Outi Mäenpää: Naarassika

Ihan pian on runohaasteen dead line. Täytyy myöntää, että runohaaste vei minua enemmän mukanaan keväällä. Kesä ja syksy ovat olleet lähes runotonta aikaa. Minulla on ollut kirjastosta lainassa kaksi runokirjaa, joiden eräpäiviä olen jatkuvasti siirrellyt. Outi Mäenpään Naarassika (WSOY, 2008) on ollut luettuna jo jonkin aikaa, mutta postaus tekemättä. Ei muka ole ehtinyt. Toinenkin runokirja on edennyt jo epilogiin, joten enköhän siitäkin saa vielä postauksen aikaiseksi ennen vuodenvaihdetta.

Naarassika on runoiksi puettu kertomus miehen ja naisen seurustelusta, joka päättyy avioliiton auvoiseen satamaan ja alkaa virallinen yhteiselämä. Aviomies ja aviovaimo. Rakkauden täydentymä. Yhteisen oman asunnon etsiminen. Ensimmäinen lapsi. Vieläkö rakkaus kantaa? Vähitellen alkavat pienet nyanssit toisessa ärsyttää. Mies saa nukkua enemmän, kun vauva huutaa ja pitää naista hereillä. Riitelyä ja sovittelua. Sovittelua ja riitelyä yhä useammin ja useammin. Auttaako pariterapia? Kaipaus ravistelee, mutta on liian isoja esteitä yli kivuttavaksi. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin avioero, vaikka toista rakastaakin, mutta samalla on myös viha.

Outi Mäenpään Naarassika on voimakkaasti latautunut runokirja rakkauden ihanuudesta ja kivusta. Mäenpää huutaa runojen kautta tuskaansa maailmalle. Välillä tuli lukijan ominaisuudessakin hengästynyt olo. Mäenpään runot ovat intohimoa ja kipua täynnä. Runokirja etenee näytelmän kaltaisesti. Ensin on prologi, jonka jälkeen koittaa ensimmäinen näytös, väliaika, toinen näytös ja epilogi. Tällainen on ehkä luontevaa näyttelijän kirjoittamalle tekstille, mutta mielestäni idea toimii loistavasti lukijan näkökulmastakin katsottuna.

Pidin myös kirjan teemasta. Olisin kuvitellut, että runot ovat Mäenpään omasta elämästä kummunneet, mutta ilmeisesti runot ovat täysin kuvitteellinen kertomus kahden ihmisen parisuhteesta. Mäenpää osaa näyttelemisen lisäksi kirjoittaa. Runoihin uppoutui hetkessä. Pidin myös siitä, kuinka runojen avulla kerrottiin tarina eräästä avioliitosta. Täytyy myös myöntää, että vaikka runot olivat tuskaisia, löytyi niistä myös ilkikurisuutta, joka nostatti hymynkareen suupieliin.

Outi Mäenpään Naarassika kannattaa ottaa luettavaksi, jos esimerkiksi itse kipuilee suhteessaan. Näistä runoista voi saada verrokkiaineistoa tai ainakin hieman apua omaan pahaan mieleensä.

Kosketa minua hiljaa

Anna syksyn laskeutua minuun.

Hiljaa.

Anna minulle aikaa.

Vain aikaa.

Katsoa sinuun.

Anna kätesi levätä,

niin ehkä tule viereesi.

Lainattu Outi Mäenpään kirjasta Naarassika. 

Outi Mäenpään Naarassialla osallistun Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen. Runoja kirjassa on yhteensä 48.