Sain mukavan yhteydenoton, kun Jyri Hokkinen alias Hogane
otti minuun yhteyttä. Häneltä oli ilmestynyt uusi kirja Hammurabin hengessä (Hogane Publishing, 2017) ja hän kysyi,
haluaisinko kirjan luettavakseni. Tokihan minä halusin, koska olin lukenut Rypsisateenkin, joka on trilogian
ensimmäinen osa. Kiitokset kirjasta lähtevät siis itse kirjailijalle. Paikalliset
kirjastot eivät olleet aikoinaan hankkineet Rypsisadetta
kokoelmiinsa, joten oli aivan pakko tarkastaa, mikä on tilanne Hammurabin hengessä kanssa.
Hurraahuutoja! Oma kotikirjasto odottaa peräti yhtä kappaletta kokoelmiinsa.
Jotain edistystä on tapahtunut.
Hammurabin hengessä
jatkaa siitä, mihin Rypsisateessa
jäätiin. Foka saa koiransa takaisin, mutta suhde rikospoliisina työskentelevään
Miian takkuillee. Miia tutkii pizzeriassa tapahtunutta rikosta, johon
Foka on sotkenut näppinsä enemmän kuin perusteellisesti. Miia ei tunnu
huomaavan Fokan etääntymistä, mutta hyväksyy työkiireidensä keskellä sen, että
Foka viettää enemmän aikaa mökillä. Leku, jolla on ollut suhteita pizzerian
omistajaan Rami Temoseen, on häipynyt omille teilleen Kööpenhaminaan. Miehellä
ei ole repussaan aivan puhtaita jauhoja, ja niinpä hän joutuu Kööpenhaminan
yössä kolkatuksi. Lekun palatessa Suomeen, joutuu hän keskelle kidnappaustilannetta.
Kekseliäs mies on kekseliäs, ja keinoja kaihtamatta vapautuu nappaajansa
kynsistä. Ei mene pitkään, kun miehellä alkaa olla hieman kuumat paikat, joten on aika jättää Suomi,
mutta sitä ennen tarvitaan kahisevaa. Lekulla on sisäpiiritietoa Fokan
sekaantumisesta pizzerian tapahtumiin, joten mikä onkaan parempi keino saada
rahaa kuin kiristys. Mutta miten tähän kaikkeen liittyy Moskovan alamaailma?
Nyt täytyy sanoa, että tykkäsin, tykkäsin ja tykkäsin. Pidin
siitä, kuinka kirjassa päähenkilöksi nousi Leku. Mielenkiintoinen ja jollain
lailla huvittava tapaus, vaikkakin hyvin arvaamaton. Fokalle on toki kirjassa
oma paikkansa ja mielenkiintoiseksi tämän tekee se, kuinka trilogian viimeinen
osa etenee. Pidin myös siitä, millä tavoin Fokan etääntyminen Miiasta
kerrottiin. Oli todella realistisesti kuvattu. Kiinnostaa myös tietää, kuinka
Miian tutkimukset uuden tai oikeastaan vanhan tapauksen kanssa etenevät ja
kuinka ne yhtyvät kaikkeen muuhun.
Mielestäni kirjassa näkyy myös Hokkisen kehittyminen
kirjailijana. Tekstiä on helppo lukea ja kertomus etenee loogisesti. Hieman
mietin sitä, kuinka helppo lukijan on päästä mukaan tarinaan, jos ei ole
lukenut Rypsisadetta. Voi olla, että
paikoitellen voi olla hankala tietää ja ymmärtää asioiden taustoja, jos ei ole
lukenut trilogian ensimmäistä osaa. Hammurabin
hengessä -kirjassa on paljon tapahtumia, eikä ainakaan allekirjoittaneella
tullut tylsää hetkeä kirjan kanssa. Pidin myös siitä, kuinka yllättävä
loppukohtaus oli.
Jyri Hokkisen Hammurabin
hengessä -kirjaa suosittelen dekkareiden ystäville ja henkilöille, jotka
uskaltavat ottaa käteensä hieman tuntemattomamman tekijän kirjan käteensä.
Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen
2017. Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä
menee luokkaan Ö. Ihan wapaawalintainen kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti