Tainaronin ihmeellinen maailma

Sain vastikään vasta postattua Leena Krohnin kirjasta Tainaron. Heti tämän jälkeen tuli mahdollisuus päästä katsomaan näytelmää Tainaronista Kansallisteatterin pienelle näyttämölle bloggariklubilaisten kanssa. Ilta oli ihanan pehmeä lasku päivälle, jota voisi kuvailla kahdella sanalla: katastrofista katastrofiin. Tainaron ja tietenkin myös Bloggariklubi pelastivat perjantain. Mieliala nousi illan mittaan korkeuksiin.

Tainaron sijaitsee kaukana tuliperäisellä vyöhykkeellä. Tainaron on kuin mikä tahansa kaupunki, mutta ei kuitenkaan ole. Tainaron on hyönteisten valtakunta. Hyönteiset eivät ole tavallisia hyönteisiä, joita voimme nähdä luonnossa tai on niitäkin, mutta Tainaronissa on myös kummallisia hyönteisiä. Osa jättiläismäisiä erikoisuuksia, osa todella outoja otuksia. Tainaroniin on päässyt matkustamaan nainen (Kati Outinen), joka kirjoittaa kirjeitä vanhalle ystävälleen entiseen kotikaupunkiinsa. Ystävä ei ikinä vastaa kirjeisiin. Onneksi kirjeiden kirjoittaja on löytänyt Tainaronista uuden ystävän ja opastajan, Jäärän (Aino Venna). Jäärä on paikalliseen tapaan hyönteinen ja kokee jatkuvaa muodonmuutosta. Kuinka tällaisessa maailmassa selviytyy nainen, joka tulee aivan erilaisista oloista?

Kati Outinen ja Aino Venna

Kuva © Kastehelmi Korpijaakko, Kansallisteatteri

Voisin ehkä sanoa inhoavani sanaa ”fantastista”, mutta nyt sitä on pakko käyttää. Fantastista! Tainaron on upea esitys, jossa Kati Outinen ja Aino Venna puhaltavat saumattomasti yhteen hiileen. Mahtava nähdä konkarinäyttelijän ja todella taitavan muusikon sopusuhtaista ja näyttävää yhteistyötä. Tuli tunne, että naiset olisivat tehneet vuosikausia yhteistyötä. Kati Outinen ei ole turhaan palkittu näyttelijä. Outisen vähäeleisyys, pienet eleet ja liikkeet vangitsevat katsojan tehokkaasti penkkiin kiinni. Kati Outinen on yksinkertaisesti taitava. Entä sitten Aino Venna? Minä, joka oikeasti en tiedä nykyisin musiikista yhtään mitään, enkä tunne nykymuusikoita. En edes tiedä, miksi Cheek on tai oli niin suosittu. Mutta se täytyy sanoa, että musikaalittomuudestani huolimatta tunnistan, kun kuulen lahjakkaan laulajan työssään. Aino Venna on muusikko, jolla on upea, kaunis ja voimakas ääni. Äänenkäyttö on laaja-alaista. Näytelmässä Venna esittää lauluja niin suomeksi, englanniksi kuin ranskaksi. Viimeksi mainitut nostattivat kylmät väreet iholleni. Aino Venna – minusta tuli fanisi kertaheitolla.

Aino Venna ja Kati Outinen

Kuva © Kastehelmi Korpijaakko, Kansallisteatteri

Tainaron on visuaalinen näytelmä, joka esittää katsojalle surrealistisen kuvan mahdollisesta tulevaisuudesta. Heti näytelmän alkaessa koin sisäisiä riemuhuutoja, kun näin näyttämölle pulpahtelevat ötökät. Siinä ne liikkuivat ja lisääntyivät näytelmän edetessä. Mainiota robotiikan käyttöä näytelmässä. Kiitos kuuluu Iiro Tujulalle ja Mikko Murtomaalle. Pidin myös näytelmän upeista ja mielikuvituksellisista asuista, joiden suunnittelusta on vastannut Auli Turtiainen. En edes voi mainita mitään yksittäistä asua, koska kaikissa oli jotain omaa viehätystä. Outinen oli tietenkin mainio hopeanvärisissä leveälahkeisissa housuissa, mutta tämä oli vain yksi asia kaikkien muiden rinnalla. Näytelmässä on käytetty tehosteina teatteriusvaa ja strobovaloja, jotka loivat Tainaronille oman tunnelmansa. Tainaronin on ohjannut Essi Rossi, joka onkin tehnyt loistavaa työtä. Jos ensi-ilta oli keskiviikkona, niin jo perjantaina esitys oli ällistyttävän valmis. Usein on niin, että näytelmä kehittyy esityskertojen kasvaessa, ja ensi-ilta voi olla jopa hieman raakile.

