Vauhtimimmi

Nyt pitkästä aikaa ihan jotain muuta kuin teatteria tai kirjoja. Olin Herra Karvajalan kanssa ulkoilemassa. Taloyhtiön parkkipaikalle ajoi auto, josta nousi mies. Sen verran katsoin, että tutun näköinen mies, mutta ei kuitenkaan minun henkilökohtainen tuttu. Samassa autosta alkoi kuulua kiljuntaa. Mies sanoi rauhallisesti, että olen tässä, odota hetki. Tässä vaiheessa Herra Karvajalka päätti, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Kissa lähti laskeutumaan rinnettä alas ja minä perässä.

Seuraavaksi kuulin parkkipaikalta pienen tytön selitystä ja puheen porinaa. En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, vaan keskityin kissaan. Kuulin, kuinka tyttö huusi miehelle, että hän menee hiekkalaatikolle. Jossain vaiheessa näin sivusilmällä tytön leikkivän hiekkalaatikolla. Herra Karvajalka puolestaan keskittyi rinteessä hiirijahtiin ja minä selasin Facebookia, koska ulkoilukirja jäi kotiin.

Hetken kuluttua mies huusi parkkipaikalta hieman huolestuneena, missä sinä olet, hei mihin hävisit. Takaani kuului tytön ääni ja vastaus: ”Olen täällä!” Tyttö kipusi rinnettä pitkin kohti minua ja Herra Karvajalkaa. Kissa ei tietysti tykännyt tunkeilijasta, vaan kipusi ylemmäs ja minä yritin rauhoittaa kissaa, että nyt ihan rauhallisesti, annetaan tytön silittää sinua. Tyttö kipusi perässämme ja kysyi, kuinka ihmeessä olemme päässeet sinne ylös. En oikein edes osannut vastata mitään, koska normihommaa meille kiipeilijöille. Kysyin tytöltä, haluaako silittää kissaa. Tietenkin halusi, mutta sanoi, että kädet ovat hiekassa (fiksu tyttö!). Neuvoin, kuinka käsiä yhteen taputtelemalla hiekat saattaisivat irrota, kuten irtosivatkin. Tämän jälkeen tyttö silitti Herra Karvajalkaa, joka alistui kohtaloonsa ja oli nätisti. Neuvoin tyttöä, kuinka pääsee parhaiten takaisin parkkipaikalle miehen luokse. Vielä piti esitellä vaaleanpunaiset bling bling kumpparit (minäkin tahdon sellaiset), jonka jälkeen raporttia antamaan miehelle.

Jatkoimme kissan kanssa ulkoilua. Ihana ilma ja kissakin näytti nauttivan pitkästä aikaa ulkoilmasta. Sitten näin, että tyttö kipusi taas rinnettä ylös. Kysyin, haluaako hän vielä silittää kissaa. Ei kuulemma halunnut, vaan etsi kakulleen tikkua ja pyysi tulemaan katsomaan kakkua. Herra Karvajalka ei ollut samaa mieltä. Hän päätti, että nyt riitti ja tämä herra lähtee kotiin. Mitä teki tyttö? Lähti seuraamaan meitä. Selitin tytölle, että menemme nyt kissan kanssa kotiimme. Tyttö vastasi, että minäkin tulen teille. Sanoin, että et kai sinä nyt voi tulla meille, koska saatatte kohta lähteä. Mies oli koko ajan parkkipaikalla lataamassa akkua toisesta autosta toiseen. Tyttö ei kuitenkaan tyytynyt sanomiisini, vaan alkoi inttää janoaan. Kysyin, joisiko hän lasin vettä. ”Joo”, hän vastasi.

Pääsimme terassillemme. Parkkipaikalta näkyy terassillemme, joten oletin miehen näkevän, että tyttö seurasi minua ja Herra Karvajalkaa. Mies, joka täällä asuu, avasi terassin oven. Sanoin hänelle, tuotko tytölle lasin vettä. Tyttö meinasi koko ajan tunkea sisään. Pyysin odottamaan terassillamme. Vesi tuli juotua ja sanoin, että nyt sinun täytyy varmasti mennä takaisin. Mitä vielä. Pissahätä. Enhän minä nyt voi tyrkätä pientä, alle kouluikäistä tyttöä pois, jos pissattaa. Sanoin, että hyvä on, tule käymään pissalla. Sanoin, että kengät täytyy ottaa pois. Ennen kuin huomasinkaan, oli tyttö riisunut takin, pipon ja collegetakin. Oho. Ei tässä näin pitänyt todellakaan käydä.

Ohjasin tytön vessaan ja menin itse mukaan, jos tyttö tarvitsisi apua. Mitä tekee Herra Karvajalka? Tunkee mukaan kylpyhuoneeseen ja maukuu selvästi mustasukkaisena. Meillä ei ole lähipiirissä tämän ikäisiä pikkulapsia ja kissan kokemukset pikkulapsista ovat syntyneet vain tilanteissa, joissa joku lapsi on ulkoilutustilanteessa halunnut silittää kissaa. Tyttö hoiti tarpeensa, jonka jälkeen sanoin, että nyt puetaan ja mennään ulos. Kysyin myös, onko mies hänen isänsä. Ei kuulemma ollut, vaan pappa. Tyttö ei ollut halukas lähtemään minnekään. Oli kylmä ja palelsi ja kenties kissan lukuisat lelutkin kiinnostivat tyttöä. Olin kuitenkin tiukkana ja sanoin, että nyt puetaan, että sinua saatetaan jo etsiä.

Puin tytölle collegetakin ja ulkovaatteet. Sanoin, että lähdemme vielä kissankin kanssa ulos. Ohjatessani tytön ulos asunnostamme pappa jo tyttöä kaipasikin. Tyttö ei kauheasti pappaa kuunnellut. Selitti vain, että hän kävi tädin luona pissalla. Pappa totesi siihen, että olisithan sinä voinut mennä mummillekin. Mummi on käsittääkseni isomummi, joka asuu samassa rapussa kuin me. Tyttö vain totesi viileästi, että halusi mennä tädin luokse. Pappa sanoi tytölle, että nyt mennään. Vastaus oli, ettei mennä, koska täti tulee katsomaan kakkua.

Lähdin sitten tytön perään ja kerroin miehelle, että tyttö kävi juomassa lasin vettä ja pissalla. Mies totesi siihen, että hirvittävä papan juoksuttaja ja olisi voinut mennä mummin luoksekin pissalle. Kuitenkin myös kiitti lämpimästi, kun olin huolehtinut työstä. Eipä tuossa nyt kauheasti vaivaa ollut, mutta kun nykyään heti miettii, epäileekö joku jotain kamalaa. Olisi tietysti pitänyt yrittää ohjata tyttö heti pappansa luokse, mutta kun se on hieman hankalaa, kun samaan aikaan yrität sooloilla kissan kanssa. 

Oli kyllä melkoinen vauhtimimmi tämän tädin perjantai-illassa. Ja se kakku oli hieno.