolle ehti kertoa asiasta myöhemmin. Mökkikaupoista siirrytään vähitellen metsään, tunturiin, rotkoon ja järvelle. Jokaista lukua siivittävät Välitalon tarinointi omista kokemuksista luonnossa. Vuodenajat vaihtuvat kesästä syksyyn, syksystä talveen ja talvesta kevääseen. Luonnon kiertokulku on tuotu oivasti mukaan kirjan tarinoihin. Tarinoissa on myös ilkikurinen virne mukana ja välillä on hyvä osata nauraa itsellensä. 

Markku Välitalo on tehnyt työuransa biologina ja opettajana, joten hänellä riittää tietämystä luonnosta. Sitä tietoa tihkuu myös tekstistä. Valokuvausta Välitalo on harrastanut koko ikänsä ja sen myös huomaa. Kirjan kuvitus on uskomattoman kaunis. Lisänä on tarinaa kuvien taustoista. Se, joka on vähänkin harrastanut valokuvausta, tietää, ettei onnistunut kuva oikeastaan ikinä onnistu yhdellä otoksella, vaan kameran on käytävä tiuhaan tahtiin ja asetuksia muutettava jatkuvasti. Välitalo kertoo myös siitä, kuinka on joutunut hakeutumaan kuvattavien kohteiden äärelle kilometrien patikoinneilla tai talvisin lumikenkiä hyödyntäen. Siitä huolimatta taivas saattaa olla pilvessä, eikä sopivaa valaistusta löydy. Aina ei vain yksinkertaisesti ole sellainen päivä, että kuvaus onnistuisi. 

Pidin kirjan leppoisasta olemuksesta, vaikka välillä hieman hirvitti, mitä Välitalo on joutunut kokemaan yksin luonnossa liikkuessaan. Luonto on mykistyttävän kaunis, mutta se on myös täynnä vaaroja. Välitalon tapa kertoa tarinaansa on mukavaa luettavaa. Selkeää ja kuvailevaa. Kuvia katsellessa ei voi kuin hämmästellä, minkä työn Välitalo on joutunut kirjansa eteen tekemään. 

Itselleni kirjan lukukokemus oli myös voimaannuttava. Olen aina pitänyt luonnosta, mutta patikoinnit rikkumattoman luonnon rauhassa ovat harvinaista herkkua. Tätä kirjaa lukiessani tunsin olevani mukana Välitalon kuvausretkillä. Rikkumatonta luonnonrauhaa. Hiljaisuutta, jossa vain luonnonäänet ovat läsnä. Koin kirjan olevan myös apuna surutyön tekemisessä. Menetin vastikään mieheni vaikean sairauden murtamana. Hiljaisilla havumailla on tuonut suruuni lohtua ja valoa silloin, kun kaikki on tuntunut olevan pelkkää mustaa, eikä pimeydestä ole löytynyt minkäänlaista pakotietä. Tiedän jo nyt, että tähän kirjaan tulen palaamaan useasti. Ihan vain saadakseni nauttia kauneudesta ja rauhallisesta ilmapiiristä, jonka kirjan tarinat luovat. 

Markku Välitalon Hiljaisilla havumailla valittiin kuuden finalistin joukkoon Vuoden luontokirja 2020 -kilpailussa. Ei mikään huono saavutus, kun kirjan sivuja selailee. Ällistyttävän taitavia kuvia, joita leppoisa tarinointi siivittää. Välitalo on tehnyt kirjan taiton itse, joten tämä on myös sellainen asia, jolle on pakko nostaa hattua. Taitto on loistava. 

Markku Välitalon Hiljaisilla havumailla on kirja, jonka soisin lahjaksi ylioppilaalle tai henkilölle, joka valmistuu johonkin luontoa lähellä olevaan ammattiin. Kirja sopii hyvin myös surutyötä tekevälle. 

Koska kirja on omakustanne, voi sitä tilata suoraan kirjan tekijältä sähköpostiosoitteesta: markku.valitalo@gmail.com

Suosittelen myös katsomaan kirjan trailerin YouTubessa.


Kiitos Markku Välitalolle upeasta kirjasta.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että omakustanteitakin huomioidaan blogeissa! Tämä kirja vaikuttaa hyvin lumoavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieno kirja, joka toi ihanaa rauhallisuuttaa ja hyvää oloa, kun sitä luki ja kuvia katseli.

      Poista
  2. Jo kirjan kansikuva näyttää vaikuttavalta! Ja kuulostaa kyllä siltä, että kirja laitetaan lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin suositus. Jotenkin kirjan mukana pääsi itsekin fiilistelemään luonnon ihmeitä aivan kuin itse olisi ollut luontoretkellä.

      Poista