Kävin kirjastossa palauttamassa yhden kirjan, eikä ollut
tarkoitus lainata mitään, koska kotona on muutama pino lukemattomia kirjoja.
Jotenkin siinä kuitenkin kävi niin, että pyörin taas kerran ympäri kirjastoa ja
huomasin VIP-hyllyssä Sara Stridsbergin Niin
raskas on rakkaus (Tammi, Keltainen kirjasto, 2016). Kääntelin
kirjaa hetken käsissäni ja marssin lainausautomaatille. Jotenkin minusta
tuntuu, että minulle aina käy näin. Niin
raskas on rakkaus kirjan ruotsinkielinen alkuteos on Beckomberga. Ode till min familj ilmestyi vuonna 2014. Kirjan on
suomentanut Outi Menna.
Beckomberga on mielisairaala, jonne 13-vuotiaan Jackien isä Jim
joutuu. Jim on alkoholisti, joka elää kuollakseen. Jim ei rakasta ketään tai
ehkä on joskus rakastanut Jackien äitiä Lonea. Jimin joutuessa mielisairaalaan,
aloittaa Jackie jokapäiväiset vierailut sairaalassa, joka on erikummallinen
paikka murrosikää ja naiseutta lähestyvälle tytölle. Sairaalassa Jackie
tutustuu valloittavaan Sabinaan ja kokee elämänsä ensirakkauden hetket Paulin
seurassa. Lääkäri Edvard Wintersonin näkemys sairaiden hoidosta on hyvin
avarakatseinen. Mies kyyditsee Jimiä ja muita potilaita öisiin juhliin
kaupunkiasunnolleen.
Niin raskas on rakkaus
on osin Sara Stridsbergin omaelämäkerrallinen kirja. Kirjan teksti on kaunista,
lyyristä ja vaikuttavaa. Oudon eriskummallinen ja haikea tarina ikään kuin leijuu
välähdyksenomaisesti lukijan tajuntaan. Läpi kirjan on aistittavissa suru,
mutta toivonpilkahduksia löytyy myös. Vaikka kirjassa ollaan myös paljon
Beckombergan ulkopuolella, tuli minulle ainakin lukijana sellainen tunne, että
koko Jackien elämä ja lähes kaikki ihmiset Jackien elämässä ovat jollain lailla nyrjähtäneitä. Stridsberg on avannut kirjassaan myös Beckombergan
mielisairaalaympäristöä ja historiaa lukijalle. Mielisairaala, joka on ollut
Euroopan suurimpia 1900-luvulla. Mielenkiintoista luettavaa.
Mielisairaalan potilaista kaihertamaan jäi ehkä eniten Olof.
Mies, joka oli viettänyt koko elämänsä Beckombergassa. Mielisairaalaa
suljettaessa Olofille annetaan terveen paperit ja passitetaan kaupungille.
Kuinka tällainen ihminen ikinä voisi pärjätä tässä maailmassa? Ei kuinkaan,
eikä voinut Olofkaan. Jackien ensirakkaus ja Jackien omin sanoin, hänen
elämänsä rakkaus Paul, sen sijaan oli pelottava. Murrosikäinen tyttö rakastuu
mieheen päätä pahkaa, eikä anna edes tiettyjen tekojen olla esteenä palavalle
rakkaudelle.
Sara Stridsbergin Niin
raskas on rakkaus laittoi ajatukset liikkeelle. Taas tuli mieleen, että
pitäisi lukea Tapio Tammisen Kansankodin
pimeämpi puoli, vaikka kyllä täällä koto-Suomessakin on varmasti tehty
kaiken maailman kauheuksia, joista meillä tavallisilla tallaajilla ei
välttämättä ole tietoa. Tuli myös mieleen, että mielisairaus on sairaus, joka
koskettaa sairastuneen lisäksi koko sairastuneen lähipiiriä. Helpommaksi asiaa
ei tietenkään tee se, että psykiatrisen hoidon määrärahojakin taidetaan
höyläillä jatkuvasti.
Sara Stridsberg on omistanut kirjansa kaikille, joiden matka
kulki Beckombergan sairaalan puiston ohi vuosien 1932 ja 1995 välillä.
Niin raskas on rakkaus
kannattaa lukea, jos kaipaa lukemista, joka laittaa ajatukset liikkeelle.
Tuo kirja odottaa lukemistani, hankin sen joskus keväällä tai kesällä omakseni. Kerään Keltaista ja Sinistä kirjastoa omakseni.
VastaaPoistaKeltaisen ja Sinisen kirjaston kirjat ovatkin laatulukemista. Onko sinulle kaikki kirjat kerättyinä vai puuttuuko joitakin?
PoistaMinulle tämä oli pettymys. Olen aiemmin lukenut Stridsbergiltä Dromfakulteten ja se oli valtavan hieno ja tietysti odotukseni tätä kirjaa kohtaan muodostuivat osin sen pohjalta.
VastaaPoistaHarmi, että kirja oli sinulle pettymys. Itse en ole aiemmin Stridsbergiä lukenut. Pidin siitä, kuinka kirjailija ikään kuin tiputteli tapahtumia lukijalle.
Poista