Aino Venna ja Kati Outinen

Kuva © Kastehelmi Korpijaakko, Kansallisteatteri

Täytyy sanoa, että olin todella vastaanottavainen Tainaronille. Kirjan luoma maailma on tuotu upeasti näyttämölle. Tässä on myös näytelmä, jonka voisin katsoa useampaan kertaan. Mietin myös sellaista, että periaatteessa näytelmää voisi mennä katsomaan kouluikäisten lasten kanssa, vaikka parissa kohtauksessa hieman synkempiä asioita käsitelläänkin. Näytelmän visuaalisuus on vain niin kiehtovaa, että soisin tämän näytelmän monen näkevän. Lisävinkkinä mainittakoon, että osa esityksistä on tekstitetty englanniksi.

Näytelmä on toteutettu yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen kanssa.

Tainaron sai kantaesityksensä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 29.8.2018.

Rooleissa: Kati Outinen ja Aino Venna

Ohjaus: Essi Rossi

Dramatisointi: Iida Hämeen-Anttila ja Essi Rossi

Esitysdramaturgia: Essi Rossi ja Iida Hämeen-Anttila

Lavastus ja valosuunnittelu: Milla Martikainen

Videoiden suunnittelu ja toteutus: Milla Martikainen ja Aino Venna

Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen

Musiikki: Aino Venna

Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen

Naamioinnin suunnittelu: Krista Karppinen

Kiitos Bloggariklubille ja Kansallisteatterille mahdollisuudesta nähdä hieno teos. Kiitos myös kuvalainauksista.

Ihan yhden pienen toiveen vielä esittäisin. Näytelmän musiikki pitäisi saada levylle, niin voisi fiilistellä aina huonojen päivien sattuessa kohdalle.

Pakko vielä laittaa tähän loppuun Kati Outisen ja Aino Vennan Älkää luottako kukkiin -video YouTubesta.

Leena Krohn: Tainaron

Innostuin Leena Krohnin Tainaronista (WSOY, 1985), kun viime kevään viimeisellä Bloggariklubilla kuulin ohjaaja Essi Rossin ja dramaturgi Iida Hämeen-Anttilan kertovan kirjasta. Naiset olivat työstämässä Kansallisteatterille näytelmää kirjan pohjalta. Hämeen-Anttila oli kertonut Rossille kirjasta jo vuonna 2012, ja saanut Rossinkin innostumaan teoksesta. Lisäksi Hämeen-Anttila kertoi olleensa noin 10-vuotias saadessaan kirjan edesmenneeltä sedältään. Tämä jäi jotenkin kaikumaan aivokoppaani, minkälainen kirja oikeastaan kyseessä olisikaan.

Tainaron on paikka, jonne kirjan kertoja on päässyt matkustamaan. Henkilön sukupuolta ei kirjassa suoranaisesti kerrota, mutta itse ajattelin kertojan olevan nainen. Kertoja kirjoittaa kaksikymmentäkahdeksan kirjettä maailmasta, joka on täysin erilainen kuin se maailma, jossa me elämme. Tainaron on eriskummallinen hyönteismaailma, jossa mittasuhteet ovat heittäneet osittain kuperkeikkaa. Kertojan oppaana vieraassa paikassa toimii Jäärä, joka jaksaa opastaa vierasta Tainaronin tavoille.

Kiehtova, kiehtova ja kiehtova. Tainaron on suhteellisen ohut kirja, jonka lukee nopeasti, mutta kirjan kirjeet jättävät kosketusjäljen mielen sopukoihin. Kertoja kuvaa Tainaronia eräänlaisen miniatyyri-ihmisen näkökulmasta tai ehkä paremminkin kuvaukset kertovat kaiken meille tutun järkälemäisistä suuruuksista. Kukat ovat miehen korkuisia. Irtoilevia siemeniä on syytä varoa, koska ne saattavat aiheuttaa pahaa jälkeä. Termiitin tai jonkun muurahaislajin pesä tulee kertojalle niin ikään tutuksi. Mielikuvituksellista ajatella itsensä sen kokoiseksi, että voisi tutustua hyönteis- ja kasvimaailmaan tällä tasolla.

Kertoja on sangen viehättynyt uudesta asuinpaikastaan, vaikka kokee välillä pelottaviakin asioita. Tainaronissa on kiihkeää elämän tuntua, ja sen aistii myös lukija. Jokin liikehdintä on myös meneillään alati. Muodonmuutos, kuten hyönteismaailmassa on normaalia. Myös Jäärälle ja kertojalle tapahtuu jotakin. Hekin muuttuvat.

Leena Krohnin teksti on kaunista ja hyvin kertovaa. Lukija voi nähdä edessään kirjan kertojan kuvaukset. Niin todentuntuisia ne ovat. Pidin myös siitä, kuinka kertoja ei vain kirjoittele kirjeitä, vaan hän elää joka solullaan ja alkaa itsekin muuttua. Kirja ei siis missään tapauksessa junnaa paikoillaan. Kirja on myös ilman muuta yksi näkemys tulevaisuuden maailmasta.

Olen todella iloinen, että sain tällaisen kirjavinkin. Ilman Bloggariklubia tuskin olisin ikinä tarttunut tähän kirjaan. Nyt vain odotan, että pääsen Kansallisteatteriin katsomaan Kati Outisen ja Aino Vennan tähdittämää Tainaronia.