Osallistuin Helsingin Kirjamessuilla Reuna-kustantamon ja
Selkokeskuksen bloggaritilaisuuteen, jossa kerrottiin selkokirjoista. Tilaisuudesta
sain mukaani pari selkokirjaa. Aloin muka lukea toista saamaani selkokirjaa jo
aiemmin kissaulkoilulla, mutta aina tuli jokin keskeytys, eikä kirja edennyt
lainkaan. Toisaalta hyvä, koska itsenäisyyspäivä oli tälle kirjalle kuin tehty.
Sanna-Leena Knuuttilan Ne lensivät tästä
yli (Reuna, 2017) kertoo talvisodasta kotirintamalta nähtynä.
Hilkka on 19-vuotias nuori nainen. Hän saa
syntymäpäivälahjakseen päiväkirjan, jonne hän alkaa kirjoittaa muistojaan. Hilkan
isä ja veli lähtevät ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Kertausharjoitukset
muuttuvat kuitenkin jossain vaiheessa täydeksi sodaksi Neuvostoliittoa vastaan.
Hilkan ja hänen äitinsä päivät maatilalla ovat työntäyteisiä. On tehtävä
miestenkin työt. Näiden lisäksi rintamalla olevia miehiä on muistettava esimerkiksi
lämpöä antavilla käsitöillä, leivillä ja korpuilla. Hilkalla on myös mielitietty,
jota hän rintamalta kaipaa.
Bloggaajatilaisuudessa opin, että selkokirjojen tekstin
täytyy olla helppolukuista ja virkkeessä saa olla enintään neljätoista sanaa.
Knuuttilan kirja on varmasti lunastanut lupauksensa. Kirjan kappaleet ovat
lyhyitä ja teksti helposti ymmärrettävissä olevaa. Pidin myös siitä, kuinka
Knuuttila oli saanut kirjaan oikeanlaisen tunnelman. Itsenäisyyspäivänä kirjaa
lukiessa tuli vielä syvempi kiitollisuus sotaveteraaneja kohtaan. Kirja kuvaa
kotirintaman arkea taidokkaasti, mitään asioita kiillottelematta. Kotirintamalla
arkiset asiat veivät ihmisiä eteenpäin, vaikka huoli ja murhe läheisistä olikin
kova. Pidin myös siitä, kuinka Knuuttila oli tuonut kirjaan rakkaustarinan.
Sanna-Leena Knuuttila kertoi bloggaajatilaisuudessa, että
hän halusi kertoa kirjan avulla Suomen historiasta kaikille. Heikko lukutaito
ei saa olla esteenä sille, ettei voi tietää historiastamme mitään. Knuuttila
kertoi, että hän haluaa jatkaa selkokirjojen kirjoittamisesta, ja etenkin
historian saralla on paljon annettavaa.
Selkokirjat on tarkoitettu lähinnä henkilöille, joilla on
neurologisia syitä, ikäihmisille sekä suomea opiskeleville henkilöille. Itse
voisin lisätä listaan lapset ja nuoret, joilla on vaikeuksia ymmärtää
lukemaansa, vaikka lukea osaisivatkin. Mielestäni selkokirjoja voisi hyvinkin
ottaa koulujen kirjastoihin tällaisia tapauksia varten. Reuna-kustantamon Tarja
Tornaeus olikin sitä mieltä, että selkokirjat kuuluvat kaikille. Olin muuten
hyvin hämmästynyt kuullessani, että Suomessa on noin puoli miljoonaa ihmistä,
jotka tarvitsevat selkokirjoja.
Sanna-Leena Knuuttilan Ne
lensivät tästä yli kannattaa lukea, vaikka ei selkokirjoja tarvitsisikaan.
Tarina on hieno kuvaus suomalaisesta elämästä talvisodan aikana.
Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta.
Huomasin muuten, että tästä postauksesta ei ainakaan tullut
selkokielinen. Selkokieli on aivan oma taitolajinsa.
Kiitos kirjaesittelystä! Mielenkiintoisen kuuloinen teos. Ihanaa viikonloppua sinulle!❤ P.s. blogissani on käynnissä mukava arvonta:)
VastaaPoistaOli tosi mielenkiintoinen kirja. Suosittelen lämpimästi.
PoistaJa tervetuloa blogini seuraajaksi. Seuraavaksi piipahdan sinun blogiisi. :)