Teatterissa: Arktinen hysteria

Kansallisteatterissa pyörii vielä muutaman kerran Marko Tapion romaanisarjaan perustuva Arktinen Hysteria. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen teos. Marko Tapio oli suunnitellut kirjoittavansa neliosaisen teossarjan Suomen historiasta. Sarja jäi kuitenkin vain kaksiosaiseksi, koska Tapio ei ehtinyt elinaikanaan kirjoittaa tarinaa loppuun saakka. Sarjan loppuosa jättää erilaisille tulkinnoille ja pohdinnoille varaa hyvin laajalti, koska jokainen voi itse miettiä, kuinka tarina olisi jatkunut. Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistosta on löydetty entuudestaan tuntemattomia luonnoksia Arktisen historian kolmannesta ja neljännestä osasta, joita on hyödynnetty Kansallisteatterin esittämässä näytelmässä. Olihan tällaista esitystä siis mentävä katsomaan.

Timo Tuominen

Kuva © Sakari Viika, Kansallisteatteri

Esitys alkaa 1960-luvulla siitä, kun insinööri Harry Björkharry (Timo Tuominen) pelkää voimalaitoksen puolesta. Vuotava pato on murtumaisillaan ja työläiset lakkoilevat. Harryn isä Vikki (Taisto Reimaluoto) tulee sovittelemaan tilannetta, mutta hän joutuu väkivaltaisen teon uhriksi. Yksin jäävälle Harrylle jää kaksikymmentä minuuttia aikaa ratkoa ongelma odotellessaan puhelun yhdistämistä äidilleen. Katsoja syöstään Björkharryn suvun ja pienen keskisuomalaisen kyläyhteisön syövereihin. Vuosikymmenten aikana isien perintö kuormittuu yhä painavammaksi taakaksi kantaa. Kerran tapahtunut seuraa elämässä, vaikka tapahtuman henkilöt olisivat jo vuosia sitten siirtyneet ajasta iäisyyteen. Mikä hinta tästä kaikesta on maksettava?

Timo Tuominen on heittäytynyt rooliinsa raivokkaalla tavalla. Miehen mielenliikkeet näkyvät katsojille milloin kiihkeinä intohimon tunteina ja milloin tuskan kyynelten virtaamina. Taisto Reimaluoto osaa hypätä yhtäkkiä vanhemman miehen roolista leikki-ikäiseksi lapsukaiseksi. Hienoa katseltavaa. Marja Salolla on näytelmässä monta roolia. Katsojana minun piti pariin kertaan katsoa uudelleen, kun en meinannut ymmärtää, kuka on näytelmän sokea nainen. Kyllä. Kyseessä oli Marja Salo, joka pienillä vaatetuksen muutoksilla ja kasvojen ilmeillä muuntautui hetkessä kiihkomielisestä naisesta varoen kulkevaksi näkövammaiseksi naiseksi. Arktisessa hysteriassa on loistava näyttelijäkavalkadi, mutta nostan esiin vielä Heikki Pitkäsen, jonka roolisuoritukset ovat alkaneet ihastuttaa minua yhä enemmän ja enemmän. Pidän miehen tyylistä näytellä.

Annika Poijärvi ja Timo Torikka

Kuva © Sakari Viika, Kansallisteatteri

Arktisen hysterian dramatisoinnista ovat vastanneet Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto. Mielestäni miehet ovat onnistuneet työssään hienosti. Vakavien aiheiden keskeltä löytyy pieniä asioita, jotka tuovat hymynkareen huulille. Reija Hirvikosken puvustus oli viety kullekin aikaudelle sopivaksi, vaikka vaatteet saattoivat ollakin samoja vuosikymmenestä riippumatta. Pidin myös Hirvikosken niukasta lavastuksesta. Äänisuunnittelusta vastannut Juhani Liimatainen on tuonut näyttämölle mukavaa orkesterimeininkiä. Toisinaan oli aika svengaavaa menoa.

Täytyy myöntää, että jälleen löytyi iso aukko sivistyksestäni. Oikeasti kuvittelin, että Arktinen hysteria on tämän päivän teos. Minulla eivät mitkään valot syttyneet nimen Marko Tapio kohdalla. Arktinen hysteria on jo nimenä niin moderni, ettei ihme, että tämä tyttö oli taas kerran hyvässä uskossa oman tietämyksensä suhteen. Onneksi lippukassan myyjätär sanoi, että käsiohjelmaan kannattaa tutustua ennen näytöstä. Totta tosiaan tästä oli apua. Vaikka näytelmässä hypittiin vuosikymmenestä toiseen, pääsin näytelmään nopeasti sisälle ja mielestäni se eteni hyvin loogisesti. Marko Tapion Arktista hysteria on oman aikakautensa postmodernistinen teos. Pidin näytelmässä olleesta jännitteestä ja siitä, kuinka näyttelijät ottivat katsekontaktia katsojiin.

Heikki Pitkänen, Marja Salo ja Taisto Reimaluoto

Kuva © Sakari Viika, Kansallisteatteri

Kansallisteatterin Arktinen hysteria kannattaa ehdottomasti katsastaa. Näytelmästä löytyy monia elementtejä, joita voi verrata tähän päivään. Tässä on näytelmä, joka antaa ajattelemisen aihetta.

Arktisen hysterian kantaesitys oli Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 1.3.2017.

Rooleissa: Tarja Heinula, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto, Marja Salo, Timo Torikka ja Timo Tuominen

Ohjaus: Atro Kahiluoto

Dramatisointi: Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto

Dramaturgi: Aina Bergroth

Lavastus, projisointi- ja pukusuunnittelu: Reija Hirvikoski

Valosuunnittelu: Ville Virtanen

Äänisuunnittelu: Juhani Liimatainen

Naamioinnin suunnittelu: Tuire Kerälä 

Näin esityksen medialipulla. Kiitokset Kansallisteatterille.