On aika koota ajatukset yhteen Helsingin Kirjamessujen
lauantaista tai siitä, mitä itse messuilla tulin puuhailleeksi. Herätys oli
varhainen, koska lauantain ensimmäinen etappi oli Bonnierin perinteinen
bloggariaamiainen. Tykkään tilaisuudesta todella paljon, koska siellä tapaa
suuren joukon kirjabloggareita kerralla ja kirjailijavieraat ovat aina todella
mielenkiintoisia.
Tänä vuonna Bloggariaamiaisen kirjailijat olivat Veera
Nieminen, Liina Putkonen, Satu Vasantola, Antti Heikkinen sekä Anja Snellman.
Mielenkiintoisia nimiä vai mitä? Veera Niemisen Ei muistella pahalla on kertomus eron jälkeisestä elämästä ja ennen
kaikkea kostosta. Kostohan on aina suloinen, ja ennen kaikkea aikuismainen
teko. Vakavasti ottaen tätä kirjaa on luettava pilke silmäkulmassa. Liina
Putkonen puolestaan voitti Rikos-Kniga kilpailun ja sitä myötä Jäätynyt tyttö tuli eläväksi romaaniksi.
Kyseessä on yhteiskunnallinen ja psykologinen dekkari, jossa nuori poliisi
joutuu tutkimaan ensimmäistä murhatapaustaan. Onko kyseessä kunniamurha vai
jotain muuta? Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen sijoittuu Pohjanmaalle. Samalla
se on ennen kaikkea kertomus luokkaloikasta, ja siitä, millaisia tunteita
liittyy siihen, kun siirtyy yhteiskuntaluokasta toiseen. Antti Heikkisen Kehvelistä olenkin kirjoittanut jo
muutamaan otteeseen. Täytyy kyllä myöntää, että teatterialan ammattilaisena
Heikkisen lukunäyte Kehvelin siitä kohdasta,
jossa Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen tekivät ruokaa, oli jotain huikeaa
kuunneltavaa. Anja Snellmanin Kaikkien toiveiden
kylä on kirjailijan mukaan antanut odottaa oikeaa aikaa. Ajatus tästä
kirjasta on itänyt pitkään, mutta nyt vasta Snellman uskalsi kirjan kirjoittaa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kreetalle, jossa 93-vuotias Agave tapaa
ulkomaalaisen noin 30-vuotiaan naisen. Naisten välille syntyy odottamaton
ystävyys. Naisten lähtökohdat ovat täysin erilaiset, mutta yhteisiäkin asioita
löytyy.
Bloggariaamiaisen jälkeen lähdin Kristallin kirkkaasti -blogin Kristan kanssa kiertelemään
messuhalliin. Meillä ei ollut mitään ihmeellistä suunnitelmaa. Haahuilimme
päämäärättömästi ja katselimme lähinnä ympärillemme. Bazarin ständillä pokkarit
olivat kolme euroa kappale. Melkein ostin, mutta pidin pääni. En ostanut.
Muutamaan kilpailuunkin tuli osallistuttua, ja tänään tulikin iloinen
sähköposti. Olin voittanut Gaudeamuksen messukilpailussa kirjapaketin. Nyt
sitten jännityksellä odotan, mitä posti minulle jokin päivä tuo tai mitä
Postista noudan. Jännää. Messuilla kiertelystä on vielä sen verran tuumattava,
että ihmisiä riitti.
Messuhaahuilujen jälkeen syöksyimme Liken
bloggaajatapahtumaan, jossa meille bloggaajille esiteltiin Jennifer Clement. Nainen,
joka on PEN Internationalin puheenjohtaja, ja jolta on tänä syksynä ilmestynyt
suomennos Rakkaudesta aseisiin.
Clement antoi todella kurjan kuvan Yhdysvalloista ja siitä, kuinka aseita
siirtyy Meksikon rajan ylitse Yhdysvaltoihin hurjat määrät joka päivä. Clementin kirja Rakkaudesta aseisiin on kertomus äidistä
ja 14-vuotiaasta tyttärestä, joiden väliin astuu mies. Elämä mutkistuu ja
aseita käytetään. Tuli tunne, että kirja olisi mielenkiintoista lukea, mutta en
tiedä, uskallanko.
Jennifer Clement |
Kristan kanssa halusimme nähdä ja kuulla myös sen, kuinka Duudsoneista
tuttu Jarppi Leppälä oli valinnut vuoden kirjastokunnan. Palkinto jaettiin
ensimmäisen kerran ja mukana oli myös Suomen kirjastoseuran yleisöäänestyksen
julkistus. Loppukilpailussa oli mukana viisi kuntaa: Espoo, Iisalmi, Lieto,
Salla ja Seinäjoki. Salla voitti ylivoimaisesti yleisöäänestyksen, mutta minne
meni pääpalkinto? Seinäjoelleko? Olisiko Jarppi ollut niin puolueellinen? Ei.
