Jyri Hokkinen: Hammurabin hengessä

Sain mukavan yhteydenoton, kun Jyri Hokkinen alias Hogane otti minuun yhteyttä. Häneltä oli ilmestynyt uusi kirja Hammurabin hengessä (Hogane Publishing, 2017) ja hän kysyi, haluaisinko kirjan luettavakseni. Tokihan minä halusin, koska olin lukenut Rypsisateenkin, joka on trilogian ensimmäinen osa. Kiitokset kirjasta lähtevät siis itse kirjailijalle. Paikalliset kirjastot eivät olleet aikoinaan hankkineet Rypsisadetta kokoelmiinsa, joten oli aivan pakko tarkastaa, mikä on tilanne Hammurabin hengessä kanssa. Hurraahuutoja! Oma kotikirjasto odottaa peräti yhtä kappaletta kokoelmiinsa. Jotain edistystä on tapahtunut.

Hammurabin hengessä jatkaa siitä, mihin Rypsisateessa jäätiin. Foka saa koiransa takaisin, mutta suhde rikospoliisina työskentelevään Miian takkuillee. Miia tutkii pizzeriassa tapahtunutta rikosta, johon Foka on sotkenut näppinsä enemmän kuin perusteellisesti. Miia ei tunnu huomaavan Fokan etääntymistä, mutta hyväksyy työkiireidensä keskellä sen, että Foka viettää enemmän aikaa mökillä. Leku, jolla on ollut suhteita pizzerian omistajaan Rami Temoseen, on häipynyt omille teilleen Kööpenhaminaan. Miehellä ei ole repussaan aivan puhtaita jauhoja, ja niinpä hän joutuu Kööpenhaminan yössä kolkatuksi. Lekun palatessa Suomeen, joutuu hän keskelle kidnappaustilannetta. Kekseliäs mies on kekseliäs, ja keinoja kaihtamatta vapautuu nappaajansa kynsistä. Ei mene pitkään, kun miehellä alkaa olla hieman kuumat paikat, joten on aika jättää Suomi, mutta sitä ennen tarvitaan kahisevaa. Lekulla on sisäpiiritietoa Fokan sekaantumisesta pizzerian tapahtumiin, joten mikä onkaan parempi keino saada rahaa kuin kiristys. Mutta miten tähän kaikkeen liittyy Moskovan alamaailma?

Nyt täytyy sanoa, että tykkäsin, tykkäsin ja tykkäsin. Pidin siitä, kuinka kirjassa päähenkilöksi nousi Leku. Mielenkiintoinen ja jollain lailla huvittava tapaus, vaikkakin hyvin arvaamaton. Fokalle on toki kirjassa oma paikkansa ja mielenkiintoiseksi tämän tekee se, kuinka trilogian viimeinen osa etenee. Pidin myös siitä, millä tavoin Fokan etääntyminen Miiasta kerrottiin. Oli todella realistisesti kuvattu. Kiinnostaa myös tietää, kuinka Miian tutkimukset uuden tai oikeastaan vanhan tapauksen kanssa etenevät ja kuinka ne yhtyvät kaikkeen muuhun.

Mielestäni kirjassa näkyy myös Hokkisen kehittyminen kirjailijana. Tekstiä on helppo lukea ja kertomus etenee loogisesti. Hieman mietin sitä, kuinka helppo lukijan on päästä mukaan tarinaan, jos ei ole lukenut Rypsisadetta. Voi olla, että paikoitellen voi olla hankala tietää ja ymmärtää asioiden taustoja, jos ei ole lukenut trilogian ensimmäistä osaa. Hammurabin hengessä -kirjassa on paljon tapahtumia, eikä ainakaan allekirjoittaneella tullut tylsää hetkeä kirjan kanssa. Pidin myös siitä, kuinka yllättävä loppukohtaus oli.

Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä -kirjaa suosittelen dekkareiden ystäville ja henkilöille, jotka uskaltavat ottaa käteensä hieman tuntemattomamman tekijän kirjan käteensä. 

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä menee luokkaan Ö. Ihan wapaawalintainen kirja!