Olen syyskuun lopulla menossa katsomaan Helsingin
kaupunginteatterin esitystä Komisario Palmun erehdys, joten olihan kirjakin luettava läpi. Komisario Palmun erehdys (WSOY) on ilmestynyt ensimmäisen kerran
vuonna 1940. Lukemani kirja oli kahdestoista painos vuodelta 2006. Komisario Palmun erehdys tunnetaan ehkä
parhaiten vuonna 1960 ilmestyneestä elokuvasta, mutta täytyy muistaa, että
elokuvakin perustuu hienoon kirjaan, jota itse en ainakaan ollut aiemmin
lukenut.
Komisario Palmu hälytetään paikalle, kun Bruno Rygseck
löytyy kylpyhuoneestaan kuolleena. Kuolema näyttää tapaturmalta, mutta varsin
pian komisario Palmu ymmärtää, että kyseessä on murha. Etenkin kun hyvin pian
vastaan tulee toinenkin kuolemantapaus samasta piiristä. Rygseckin suku kuuluu
Helsingin äveriäisiin teollisuussukuihin. Komisario Palmun yrittäessä selvittää
Bruno Rygseckin kuolemaa apulaisensa Virran ja etsivä Kokin kanssa, joutuu hän
vastatusten joukon ihmisiä kanssa, joilla jokaisella voisi olla oma syynsä
murhata Bruno Rygseck. Onko murhaaja vaimo Alli, josta piti tulla ex-vaimo vai
Brunon täti Amalia? Vai onko kyseessä insinööri Vaara? Toisaalta vuorineuvos
Vanteen viehättävän kauniissa tyttäressä voisi myös olla aineksia julmaan
tekoon? Entä, jos kyseessä on kuitenkin klassinen hovimestarin tekemä teko?
Paljon kiperiä kysymyksiä, mutta askel askeleelta komisario Palmu lähestyy
ratkaisuaan.
Kerrassaan riemastuttava teos, jonka klassinen salapoliisitarina
ei kalpene yhtään ulkomaisten lajitoveriensa rinnalla. Vaikka Waltarin tarina
on pohjimmiltaan synkkä, on kirjassa paljon hauskoja ja koomisia sattumuksia.
Mika Waltari on ollut Kirjailija isolla K:lla. Kielenkäyttö on kautta koko kirjan
loistavaa ja taitavaa. Lukijana rakastan lukea tekstiä, joka on hienoa ja joka
on kestänyt hyvin ajan hammasta. Pidin myös Helsinki-kuvauksista, joita
kirjasta löytyy jonkin verran. Kirja antaa myös realistista ajankuvausta, mikä
on aina mukavaa, kun lukee vanhempaa tekstiä.
Kirjan henkilöhahmot ovat herkullisen sekalaista
seurakuntaa. Mielestäni Waltari on onnistunut luomaan kullekin henkilölle omat
ominaispiirteet siten, että henkilön piirteet pysyvät samanlaisina kautta koko
kirjan. Komisario Palmussa itsessään on jo jotain sellaista, josta tänä päivänä
pääsisi hyvin nopeasti lööppeihin. Palmu on itsekeskeinen ja
määräilevä, mutta nauttii maksetuista ja kosteista lounaista, puhumattakaan
ilmaisista autokyydeistä. Toisaalta Palmu on älykäs ja tuntuu olevan aina
askeleen edellä apulaisiaan.
Olen nähnyt Komisario
Palmun erehdys elokuvan useampaan otteeseen, mutta en muistanut, kuka oli
murhaaja. Sen takia kirjaa olikin mielenkiintoista lukea ja pohtia, kuka on
syyllinen. Kirja on kunnon dekkari, eikä murhaajaa ollut aivan helppo arvata. Itse
taisin käydä suunnilleen koko henkilögallerian läpi pähkäillessäni syyllisen
henkilöllisyyttä.
Mika Waltarin Komisario
Palmun erehdystä suosittelen luettavaksi jo pelkästään sen takia, että
kyseessä on klassikko ja dekkarihelmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti