Ihan pian on runohaasteen dead line. Täytyy myöntää, että
runohaaste vei minua enemmän mukanaan keväällä. Kesä ja syksy ovat olleet lähes
runotonta aikaa. Minulla on ollut kirjastosta lainassa kaksi runokirjaa, joiden
eräpäiviä olen jatkuvasti siirrellyt. Outi Mäenpään Naarassika (WSOY, 2008) on ollut luettuna jo jonkin aikaa, mutta
postaus tekemättä. Ei muka ole ehtinyt. Toinenkin runokirja on edennyt jo
epilogiin, joten enköhän siitäkin saa vielä postauksen aikaiseksi ennen
vuodenvaihdetta.
Naarassika on
runoiksi puettu kertomus miehen ja naisen seurustelusta, joka päättyy avioliiton
auvoiseen satamaan ja alkaa virallinen yhteiselämä. Aviomies ja aviovaimo.
Rakkauden täydentymä. Yhteisen oman asunnon etsiminen. Ensimmäinen lapsi.
Vieläkö rakkaus kantaa? Vähitellen alkavat pienet nyanssit toisessa ärsyttää.
Mies saa nukkua enemmän, kun vauva huutaa ja pitää naista hereillä. Riitelyä ja
sovittelua. Sovittelua ja riitelyä yhä useammin ja useammin. Auttaako
pariterapia? Kaipaus ravistelee, mutta on liian isoja esteitä yli kivuttavaksi.
Ei ole muita vaihtoehtoja kuin avioero, vaikka toista rakastaakin, mutta
samalla on myös viha.
Outi Mäenpään Naarassika
on voimakkaasti latautunut runokirja rakkauden ihanuudesta ja kivusta. Mäenpää
huutaa runojen kautta tuskaansa maailmalle. Välillä tuli lukijan
ominaisuudessakin hengästynyt olo. Mäenpään runot ovat intohimoa ja kipua
täynnä. Runokirja etenee näytelmän kaltaisesti. Ensin on prologi, jonka jälkeen
koittaa ensimmäinen näytös, väliaika, toinen näytös ja epilogi. Tällainen on
ehkä luontevaa näyttelijän kirjoittamalle tekstille, mutta mielestäni idea
toimii loistavasti lukijan näkökulmastakin katsottuna.
Pidin myös kirjan teemasta. Olisin kuvitellut, että runot
ovat Mäenpään omasta elämästä kummunneet, mutta ilmeisesti runot ovat täysin
kuvitteellinen kertomus kahden ihmisen parisuhteesta. Mäenpää osaa näyttelemisen
lisäksi kirjoittaa. Runoihin uppoutui hetkessä. Pidin myös siitä, kuinka
runojen avulla kerrottiin tarina eräästä avioliitosta. Täytyy myös myöntää, että
vaikka runot olivat tuskaisia, löytyi niistä myös ilkikurisuutta, joka nostatti
hymynkareen suupieliin.
Outi Mäenpään Naarassika
kannattaa ottaa luettavaksi, jos esimerkiksi itse kipuilee suhteessaan. Näistä
runoista voi saada verrokkiaineistoa tai ainakin hieman apua omaan pahaan
mieleensä.
Kosketa minua hiljaa
Anna syksyn laskeutua
minuun.
Hiljaa.
Anna minulle aikaa.
Vain aikaa.
Katsoa sinuun.
Anna kätesi levätä,
niin ehkä tule
viereesi.
Lainattu Outi Mäenpään kirjasta Naarassika.
Outi Mäenpään Naarassialla
osallistun Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen. Runoja kirjassa on yhteensä 48.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti