Keski-Uudenmaan Teatteri: Viiniä keittiössä

 

Moni tietää kirjallisuudesta Anna Gavaldan, mutta moniko on nähnyt naisen romaaneista tehtyjä teatteriesityksiä? Ilokseni voin todeta, että minä olen nähnyt. Keski-Uudenmaan Teatteri (KUT) on saanut esitysoikeudet Gavaldan menestysromaaniin Viiniä keittiössä (Je l’aimais). Tähän on pakko todeta, että mahtava saavutus KUT.

Seppo Halttunen ja Elina Varjomäki
Keski-Uudenmaan Teatteri: Viiniä keittiössä (2021)
Kuva © Kapina Oy

Chloén (Elina Varjomäki) aviomies Adrien (Jan-Christian Söderholm) on jättänyt vaimonsa ja lapsensa. Hän on löytänyt uuden rakkauden. Elämänsä rakkauden. Chloé on suunniltaan surusta. Appiukko Pierre (Seppo Halttunen) on kiikuttanut Chloén mökille, jotta nainen saisi rauhassa miettiä tapahtunutta. Chloé on hysteerinen ja itku on herkässä. Pierre yrittää luoda naiselle mukavia olosuhteita. Chloé suutahtelee appiukolleen tuon tuosta, mutta vähitellen keskusteluyhteys löytyy ja viini virtaa. Viikonloppu tuokin melkoisen yllätyksen, kun Chloé tutustuu appiukkonsa salattuun puoleen. Pierren elämä ei olekaan ollut niin yksitotista kuin Chloé on luullut. 

Elina Varjomäellä on näytelmässä Chloén roolin lisäksi Mathilden rooli. Varjomäki tekee tasaisen laadukasta roolitusta kummassakin osassa, mutta täytyy myöntää, että ihastuin enemmän Mathildeen. Varjomäki saa tuotua naiseen sopivasti salaperäisyyttä. Seppo Halttunen rinnastetaan useimmiten komediaan, mutta tässä näytelmässä Halttusesta avautuu uusi, syvällisempi puoli. Halttunen nähdään roolissa, joka on monisyinen. Hänellä ei ole valmiita vastauksia Chloélle, eikä tarvitsekaan olla, koska elämä ei ole sellaista. Kaksoisroolituksessa nähdään myös Jan-Christian Söderholm. Adrienin rooli on lähestulkoon aina yliampuvaa ja tarkoituksellisesti provosoivaa, mutta se tuo syvälliseen näytelmään hieman hauskuutta. Nuoren Pierren roolissa Söderholm on kuin toisinto vanhemmasta Halttusesta. Pidin siitä, kuinka samankaltaisia nuori ja vanhempi Pierre ovat olemuksiltaan.

Elina Varjomäki ja Jan-Christian Söderholm
Keski-Uudenmaan Teatteri: Viiniä keittiössä (2021)
Kuva © Kapina Oy

Lija Fischer on dramatisoinut ja ohjannut näytelmän. Fischer on saanut tuotua näytelmään sopivasti filosofisuutta ja syvällisyyttä. Näytelmä etenee sujuvasti kohtauksesta toiseen. Mökkiviikonloppu vaihtuu hetkessä Pariisin nähtävyyksien äärelle, mutta näytelmä ei kärsi siitä millään tavoin. Näytelmän lavastus on yksinkertainen, mutta loistavasti onnistunut. Heti katsomoon mennessäni minulle tuli tunne sumuisesta syyssäästä. Kauniit vaahteranlehdet maassa ja katosta roikkuvat valokatteet toivat usvaisen tunnelman. Juuri sellaisen, jossa rakkaan ihmisen kanssa olisi ihana taivaltaa. Näytelmän lavastuksen takana on ollut Tinja Salmi. 

Voisi kuvitella, että Viiniä keittiössä on kepeä näytelmä, mutta se on kaikkea muuta. Viiniä keittiössä avaa näkymän, jossa rakkaus ei olekaan ikuista. Nuorena solmittu suhde voi olla varma ja turvallinen, mutta uusi rakkaus voi ilmestyä koska tahansa nurkan takaa. Yllättäen ja kovaa. Siinä vaiheessa parisuhde joutuu koetukselle. Jatkaako turvallisilla vesillä vai sukeltaako tuntemattomiin syvyyksiin? Siihen vain jokaisen oma sydän osaa vastata. Totta on kuitenkin se, että rakkaus satuttaa.

