Jyri Hokkinen: Hammurabin hengessä

Sain mukavan yhteydenoton, kun Jyri Hokkinen alias Hogane otti minuun yhteyttä. Häneltä oli ilmestynyt uusi kirja Hammurabin hengessä (Hogane Publishing, 2017) ja hän kysyi, haluaisinko kirjan luettavakseni. Tokihan minä halusin, koska olin lukenut Rypsisateenkin, joka on trilogian ensimmäinen osa. Kiitokset kirjasta lähtevät siis itse kirjailijalle. Paikalliset kirjastot eivät olleet aikoinaan hankkineet Rypsisadetta kokoelmiinsa, joten oli aivan pakko tarkastaa, mikä on tilanne Hammurabin hengessä kanssa. Hurraahuutoja! Oma kotikirjasto odottaa peräti yhtä kappaletta kokoelmiinsa. Jotain edistystä on tapahtunut.

Hammurabin hengessä jatkaa siitä, mihin Rypsisateessa jäätiin. Foka saa koiransa takaisin, mutta suhde rikospoliisina työskentelevään Miian takkuillee. Miia tutkii pizzeriassa tapahtunutta rikosta, johon Foka on sotkenut näppinsä enemmän kuin perusteellisesti. Miia ei tunnu huomaavan Fokan etääntymistä, mutta hyväksyy työkiireidensä keskellä sen, että Foka viettää enemmän aikaa mökillä. Leku, jolla on ollut suhteita pizzerian omistajaan Rami Temoseen, on häipynyt omille teilleen Kööpenhaminaan. Miehellä ei ole repussaan aivan puhtaita jauhoja, ja niinpä hän joutuu Kööpenhaminan yössä kolkatuksi. Lekun palatessa Suomeen, joutuu hän keskelle kidnappaustilannetta. Kekseliäs mies on kekseliäs, ja keinoja kaihtamatta vapautuu nappaajansa kynsistä. Ei mene pitkään, kun miehellä alkaa olla hieman kuumat paikat, joten on aika jättää Suomi, mutta sitä ennen tarvitaan kahisevaa. Lekulla on sisäpiiritietoa Fokan sekaantumisesta pizzerian tapahtumiin, joten mikä onkaan parempi keino saada rahaa kuin kiristys. Mutta miten tähän kaikkeen liittyy Moskovan alamaailma?

Nyt täytyy sanoa, että tykkäsin, tykkäsin ja tykkäsin. Pidin siitä, kuinka kirjassa päähenkilöksi nousi Leku. Mielenkiintoinen ja jollain lailla huvittava tapaus, vaikkakin hyvin arvaamaton. Fokalle on toki kirjassa oma paikkansa ja mielenkiintoiseksi tämän tekee se, kuinka trilogian viimeinen osa etenee. Pidin myös siitä, millä tavoin Fokan etääntyminen Miiasta kerrottiin. Oli todella realistisesti kuvattu. Kiinnostaa myös tietää, kuinka Miian tutkimukset uuden tai oikeastaan vanhan tapauksen kanssa etenevät ja kuinka ne yhtyvät kaikkeen muuhun.

Mielestäni kirjassa näkyy myös Hokkisen kehittyminen kirjailijana. Tekstiä on helppo lukea ja kertomus etenee loogisesti. Hieman mietin sitä, kuinka helppo lukijan on päästä mukaan tarinaan, jos ei ole lukenut Rypsisadetta. Voi olla, että paikoitellen voi olla hankala tietää ja ymmärtää asioiden taustoja, jos ei ole lukenut trilogian ensimmäistä osaa. Hammurabin hengessä -kirjassa on paljon tapahtumia, eikä ainakaan allekirjoittaneella tullut tylsää hetkeä kirjan kanssa. Pidin myös siitä, kuinka yllättävä loppukohtaus oli.

Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä -kirjaa suosittelen dekkareiden ystäville ja henkilöille, jotka uskaltavat ottaa käteensä hieman tuntemattomamman tekijän kirjan käteensä. 

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä menee luokkaan Ö. Ihan wapaawalintainen kirja!

Jyri Hokkinen: Rypsisade

Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jyri Hokkinen alias Hogane jakoi Facebookin Dekkariryhmän sivuilla esikoiskirjaansa Rypsisade (Hogane Publishing, 2015) pientä palautetta vastaan. Olin onnekas ja sain kirjan itselleni ja mikä parasta, omistuskirjoituksella varustettuna luettavakseni. Nyt täytyy myös myöntää, että olen pettynyt paikallisiin Kirkes-kirjastoihin. Eivät ole hankkineet yhtä ainokaista Rypsisadetta kokoelmiinsa. Hyi.

Rypsisateen päähenkilö on Tapio ”Foka” Fokin. Foka on entinen rikospoliisi, joka toimii nykyään ovimiehenä Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa kuppilassa. Tukholman reissullaan Foka riitaantuu kolmen venäläisen kanssa, joista yhden kanssa hieman enemmänkin. Venäläinen janoaa kostoaan ja sen saakin, mutta mitä tapahtuu koston jälkeen. Tapahtumat alkavat rullata aivan käsittämättömällä tavalla eteenpäin.

Foka on henkilönä lähes joka naisen unelma, vaikka itse henkilökohtaisesti hieman vierastin muutamia Fokan tapoja, mutta kuka meistä täydellinen olisikaan? Foka harrastaa karatea, josta kirjassa onkin varsin kattavat kuvaukset. Ainakin lajia tuntematon allekirjoittanut tunsi pääsevänsä varsin uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan karateharjoituksista lukiessaan. Rypsisateessa Foka tutustuu ja rakastuu unelmanaiseen Miian ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Miia on hyvä lisä kirjassa, vaikka odotin ehkä, että Miia olisi ollut enemmän näkyvissä loppukuvioissa. Fokan suhde isäänsä Anttiin on hieno ja kunnioitettava. Foka arvostaa isäänsä ja Antti-isä puolestaan tukee Fokaa.

Vaikka Rypsisateessa on muutama kielellinen asia, jossa itse olisin käyttänyt toista ilmaisua, on kirja helposti ja nopeasti luettava. Kirjan luvut ovat mukavan lyhyitä. Kirjaa voi helposti lukea pienissä pätkissä tai sitten niin kuin minä itselleni hokien, että luen vielä tämän luvun ja yhtäkkiä huomaankin, että olen ahminut kirjasta puolet. Mielestäni Rypsisade huokuu testosteronia ja kirjan luettuani sanoisinkin, että kirja on miehinen kirja. Tämä ei kylläkään tarkoita sitä, ettei kirjaa voisi naiset lukea. Voi lukea ja kannattaakin lukea.

Rypsisateen tarina etenee loogisesti ja lukijan on helppo pysyä mukana. Kirjan loppuhuipentuma on mielestäni yllättävä ja kamala. Ainakin itselläni tarina jäi pyörimään päähäni ja seuraava yö oli unenlaadultaan hieman heikko. Kirja jättää monta asiaa avoimeksi, mikä on hyvä keino koukuttaa lukijaa janoamaan lisää. Itse ainakin toivon, että avoimille asioille tulisi jatkossa selityksiä, koska lukijana haluan tietää, mitä tapahtuu vastaisuudessa.

Jyri Hokkisen Rypsisadetta suosittelen dekkareita ahmiville sekä henkilöille, jotka eivät jaksa kahlata tiiliskiviteoksia läpi.

Kirjalle annan tähtiä 4 (asteikko 1-5).

Kiitos Hoganelle kirjasta ja lukunautinnosta.