Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä on tänä
syksynä pyörinyt Bertolt Brechtin ja
Hella Wuolijoen klassikkonäytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti.
Ajattelin, että tässä voisi olla sopiva näytelmä veljelleni, joka ei ole
teatterissa lapsuusvuosiensa jälkeen käynyt. Näytelmän alkaessa aloin hieman
pelätä, mitä veljeni pitäisi esityksestä, joka on kaikkea muuta kuin
perinteinen näytelmä. Teos nimittäin oli läpikotaisin brechtiläinen. Mitä vain
voi tapahtua seuraavassa hetkessä.
Puntilan isäntä (Pertti
Sveholm) tykkää viinasta tai ainakin sen tuomasta tunteesta ja elämästä.
Juovuksissa Puntilan isännällä menee loistavasti. Kaikki ihmiset ovat hänen
parhaimpia ystäviään. Naiset hän hurmaa ja kihlaa yhdessä silmänräpäyksessä.
Tuleepa sitä rekrytoineeksi työväkeäkin tilalle ja ihan oma autonkuljettajakin,
Matti (Antti Peltola), tulee palkatuksi
pienessä sievässä. Mutta kun Puntilan isännän pää selviää, hän on kiukkuinen ja
inhottava. Hän irtisanoo pestaamansa työväen ja antaa satikutia kaikille muille
siinä ohessa. Humalassa ollessaan Puntilan isäntä on mennyt jopa niin pitkälle,
että on pyytänyt Mattia naimaan tyttärensä Eevan (Anna-Riikka Rajanen), koska vävyehdokas numero yksi on tylsä
lähetystösihteeri Eino Silakka (Antti
Timonen). Eihän tällaisesta mitään hyvää voi seurata.
Raili Raitala, Jyrki Kasper, Sanna Saarijärvi, Kari Mattila,
Mikko Paloniemi, Unto Nuora, Eero Saarinen, Pertti Sveholm ja Leenamari Unho
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Ensireaktioni näytelmän alkaessa oli hämmennys. Näyttämön
pyöriessä ihmiset liikkuivat ja kaikki oli jotenkin sekavaa. Lopulta
näyttämöllä alkoi tapahtua ihan selkokielistä teatteria ja Puntila oli heti elementissään. Pertti Sveholm tekee hengästyttävän roolin Puntilana. Häikäilemätön ja kiivas,
seuraavassa hetkessä iloa täynnä oleva. Pidin myös siitä, kuinka Antti Peltola
autonkuljettajan roolissa pystyi pitämään isäntäänsä hienoista etäisyyttä. Oli
ikään kuin yhtä askelta edellä, vaikka Puntila nuorelle miehelle kiukuttelikin
mennen tullen. Anna-Riikka Rajanen tekee vahvan tulkinnan Puntilan tyttären
roolissa. Ei tarvitse katsojan juurikaan ihmetellä, miksi kaksi miestä kisailee
Eevasta. Naisessa on salaperäistä viehkeyttä. Antti Timosen roolisuoritus oli
hauskaa katseltavaa, vaikkakin välillä surkuhupaisaa. Ministerille pitämä puhe
oli mainio esimerkki siitä, kuinka kohtaus alkaa perinteisellä puheenpidolla,
mutta yhtäkkiä ollaankin sirkusmaisissa tunnelmissa.
