Puntila käskee ja muut tulevat perässä

Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä on tänä syksynä pyörinyt Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen klassikkonäytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Ajattelin, että tässä voisi olla sopiva näytelmä veljelleni, joka ei ole teatterissa lapsuusvuosiensa jälkeen käynyt. Näytelmän alkaessa aloin hieman pelätä, mitä veljeni pitäisi esityksestä, joka on kaikkea muuta kuin perinteinen näytelmä. Teos nimittäin oli läpikotaisin brechtiläinen. Mitä vain voi tapahtua seuraavassa hetkessä.

Puntilan isäntä (Pertti Sveholm) tykkää viinasta tai ainakin sen tuomasta tunteesta ja elämästä. Juovuksissa Puntilan isännällä menee loistavasti. Kaikki ihmiset ovat hänen parhaimpia ystäviään. Naiset hän hurmaa ja kihlaa yhdessä silmänräpäyksessä. Tuleepa sitä rekrytoineeksi työväkeäkin tilalle ja ihan oma autonkuljettajakin, Matti (Antti Peltola), tulee palkatuksi pienessä sievässä. Mutta kun Puntilan isännän pää selviää, hän on kiukkuinen ja inhottava. Hän irtisanoo pestaamansa työväen ja antaa satikutia kaikille muille siinä ohessa. Humalassa ollessaan Puntilan isäntä on mennyt jopa niin pitkälle, että on pyytänyt Mattia naimaan tyttärensä Eevan (Anna-Riikka Rajanen), koska vävyehdokas numero yksi on tylsä lähetystösihteeri Eino Silakka (Antti Timonen). Eihän tällaisesta mitään hyvää voi seurata.

Raili Raitala, Jyrki Kasper, Sanna Saarijärvi, Kari Mattila, Mikko Paloniemi, Unto Nuora, Eero Saarinen, Pertti Sveholm ja Leenamari Unho

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Ensireaktioni näytelmän alkaessa oli hämmennys. Näyttämön pyöriessä ihmiset liikkuivat ja kaikki oli jotenkin sekavaa. Lopulta näyttämöllä alkoi tapahtua ihan selkokielistä teatteria ja Puntila oli heti elementissään. Pertti Sveholm tekee hengästyttävän roolin Puntilana. Häikäilemätön ja kiivas, seuraavassa hetkessä iloa täynnä oleva. Pidin myös siitä, kuinka Antti Peltola autonkuljettajan roolissa pystyi pitämään isäntäänsä hienoista etäisyyttä. Oli ikään kuin yhtä askelta edellä, vaikka Puntila nuorelle miehelle kiukuttelikin mennen tullen. Anna-Riikka Rajanen tekee vahvan tulkinnan Puntilan tyttären roolissa. Ei tarvitse katsojan juurikaan ihmetellä, miksi kaksi miestä kisailee Eevasta. Naisessa on salaperäistä viehkeyttä. Antti Timosen roolisuoritus oli hauskaa katseltavaa, vaikkakin välillä surkuhupaisaa. Ministerille pitämä puhe oli mainio esimerkki siitä, kuinka kohtaus alkaa perinteisellä puheenpidolla, mutta yhtäkkiä ollaankin sirkusmaisissa tunnelmissa.

Eero Saarinen, Pertti Sveholm, Mikko Paloniemi ja Antti Peltola

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Kari Heiskasen ohjaaman näytelmän lavastus oli ehkä hieman minimalistista ajatellen suuren näyttämön puitteita, mutta siinä olikin se vahvuus. Pyörivää näyttämöä hyödynnettiin paljon ja lavasteet vaihtuivat lennossa eli todellisuudessa lavastus oli hyvin suunniteltu. Kiitos siitä Markku Hakurille. Se, mihin näytelmässä rakastuin, olivat upeat, värikkäät asut. Tiina Kaukasen puvustusta oli ilo katsella. Rohkeita, puhtaita värejä, suurilla kuvioilla höystettynä. Mistä näitä kankaita saa? Jos osaisin ommella, niin menisin ja ostaisin tällaisia kankaita ja ompelisin itselleni mekkoja. Mika Ijäs on näytelmän valosuunnittelun takana. Kuten puvustuksessa, on näytelmän valaistuksessakin mahtavia värileikkejä. Tällainen värien kanssa ilottelu on juuri sopivaa mielennostattajaa pimeimpinä kaamoskuukausina.

Anna-Riikka Rajanen ja Antti Peltola

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on komedianäytelmän rinnalla kertomus luokkaeroista ja alkoholismista. Vaikka ihmiset ovat Suomessa periaatteessa tasavertaisia, niin yhä enemmän näkee sitä, kuinka rikkaat porskuttavat ja köyhät joutuvat syvempään ahdinkoon. Herra se on, joka sanoo, kuinka tehdään ja köyhä tekee, tai jos ei tee, niin joutuu vielä alempaan yhteiskuntaluokkaan. Se on myös jännä, että viinanjuontia ja sekoilua on hauska katsella teatterin katsomosta käsin, mutta entä, jos se koskettaakin sinua itseäsi tai läheisiäsi. Näytelmän loppumetreillä oleva kohtaus oli tiivistä tunnelmaa täynnä. Puntila pyysi hävittämään kaikki viinavarastonsa. Hän aikoi raitistua, mutta kuinka kävi? Ei hyvin. Hieman pullon korkkia auki. Nuuhkaisu. Kieltäviä sanoja. Ei. Puntilan isäntä ei usko. Ihan vain pieni siivu hienolle päätökselle. Siitä se taas alkoi. Näytelmän loppu on ehdottomasti surullinen, vaikka näytelmässä muuten saikin paljon nauraa.

Laura Alajääski, Pertti Sveholm ja Raili Raitala

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Mitä veljeni muuten piti näytelmästä? Hän nautti jokaisesta minuutista. Oli kuulemma todella hieno elämys. Ehkä tässä on sitten näytelmä, jota voi muutkin teatterista vieraantuneet mennä katsomaan. Täytyy vain olla avoin mieli, ja antaa teatteritaiteen valua sisuksiinsa.

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä torstaina 20.9.2018.

Rooleissa: Laura Alajääski, Helena Haaranen, Juha Jokela, Kirsi Karlenius, Jyrki Kasper, Kai Lähdesmäki, Kari Mattila, Unto Nuora, Mikko Paloniemi, Antti Peltola, Raili Raitala, Matti Olavi Ranin, Sanna Saarijärvi, Eero Saarinen, Anna-Riikka Rajanen, Pertti Sveholm, Antti Timonen, Kaisa Torkkel ja Leenamari Unho.

Muusikko: Arttu Takalo/Mongo Aaltonen (varalla)

Suomennos: Elvi Sinervo

Ohjaus: Kari Heiskanen

Sävellys: Arttu Takalo

Koreografia: Johanna Elovaara

Lavastus: Markku Hakuri

Puvut: Tiina Kaukanen

Valosuunnittelu: Mika Ijäs

Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov

Naamiointi ja kampaukset: Maija Sillanpää

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.