Jyri Hokkinen: Rypsisade

Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jyri Hokkinen alias Hogane jakoi Facebookin Dekkariryhmän sivuilla esikoiskirjaansa Rypsisade (Hogane Publishing, 2015) pientä palautetta vastaan. Olin onnekas ja sain kirjan itselleni ja mikä parasta, omistuskirjoituksella varustettuna luettavakseni. Nyt täytyy myös myöntää, että olen pettynyt paikallisiin Kirkes-kirjastoihin. Eivät ole hankkineet yhtä ainokaista Rypsisadetta kokoelmiinsa. Hyi.

Rypsisateen päähenkilö on Tapio ”Foka” Fokin. Foka on entinen rikospoliisi, joka toimii nykyään ovimiehenä Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa kuppilassa. Tukholman reissullaan Foka riitaantuu kolmen venäläisen kanssa, joista yhden kanssa hieman enemmänkin. Venäläinen janoaa kostoaan ja sen saakin, mutta mitä tapahtuu koston jälkeen. Tapahtumat alkavat rullata aivan käsittämättömällä tavalla eteenpäin.

Foka on henkilönä lähes joka naisen unelma, vaikka itse henkilökohtaisesti hieman vierastin muutamia Fokan tapoja, mutta kuka meistä täydellinen olisikaan? Foka harrastaa karatea, josta kirjassa onkin varsin kattavat kuvaukset. Ainakin lajia tuntematon allekirjoittanut tunsi pääsevänsä varsin uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan karateharjoituksista lukiessaan. Rypsisateessa Foka tutustuu ja rakastuu unelmanaiseen Miian ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Miia on hyvä lisä kirjassa, vaikka odotin ehkä, että Miia olisi ollut enemmän näkyvissä loppukuvioissa. Fokan suhde isäänsä Anttiin on hieno ja kunnioitettava. Foka arvostaa isäänsä ja Antti-isä puolestaan tukee Fokaa.

Vaikka Rypsisateessa on muutama kielellinen asia, jossa itse olisin käyttänyt toista ilmaisua, on kirja helposti ja nopeasti luettava. Kirjan luvut ovat mukavan lyhyitä. Kirjaa voi helposti lukea pienissä pätkissä tai sitten niin kuin minä itselleni hokien, että luen vielä tämän luvun ja yhtäkkiä huomaankin, että olen ahminut kirjasta puolet. Mielestäni Rypsisade huokuu testosteronia ja kirjan luettuani sanoisinkin, että kirja on miehinen kirja. Tämä ei kylläkään tarkoita sitä, ettei kirjaa voisi naiset lukea. Voi lukea ja kannattaakin lukea.

Rypsisateen tarina etenee loogisesti ja lukijan on helppo pysyä mukana. Kirjan loppuhuipentuma on mielestäni yllättävä ja kamala. Ainakin itselläni tarina jäi pyörimään päähäni ja seuraava yö oli unenlaadultaan hieman heikko. Kirja jättää monta asiaa avoimeksi, mikä on hyvä keino koukuttaa lukijaa janoamaan lisää. Itse ainakin toivon, että avoimille asioille tulisi jatkossa selityksiä, koska lukijana haluan tietää, mitä tapahtuu vastaisuudessa.

Jyri Hokkisen Rypsisadetta suosittelen dekkareita ahmiville sekä henkilöille, jotka eivät jaksa kahlata tiiliskiviteoksia läpi.

Kirjalle annan tähtiä 4 (asteikko 1-5).

Kiitos Hoganelle kirjasta ja lukunautinnosta.