Teatterissa: Tippukivitapaus

Olin sitten vihdoin ja viimein katsomassa Kansallisteatterin koko perheen musiikkiteatteriesitystä Tippukivitapaus. Mukanani ei kylläkään ollut pieniä lapsia, eikä miestä, joka täällä asuu, vaan ihana ystävättäreni Mira. Esitystä voi siis vallan mainiosti mennä katsomaan ihan aikuisseurassakin, jos vain tuntee itsensä tarpeeksi lapsenmieliseksi, eikä hätkähdä pienten ilakoinnista. Täytyy kyllä myöntää, että olin hyvin hämmästynyt, kuinka hyvin lapsukaiset teatterissa käyttäytyivät. Fiksua porukkaa.

Seija Soija (Vuokko Hovatta) on papu, joka päättää lähteä karkumatkalle uuden ystävänsä Hujopin (Jani Karvinen) kanssa. Pieni Tukaani (Katja Kortström) seuraa kaveruksia, vaikka Seija Soija ankarasti Tukaania kieltääkin. Eihän lintu osaa juurikaan lentää. Seija Soijan häviäminen antaa Mahtimummeli päätäi Väätäiselle (Seela Sella) tärkeän agenttitehtävän. Hänen on löydettävä kadonnut papu. Seija Soija ja Hujoppi joutuvat karkumatkallaan eriskummallisiin tilanteisiin ja paikkoihin. He tapaavat esimerkiksi rottaperheen, diktaattori Diktaatan (Sari Puumalainen) ja Rämeämmän (Markku Maalismaa).

Jani Karvinen, Vuokko Hovatta ja Seela Sella

Kuva © Tanja Ahola, Kansallisteatteri

Hurjaa! Nyt on kyllä tehty todella taidokasta työtä. Tippukivitapauksen hahmot ovat elävääkin elävämpiä, jos näin voi sanoa. Tähän tarinaan on helppoa heittäytyä mukaan. Vuokko Hovatta ja Jani Karvinen parivaljakkona on loistava yhdistelmä. Molemmat ovat syöksyneet roolipukuihinsa täysillä. Tuli tunne, että olisi oikeasti seurannut kahden lapsukaisen karkumatkaa. Hovatan ja Karvisen ilmeitä oli myös hauska seurata. Välillä pöllästyneitä, välillä pelästyneitä, välillä epäröiviä. Seela Sella puolestaan Mahtimummelina ja agenttina osasi ottaa yleisön mennen tullen. Ihailen Sellan kykyä ottaa oikeaa kontaktia yleisön kanssa. Etenkin tällaisessa esityksessä lapsi varmasti muistaa pitkään, jos päätäi Väätäinen on hänelle suoraan jotain sanonut. Täytyy myös mainita, että muille näyttelijöille oli siunaantunut esitettäväksi useampia roolihenkilöitä. Ei ole helppoa sekään, kun hetkessä pitää vaihtaa roolista toiseen.

Esityksen Tukaani eli Katja Kortström ansaitsee erityiskiitokset. Sirkustaiteilija teatterin näyttämöllä. Oivaltavaa ja hienoa, että tällaista on hyödynnetty Tippukivitapauksessa. Kortströmin rooli ei ole mikään pieni, vaan katsojat saavat nähdä mitä upeimpia ilma-akrobatiaesityksiä. Välillä oli vain haukottava henkeä ja mietittävä, kuinka Tukaanin käy. Upea roolisuoritus.

Marja Salo, Markku Haussila, Sari Puumalainen, Pihla Maalismaa ja Markku Maalismaa

Kuva © Tanja Ahola, Kansallisteatteri

Näyttelijöiden lisäksi näyttämöllä nähdään viisihenkinen orkesteri, joka sulautuu esitykseen mainiolla tavalla. Muusikot ovat aina kohtauksen vaatimassa puvustuksessa ja laulavat mukana yhteislauluissa. Melkoinen soitinkavalkadi muusikoilla on myös hallussaan. Löytyy esimerkiksi kitaraa, harmonikkaa, ukulelea, kontrabassoa ja kanteletta. Musiikki on tietysti tärkeä osa esitystä. Esityksen laulut ovat tuttuja Tippukivitapaus -kirjan runoista.

Laura Ruohonen on ohjannut ja käsikirjoittanut Tippukivitapauksen. En tiedä, onko omaa tekstiä helppo vai vaikea ohjata, mutta uskon, että Ruohonen on saanut aikaiseksi sen näköisen esityksen, mitä hän on ajatellutkin. Tippikivitapaus -kirjan kuvittanut Erika Kallasmaa on puolestaan ollut luomassa esityksen pukuja ja hahmoja. Mainiota jälkeä on syntynytkin. Esityksen lavastus, valaistus, puvustus, värit, tarpeistot ja kaikki mahdollinen sopivat loistavasti yhteen. Mahtava kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

Katja Kortström, Markku Maalismaa ja Vuokko Hovatta

Kuva © Tanja Ahola, Kansallisteatteri

Itse nautin suunnattomasti esityksen värimaailmasta. Selkeitä ja kirkkaita värejä, vaikka oli joukossa muutama hieman synkempikin väri jännittävimmissä kohtauksissa. Tippukivitapauksen laulut ovat päähään soimaan jääviä rallatuksia. Esityksen jälkeen vessajonossa nauratti, kun lapset tapailivat Jos on hanskat -kappaleen sanoja. Hyvin oli lauluesitys purrut. Sanat tulivat kuin automaattisesti lasten suista ulos. Näkemäni esitys oli tulkattu viittomakielelle. Hienoa, että Kansallisteatterissa on huomioitu tällainenkin seikka muutamassa esityksessä.

Jos minulla olisi sopivan ikäinen kummilapsi tai ylipäätään lapsi aivan lähipiirissä, tietäisin, mitä ostaisin joululahjaksi. Liput Tippukivitapaukseen sekä Tippukivitapaus -kirjan. Onpa teatterilta ostettavissa myös Tippukivitapaus-cd-levy. Teatteri on elämys, jonka lapsi muistaa pitkään. Saattaa jopa käydä niin, että teatterikärpänen puraisee ja teatterista tulee osa elämää, eikä mikään silloin tällöin koettu juttu.

Tippukivitapauksen suositusikäraja on 5 vuotta.

Tippukivitapauksen kantaesitys oli Kansallisteatterin Suurella Näyttämöllä 22.11.2017.

Rooleissa: Markku Haussila, Vuokko Hovatta, Jani Karvinen, Katja Kortström, Markku Maalismaa, Pihla Maalismaa, Sari Puumalainen, Marja Salo, Seela Sella ja virtuaalisesti Martti Suosalo

Muusikot: Sami Kurppa, Ville Leppilahti, Sara Puljula, Marko Puro ja Senni Valtonen

Ohjaus: Laura Ruohonen

Musiikki: Anna-Mari Kähärä

Lavastus: Antti Mattila

Puvut ja hahmot: Erika Kallasmaa

Koreografia: Sanna Silvennoinen ja Henri Sarajärvi

Valosuunnittelu: Ville Toikka

Äänisuunnittelu: Raine Ahonen ja Veli-Pekka Lahtela

Saliääni: Sakari Kiiski

Videosuunnittelu: Ville Virtanen

Naamioinnin suunnittelu: Tuire Kerälä

Kapellimestari: Sara Puljula

Dramaturgi: Pipsa Lonka

Ohjaajan assistentti: Sanna Breilin

Näin esityksen medialipulla. Kiitokset Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.