Palkinto meni Espoolle. Pakko muuten mainita, että ihan vain Jarpista halusimme
ottaa muutaman kuvan, niin hänpä halusi napata meidät naiset vuorotellen
kainaloonsa.
Jarppi ja joku toinen |
Tämän jälkeen ryntäsin taas messuhallin puolelle. Menin
moikkaamaan Stresa Kustannuksen kirjailijoita. Paikalla olivat Jaana Sarell,
Pirjo Puukko ja Pekka Arppe. Stresa on pienkustantamo, jossa yhdistyy rakkaus
Italiaan, mutta kirjojen tarinat tapahtuvat kuitenkin pääosin Suomessa.
Tällaisissa pienkustantamoissa on viehättävää yhteen hiileen puhaltaminen. Olen
myös tykännyt todella paljon niistä kahdesta kirjasta, jotka olen Stresan
valikoimasta lukenut; Pirjo Puukon Mutkanlukutaito
sekä Pirjo Toivasen Pyhä paha perhe.
Jaana Sarell, Pekka Arppe ja Pirjo Puukko |
Vielä oli yksi tilaisuus, johon halusin osallistua. S&S
Kustantamon kirjailijakattaus. Lauri Ahtisen Elias on sarjakuva turvapaikanhakijasta, jossa matkustetaan
Eliaksen pään sisällä. Bibistä burkiniin
on puolestaan Annastiina Heikkilän romaani, jossa #metoo -kampanjaa käsitellään ranskalaisesta näkökulmasta. Millainen
on ranskatar nykypäivänä? Project Mama
-blogin takaa tuttu Katja Lahti alkoi kirjoittaa blogipostausta erilaisista
perheistä. Postauksesta oli tulossa aivan liian pitkä, joten Katja jatkoi
kirjoittamista muuten vain. Syntyi kirja Lasitehdas,
joka on kertomus luokkaeroista ja unelmista. Sabine Forsblomin Betinka sijoittuu 70-luvulle.
Luokkaeroista puhutaan tässäkin kirjassa sekä siitä, kuinka harhaluuloista
15-16-vuotiaan nuoren elämä voi olla. Ida Salmisen kirjoittama ja hänen
siskonsa Riikka Salmisen kuvittama kirja Tarinoita
suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on satumuotoon kirjoitettu
teos todellisista suomalaisista naisista. Tarinat ovat kasvutarinoita ja
tarinoita ihmisyydestä.
Ida Salminen, Sabine Forsblom, Katja Lahti, Annastiina Heikkilä ja Lauri Ahtinen |
Tässä vaiheessa iltapäivä oli jo melko pitkällä. Vielä oli
kuitenkin raahauduttava Viini ja Ruoka -messujen puolelle. Hieman oli
maisteltava ihania makuja, vaikka tungos olikin tässä vaiheessa järkyttävä.
Eteenpäin ei meinannut päästä. Jotain ostin taas kotiin tuomiseksi.
Kirjamessujen puolelle en enää eksynyt, joten oli aika lähteä kohti kotia.
Vieläkin olisi riittänyt ohjelmaa, mutta olin tyytyväinen tapahtumarikkaaseen
päivääni jo ihan tällaisenaankin.
Itse en ollut bloggariaamiaisella, mutta siitä on kirjoitettu joissain blogeissa paljon. Oli kiva, kun kerroit siellä esitellyistä kirjailijoista ja kirjoista. Kummasti kiinnostaa tuo Kehveli, vakken tunnustaudukaan veijariromaanien sydänystäväksi. heikkisen Pihkatapista pidin paljon.
VastaaPoistaMinulle oli yllätys, kuinka monipuolinen ja taitava Heikkinen on. Tietokirjoista veijariromaaneihin. Lisäksi teatteria.
PoistaBloggariaamiainen on jakanut melkoisesti mielipiteitä. Itse kyllä nautin eniten tilaisuuden kirjailija-annista. Kirjailijahaastatteluja on aina mukava kuunnella.
Huikean hyvä kuva susta ja Jarpista, hyvä iloinen meininki. <3 Sydämellistä sunnuntaita Mannilainen. <3
VastaaPoistaKiitos. Jarppi tosiaan nappasi yhteiskuvaan, vaikkei edes pyydetty. Ei voinut muuta kuin nauraa.
PoistaIhanaa sunnuntai-iltaa sinullekin Tiia <3