Kyllä tätä tätiä on helppo höynäyttää. Huomasin
alkukeväästä, että joka paikassa hehkutettiin Marko Annalan Värityskirjaa (Like, 2017). Ohitin jutut
yleensä saman tien, koska totesin yhden pienen värityskirjan omistajana, että
jäi se ensimmäisenkin kuvan värittäminen kesken, joten toista värityskirjaa en
tarvitse. Sitten satuin huomaamaan Lukutoukan kulttuuriblogissa (RIP Krista) postauksen Marko Annalan Värityskirjasta. Kirja olikin jotain
aivan muuta kuin olin olettanut. Oikeasti olin olettanut, että muusikko Annala
on piirrellyt kuvia, joita voisi väritellä. Joo, saa nauraa aivan vapaasti.
Nyt kun olet nauranut tarpeeksi, niin on aika siirtyä
vakavampiin asioihin. Värityskirja on
täynnä kohtauksia Mokoman laulajan
Marko Annalan elämästä. Elämänvälähdyksiä ja aika usein mustavalkoisia, mutta
onneksi hieman värejäkin löytyy. Annala aloittaa kirjan värityksensä
lapsuudesta. Annala on ollut koulukiusattu. Tämä on jättänyt syvät jäljet koko
miehen elämään. On ollut masennusta ja ahdistuneisuutta. Pitkiä
toipumisjaksoja, joiden jälkeen elämä on taas vähitellen alkanut näyttää
elämisen arvoiselta. Elämässä on kuitenkin jatkuvasti pieni pelko, milloin taas
tulee romahdus. Lisähuolia tulee miehen niskaan, kun lapset kasvavat. Kuinka
lapset selviytyvät elämästä? Tuleeko heillä olemaan yhtä vaikeaa kuin omalla
isällä?
Marko Annala osaa todellakin kirjoittaa. Kirjan teksti on
rikasta ja hienoa suomen kieltä. Pidin kirjan tyylistä alusta alkaen, vaikka
kirjassa rankkoja asioita käsiteltiinkin. Kirjan luvut ovat suhteellisen
lyhyitä, mutta sitä napakampia. Lukijalle välittyy tunnelma herkästä miehestä.
Miehestä, joka jollain keinoin on aina noussut syvimmästäkin suonsilmäkkeestä.
Kirjan alussa Annala kertoo koulukiusaamiskohtauksista. Täytyy myöntää, että
minulle tulivat kyyneleet silmiini. Kuinka toinen lapsi voi olla toiselle niin
ilkeä ja paha kuin Annala kirjassaan kuvaa. Aivan järkyttävää luettavaa.
Kirjasta nousee esiin mielestäni kaksi teemaa yli muiden.
Koulukiusaaminen ja mielenterveydelliset sairaudet. Koulukiusaaminen ei ole
missään muodossa hyväksyttävää. Voisin melkein vannoa, että aika moni meistä on
kokenut jonkinlaista kiusaamista kouluaikana, mutta systemaattinen ja syvältä
tuleva kiusaaminen on jotain todella kammottavaa. Millaisista perheistä
koulukiusaajat tulevat? Kuinka paha olo koulukiusaajalla voi olla, että hän syyllistyy todella kuvottaviin tekoihin? Ei voi ymmärtää. Ei voi ymmärtää myöskään
sitä, että vielä tänä päivänäkin koulukiusaamiselta saatetaan sulkea silmät ja
korvat. En vain hyväksy. En.
Mielenhäiriöön sairastuminen on vakava paikka. En ota kantaa
siihen, johtuuko Annalan mielenhäiriöt koulukiusaamistaustoista vai ovatko
monen yhtälön summia. Mielenterveydelliset sairaudet ovat lisääntyneet
järkyttävästi. Varmasti lähes jokaisella on lähipiirissä henkilö, jolla on
mielenterveydellisiä ongelmia. Itse heräsin asiaan viime syksynä, kun olin
polttamassa itseäni loppuun. Onneksi työpaikkalääkäri ymmärsi ongelman ja
puuttui siihen oikealla hetkellä. Selvisin säikähdyksellä, vaikka toipuminen
veikin useamman kuukauden. Nyt osaan kuunnella itseäni hieman paremmin.
Huomaan, että pieni alavireisyys on alkupotku masentuneisuudelle ja sitä kautta
vakavammille ongelmille. Itselläni tämä on merkki siitä, että nyt täytyy
pysähtyä ja levätä kunnolla. En ole asiantuntija, enkä tiedä, kuinka nämä asiat
muilla menevät. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykypäivän hektinen elämä on
suurin syy mielenterveydellisiin ongelmiin. Koko ajan pitäisi olla jotenkin
esillä ja läsnä. Oikeasti ihminen tarvitsee omaa tilaa ja omaa aikaa ja
hiljaisuutta. Siis oikeasti hiljaisuutta.
Marko Annalan Värityskirjaa
uskallan suositella kaikille. Rehellinen kirja suomalaisen miehen elämästä.
Itse toivon, ettei tämä jäänyt Annalan viimeiseksi kirjaksi, koska mies
kirjoittaa niin hienosti.
Tähän kirjaan heräsi mielenkiinto; kiitos hyvästä arvostelusta :)
VastaaPoistaKiitos itsellesi. Hienosti kerrottu elämäntarina pieninä palasina. Ehdottomasti kannattaa lukea.
PoistaOlen ollut koko ajan teoriassa kiinnostunut tästä kirjasta, mutta itse entisenä koulukiusattuna en ole varma uskallanko / haluanko lukea niitä kiusaamiskohtauksia... Mutta hienoa, että Annala kirjoitti tästä aiheesta, ja toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän kirjan!
VastaaPoistaMuuten olen kyllä lukenut mielenterveysaiheisia kirjoja, rankkojakin, mutta tuon kiusaamisen jotenkin haluaisin sulkea mielestäni pois kokonaan.
Terkkuja söpölle kissallesi! :) Nyt on tullut oltua vähemmän Instassa, kun poistin sen puhelimesta...
On muuten totta, että kirja saattaa olla rankka, jos on ollut koulukiusattu. Minuakin on koulussa kiusattu, mutta se on ehkä enemmänkin ollut sellaista peruskiusaamista, jota jokainen jossain vaiheessa kohtaa. Sekään ei tietenkään hyväksyttävää ole. Koulukiusaaminen on kauhea asia.
PoistaKiitos terkuista. Herra Karvajalka alias Manni nauttii elämästä, koska talvi on ohi. :)