Blogi on elänyt hiljaiseloa joulukuussa, koska kiire. Enempää
ei kannattane edes selitellä, koska moni muukin tuntee vielä nahoissaan
joulukuun stressailut. Nyt kuitenkin Mahtavaa Uutta Vuotta 2016 kaikille blogini lukijoille!
Vuoden ensimmäisessä postauksessa siirrytään aikaan ennen joulua.
Viimeinen lauantai ennen joulua oli kaunis päivä. Aurinko
esitteli taitojaan, mikä teki hyvää minulle, koska olin lähes nujerrettu parin
edellisen päivän pimeydestä ja synkkyydestä. Elämä tuntui taas hymyilevän ja mikä
parasta, vietin mukavan iltapäivän ystäväni luona.
Kotiin palatessani piipahdin Prismaan tekemään vielä
muutamia täsmäostoksia. Reppu täynnä ruokaa ja kenties jotain tavaraakin tallustelin kohti kotia. Vasemmassa kädessäni heilui ystävältäni saatu kaunis
joululahjakassi, jonka sisältö oli yllätys. Oikeassa kädessäni kannoin
joululahjapaperirullaa. Kotini sijaitsee mäen päällä, joten kivuttavaa riittää.
Tullessani ison mäen alapuolelle, huomasin mäessä neljä pojankoltiaista.
Arviolta viides-kuudesluokkalaisia. Pojat olivat kovaäänisiä ja yksi työnsi
toista jatkuvasti pusikkoon. Kaksi muuta vaikuttivat hieman rauhallisemmilta,
vaikkakin jutun juonessa mukana olivat.
Aloin hieman empiä, pitäisikö kiertää toista kautta kotiin,
koska poikajoukon meno ja potkunyrkkeily vaikuttivat sen verran levottomalta touhulta. Näin kuitenkin yhden
miehen ohittavan porukan, joten ei muuta kuin eteenpäin, koska poikajoukkokin
eteni mäkeä ylöspäin, vaikka hitaanpuoleisesti ja samalla remuten. Pääsin kantamusteni
kanssa lähes mäen päälle samanaikaisesti poikien kanssa. Sitten tapahtui
jotain. Poikajoukon kovaäänisin ja kenties joukon kingi, kääntyi minua kohti ja
yritti napata vasemmassa kädessäni olevan lahjakassin. Pojan sormet olivat jo
lahjapussin hantaakeilla eli kyse ei todellakaan ollut mistään kuvitellusta
tapahtumasta. Kyllä kuulkaa tämän naisen pohojalaasuus nosti päätään, vaikka
Etelä-Suomessa olen lähes ikäni asunutkin. Ensimmäinen ja hyvin alkukantainen reaktio
oli huitaista oikeassa kädessäni olevalla lahjapaperirullalla poikia kohti. Pojat
kavahtivat pari askelta kauemmas ja kingin kädetkin kummasti vapautuivat
lahjakassin hantaakeilta. Sitten alkoi mekastus.
Poikien kingi huusi minulle, että mitä helvettiä sä teet.
Minä tietysti käyttäydyin hyvin aikuismaisesti ja huusin takaisin, että ja mitä
helvettiä sä yritit varastaa mun lahjakassin. Tietenkään poika ei myöntänyt
tapahtunutta, vaikka tivasin, miksi pojan kädet olivat lahjakassissa kiinni.
Aikamme toisillemme huudettua, sanoin lopuksi kovaäänisesti, että nyt häivytte
jokainen kotiinne ja mietitte, mitä tuli tehtyä. Toisilta ihmisiltä ei
varasteta mitään, ja toisekseen, jos ette häivy, niin soitan poliisit paikalle.
Pojat tietysti olivat valveutuneita ja huusivat, ettei poliisi voi meille
mitään. Juurikin näin. Kylläpä tuli hieno fiilis kivan päivän päätteeksi.
Lopulta pääsin ylittämään tien ja jatkoin raivon vallassa
matkaa kohti kotiani, joka oli aivan vieressä. Kavutessani vihoviimeistä mäkeä
ylös, kuulin, kun joku pojista huusi vielä viimeisiksi sanoikseen perääni: ”Mandariinitissi!”
En enää tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Mandariinitissihän kuulostaa oikeastaan
loistavalta. Etenkin kun rintavarustukseni ovat huomattavasti isommat kuin
mandariinit.
Harmittaa, kun piti itse käyttäytyä todella huonosti, mutta
kuinka itse olisitte moisessa tilanteessa reagoineet, jos joku olisi yrittänyt
napata teiltä jotain kädestä? Sivuhuomautuksena mainittakoon, etten osunut
rullalla poikiin, ja vaikka olisin osunutkin, ei olisi sattunut muuta kuin
henkisesti. Itse olisin kyllä saattanut päätyä lehtien otsikoihin ja oikeuteen.
Onhan Suomi oikeusvaltio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti