Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

Lukupiiri on siitä hauska juttu, että tulee tartuttua kirjoihin, joihin ei muuten tarttuisi. Lukupiirin viimeisin aluevaltaus oli Fausto Brizzin 100 onnen päivää (Gummerus, 2016), jota tuskin olisin lukenut ilman lukupiiriä. Kirjan italiankielinen alkuteos Cento giorni di felicità on ilmestynyt vuonna 2013 eli suhteellisen tuoreesta kirjasta on kyse. Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen.

Lucion 40-vuotissyntymäpäivä lähestyy. Miehen elämä on kaikkea muuta kuin mallillaan. Hän on jäänyt kiinni syrjähypystä, jonka seurauksena vaimo Paola on päättänyt heittää miehen ulkoruokintaan. Lucio majailee appiukkonsa konditorian takahuoneessa ja yrittää saada asiansa järjestykseen. Koska elämä ei kuitenkaan aina mene kuten toivoisi, joutuu Lucio vastaanottamaan huonoja uutisia. Mies on käynyt lääkärissä pitkittyneiden vatsavaivojen takia. Lääkärin diagnoosi on hyvin epämieluisa. Lääkäri antaa Luciolle suhteellisen normaaleja elinpäiviä kolmisen kuukautta. Tämän jälkeen alkaa terminaalivaihe. Lucio päättää tehdä viimeisistä sadasta päivästään onnellisia. Hän haluaa nauttia appiukkonsa tuoreista munkkirinkilöistä ja seikkailla ystäviensä kanssa. Ensimmäinen ja tärkein tehtävä on kuitenkin saada Paola antamaan anteeksi.

Brizzin kirjoitustyylistä eivät kaikki lukupiiriläiset pitäneet. Osaa ärsytti rupatteleva sävy ja kommentoiva tapa. Itse pidin kirjaa helppolukuisena. Ei tarvinnut miettiä lukemaansa, vaikka vakavasta aiheesta pohjimmiltaan olikin kyse. Kirjassa oli sopivasti myös huumoria.

Lukupiirissä 100 onnen päivää aiheutti myös ristiriitaisia tunteita. Osaa lukijoista ihmetytti, kuinka Lucio jaksoi lähteä perheensä kanssa matkalle, vaikka oli vakavasti sairaana. Toisaalta hattua nostettiin sille, että Lucio oli rohkea ja irtisanoutui työpaikastaan elääkseen loppuelämänsä täysillä. Paolan käytöstä hieman kritisoitiin, mutta toisaalta Brizzi on Paolan avulla pitänyt hienosti kirjan juonen kulkua yllä ja saanut lukijan koukutettua lukemaansa. Keskenhän kirjaa ei voinut jättää, koska olisi jäänyt häiritsemään, kuinka lopussa käy.

Lukupiiriläiset löysivät kirjasta paljon viehättäviä piirteitä, vaikka kirjan teema onkin pohjimmiltaan traaginen. Juttutupa (eikä nyt puhuta Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta ravitsemusliikkeestä) pitäisi olla jokaisessa kylässä. Mahtava olohuone, johon kuka vain juttuseuraa kaipaava voisi poiketa. Lucion ja Paolan lapsilleen kerrotut tarinat, joissa historiaa venytettiin sopivassa määrin ilahduttivat lukupiiriläisiä. Lasten syntymäpäivälahjat, jotka Lucio valtuutti ystävänsä Umberton antamaan heille tulevaisuudessa. Niissä lahjoissa, jos joissakin, oli käytetty mielikuvitusta.

Fausto Brizzin 100 onnen päivää asettaa lukijalle monia kysymyksiä eutanasian ympäriltä. Ensimmäisenä tulee jälleen kerran mieleen, onko ihmisellä oikeus päättää päivänsä, jos toivetta parantumisesta ei ole? Onko oikein jättää kertomatta eutanasiasta lapsille? Onko ihminen itsekäs, kun katsoo, että kuolema on ainoa vaihtoehto tilanteessa, jossa ei ole parantumisen mahdollisuutta? Vai onko itsekästä, jos perhe, sukulaiset ja ystävät suhtautuvat eutanasiaan kieltävästi ja yrittävät tehdä kaikkensa, ettei rakas henkilö päätyisi lopulliseen tekoon?

100 onnen päivää kannattaa lukea, jos pitää kirjoista, joissa nenäliinapaketti täytyy olla käden ulottuvilla. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5).