Eero Saarinen, Pertti Sveholm, Mikko Paloniemi ja Antti
Peltola
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Kari Heiskasen
ohjaaman näytelmän lavastus oli ehkä hieman minimalistista ajatellen suuren
näyttämön puitteita, mutta siinä olikin se vahvuus. Pyörivää näyttämöä
hyödynnettiin paljon ja lavasteet vaihtuivat lennossa eli todellisuudessa lavastus
oli hyvin suunniteltu. Kiitos siitä Markku
Hakurille. Se, mihin näytelmässä rakastuin, olivat upeat, värikkäät asut. Tiina Kaukasen puvustusta oli ilo
katsella. Rohkeita, puhtaita värejä, suurilla kuvioilla höystettynä. Mistä
näitä kankaita saa? Jos osaisin ommella, niin menisin ja ostaisin tällaisia
kankaita ja ompelisin itselleni mekkoja. Mika
Ijäs on näytelmän valosuunnittelun takana. Kuten puvustuksessa, on
näytelmän valaistuksessakin mahtavia värileikkejä. Tällainen värien kanssa ilottelu
on juuri sopivaa mielennostattajaa pimeimpinä kaamoskuukausina.
Anna-Riikka Rajanen ja Antti Peltola
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Herra Puntila ja hänen
renkinsä Matti on komedianäytelmän rinnalla kertomus luokkaeroista ja alkoholismista.
Vaikka ihmiset ovat Suomessa periaatteessa tasavertaisia, niin yhä enemmän
näkee sitä, kuinka rikkaat porskuttavat ja köyhät joutuvat syvempään ahdinkoon.
Herra se on, joka sanoo, kuinka tehdään ja köyhä tekee, tai jos ei tee, niin
joutuu vielä alempaan yhteiskuntaluokkaan. Se on myös jännä, että viinanjuontia
ja sekoilua on hauska katsella teatterin katsomosta käsin, mutta entä, jos se
koskettaakin sinua itseäsi tai läheisiäsi. Näytelmän loppumetreillä oleva
kohtaus oli tiivistä tunnelmaa täynnä. Puntila pyysi hävittämään kaikki
viinavarastonsa. Hän aikoi raitistua, mutta kuinka kävi? Ei hyvin. Hieman
pullon korkkia auki. Nuuhkaisu. Kieltäviä sanoja. Ei. Puntilan isäntä ei usko.
Ihan vain pieni siivu hienolle päätökselle. Siitä se taas alkoi. Näytelmän
loppu on ehdottomasti surullinen, vaikka näytelmässä muuten saikin paljon
nauraa.
Laura Alajääski, Pertti Sveholm ja Raili Raitala
Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Mitä veljeni muuten piti näytelmästä? Hän nautti jokaisesta
minuutista. Oli kuulemma todella hieno elämys. Ehkä tässä on sitten näytelmä,
jota voi muutkin teatterista vieraantuneet mennä katsomaan. Täytyy vain olla
avoin mieli, ja antaa teatteritaiteen valua sisuksiinsa.
Herra Puntila ja hänen
renkinsä Matti sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Suurella
näyttämöllä torstaina 20.9.2018.
Rooleissa: Laura
Alajääski, Helena Haaranen, Juha Jokela, Kirsi Karlenius, Jyrki
Kasper, Kai Lähdesmäki, Kari Mattila, Unto Nuora, Mikko Paloniemi,
Antti Peltola, Raili Raitala, Matti Olavi Ranin, Sanna Saarijärvi, Eero
Saarinen, Anna-Riikka Rajanen, Pertti Sveholm, Antti Timonen, Kaisa Torkkel ja Leenamari Unho.
Muusikko: Arttu Takalo/Mongo Aaltonen (varalla)
Suomennos: Elvi
Sinervo
Ohjaus: Kari Heiskanen
Sävellys: Arttu Takalo
Koreografia: Johanna
Elovaara
Lavastus: Markku Hakuri
Puvut: Tiina Kaukanen
Valosuunnittelu: Mika Ijäs
Äänisuunnittelu: Eradj
Nazimov
Naamiointi ja kampaukset: Maija Sillanpää
Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin
Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Kiitos näytelmäpostauksesta. Olen nähnyt elokuvan ja tämä näytelmä olisi todella kiva nähdä.
VastaaPoistaTällaisia klassikoita on kiva nähdä teatterin näyttämöllä. Ohjaajan käsiala tietysti vaikuttaa lopputulokseen hyvin paljon.
Poista