Seppo Halttunen ja Elina Varjomäki
Keski-Uudenmaan Teatteri: Viiniä keittiössä (2021)
Kuva © Kapina Oy

KUT:in esittämä Viiniä keittiössä on näytelmä, jota suosittelen aikuisille, jotka haluavat laittaa ajatusnystyränsä töihin. Näytelmä antaa paljon, mutta se laittaa myös ajattelemaan elämää ja rakkautta. Vinkkinä myös mainittakoon, että lauantain esitykset alkavat jo kello 18.00. Itse pidän aikaisemmista aloituksista. 

Keski-Uudenmaan Teatteri sijaitsee Keravalla loistavien kulkuyhteyksien päässä. Juna-asemalta on teatterille lyhyt matka kävellä, joten näytelmää kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Helsingistä junamatka taittuu kahdessakymmenessä minuutissa. 

Keski-Uudenmaan Teatterin Viiniä keittiössä sai kantaesityksensä lauantaina 9.10.2021. 

Rooleissa: Elina Varjomäki, Seppo Halttunen ja Jan-Christian Söderholm 

Alkuteos: Anna Gavalda

Dramatisointi ja ohjaus: Lija Fischer

Lavastus- ja pukusuunnittelu: Tinja Salmi

Äänisuunnittelu: Jussi Österman

Valosuunnittelu: Kalle Tahkolahti

 

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Lämmin kiitos KUT:ille.

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia

Kyllä taas saa kiittää siitä, että on olemassa lukupiiri, koska tulee tartuttua teoksiin, joihin ei muuten koskisi. Tällä kertaa lukupiirin ruodinnan kohteena oli Anna Gavaldan Lempi ei ole leikin asia (Gummerus, 2014). Vuonna 2013 ilmestyneen kirjan ranskankielinen alkuteos on nimeltään Billie. Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen. Paikallisista kirjastoista kirjan saa helposti lainattua jonottamatta.

Lempi ei ole leikin asia kertoo Billien ja Franckin tarinan Billien näkökulmasta. On sattunut onnettomuus, jossa Billie valvoo tajuttomana olevan Franckin vierellä öisen taivaan alla ja kertoo tarinaansa. Yleisönä on pieni, loistava tähti. Billie on ollut pienestä pitäen syrjitty. Koulussa on ollut oppimisvaikeuksia ja kotona ongelmia äitipuolen kanssa. Älykkään Franckin kotiolot puolestaan ovat olleet päällisin puolin hyvät, mutta Franck on erilainen. Franck on homo. Billien ja Franckin tiet yhdistyvät, kun he joutuvat tekemään yhteisen koulutehtävän. Franck sparraa Billietä ja Billie tuntee kerrankin olevansa joku. Vuosien saatossa Franck ja Billie erkaantuvat toisistaan palatakseen kuitenkin taas yhteen, jotta voisivat taas erota. Ystäväpari ei tunnu osaavan elää ilman toista, mutta välillä on saatava hieman välimatkaakin.

Anna Gavaldan teksti on runollista ja kaunista, vaikka tarina kerrotaankin Billien haparoivilla sanoilla. Aluksi kirja tuntuu junnaavan paikallaan, jonka itse päähenkilö Billiekin mainitsee, mutta loppujen lopuksi tarina etenee koko ajan. Lukupiiriläisten mielestä kirjassa oli hyvää draaman kaari, joka kohoaa korkealle, mutta huonoa on se, että draaman kaari ei jaksakaan loppuun saakka vaan lässähtää lopussa. Kirjaa kritisoitiin myös siitä, että juoni ja kerronta tuntuivat hätäiseltä ja vajaalta. Kirjan loppu tuntui olevan suurimmalle osalle lukupiiriläisistä jollan tavoin pettymys. Lukupiiriläisiä ihastutti Gavaldan idea siitä, että Billie tilitti tarinaansa taivaalla tuikkivalle pienelle tähdelle.

Kirjan nimen suomennos on mielenkiintoinen, koska ranskalainen alkuteos on Billie. Periaatteessa suomennoksenkin nimi olisi voinut olla Billie, koska tarinaa käydään Billien näkökulmasta. Lukupiiriläiset olivat sitä mieltä, että suomalainen nimi Lempi ei ole leikin asia pikemminkin karkottaa lukijoita kuin vetää puoleensa. Keskustelua aiheutti myös se, onko Ranskassa luokkaerot niin valtavat kuin kirja antaa ymmärtää. Kirja antaa sellaisen kuvan, että ranskalainen yhteiskunta olisi melkoisen vanhoillinen.

Anna Gavaldan Lempi ei ole leikin asia kirjaan kannattaa tarttua, jos kaipaa jotain hieman erilaista lukemista. Kirja on melkoisen ohut, joten ei ole pelkoa tiiliskiviromaanista.

Tähtiä kirja saa 3 (asteikko 1-5).