Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jyri Hokkinen
alias Hogane jakoi Facebookin Dekkariryhmän sivuilla esikoiskirjaansa Rypsisade (Hogane Publishing, 2015)
pientä palautetta vastaan. Olin onnekas ja sain kirjan itselleni ja mikä
parasta, omistuskirjoituksella varustettuna luettavakseni. Nyt täytyy myös
myöntää, että olen pettynyt paikallisiin Kirkes-kirjastoihin. Eivät ole hankkineet
yhtä ainokaista Rypsisadetta kokoelmiinsa. Hyi.
Rypsisateen
päähenkilö on Tapio ”Foka” Fokin. Foka on entinen rikospoliisi, joka toimii
nykyään ovimiehenä Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa kuppilassa. Tukholman
reissullaan Foka riitaantuu kolmen venäläisen kanssa, joista yhden kanssa
hieman enemmänkin. Venäläinen janoaa kostoaan ja sen saakin, mutta mitä
tapahtuu koston jälkeen. Tapahtumat alkavat rullata aivan käsittämättömällä
tavalla eteenpäin.
Foka on henkilönä lähes joka naisen unelma, vaikka itse
henkilökohtaisesti hieman vierastin muutamia Fokan tapoja, mutta kuka meistä
täydellinen olisikaan? Foka harrastaa karatea, josta kirjassa onkin varsin
kattavat kuvaukset. Ainakin lajia tuntematon allekirjoittanut tunsi pääsevänsä
varsin uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan karateharjoituksista lukiessaan. Rypsisateessa Foka tutustuu ja rakastuu unelmanaiseen
Miian ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Miia on hyvä lisä kirjassa,
vaikka odotin ehkä, että Miia olisi ollut enemmän näkyvissä loppukuvioissa. Fokan
suhde isäänsä Anttiin on hieno ja kunnioitettava. Foka arvostaa isäänsä ja
Antti-isä puolestaan tukee Fokaa.
Vaikka Rypsisateessa
on muutama kielellinen asia, jossa itse olisin käyttänyt toista ilmaisua, on kirja
helposti ja nopeasti luettava. Kirjan luvut ovat mukavan lyhyitä. Kirjaa voi
helposti lukea pienissä pätkissä tai sitten niin kuin minä itselleni hokien,
että luen vielä tämän luvun ja yhtäkkiä huomaankin, että olen ahminut kirjasta
puolet. Mielestäni Rypsisade huokuu
testosteronia ja kirjan luettuani sanoisinkin, että kirja on miehinen kirja.
Tämä ei kylläkään tarkoita sitä, ettei kirjaa voisi naiset lukea. Voi lukea ja kannattaakin
lukea.
Rypsisateen tarina
etenee loogisesti ja lukijan on helppo pysyä mukana. Kirjan loppuhuipentuma on mielestäni
yllättävä ja kamala. Ainakin itselläni tarina jäi pyörimään päähäni ja seuraava
yö oli unenlaadultaan hieman heikko. Kirja jättää monta asiaa avoimeksi, mikä
on hyvä keino koukuttaa lukijaa janoamaan lisää. Itse ainakin toivon, että
avoimille asioille tulisi jatkossa selityksiä, koska lukijana haluan tietää,
mitä tapahtuu vastaisuudessa.
Jyri Hokkisen Rypsisadetta
suosittelen dekkareita ahmiville sekä henkilöille, jotka eivät jaksa kahlata
tiiliskiviteoksia läpi.
Kirjalle annan tähtiä 4 (asteikko 1-5).
Kiitos Hoganelle kirjasta ja lukunautinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti