Sehän on sellainen juttu, että Anna-Leena Sipilä on
sanoittanut viisikymppisen naisen sielunelämän teatterin näyttämölle. Toki ikä
voi olla jotain muutakin, mutta allekirjoittaneeseen reilu 50+ naiseen monologinäytelmä
teki melkoisen samaistumiskohteen. Se ei kuulkaas naisen elämä ole kauhean
helppoa. Ihan tiedoksi vain. Toki joukkoon mahtuu mukaan myös hyviä päiviä.
Anna-Leena Sipilä Keski-Uudenmaan Teatteri: Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia (2022) Kuva © Kapina Oy |
Anna-Leena Sipilä pohtii, miksi älypuhelinta kutsutaan älypuhelimeksi. Oikeastihan puhelin on todella hölmö. Siinä on kaiken maailman toimintoja, joista kukaan ei voi tietää mitään. Elävästä elämästä kerrottakoon esimerkki, kun allekirjoittanut istui palaverissa tai mötessä, kuten ruotsalaiset. Ruotsalaisethan istuvat jatkuvasti erilaisissa möteissä. Tähänkin Sipilällä oli monta eri mötevaihtoehtoa. Mutta palatakseni kännykkäasiaan, niin kuinka voi sellaistakaan tapahtua, että istut palaverissa ja artikuloit selkeäsanaisesti jotain asiaa, niin yhtäkkiä puhelin alkaa huudella jotain. Kesken palaverin. Google on alkanut hakea sanomaani palaveriasiaa netin syövereistä ja ohjaa minua eteenpäin. Oikeasti! Kukaan täysjärkinen ihminen ei halua, että tällaista tapahtuu todellisessa elämässä, mutta niin vain tapahtuu. Ja Sipilä esittää tähänkin yksinkertaisen kysymyksen, kuinka tällaiset toiminnot saa pois päältä? Helppoa se ei ole.
Sipilä rakastaa Turkua. Sinne on päästävä sopivin väliajoin,
koska Turussa on kaikkea. Sukulaisia siellä ei välttämättä ole, eikä niitä siellä
tarvitakaan, koska Turusta voi nauttia myös ilman sukulaisia. Allekirjoitan sataprosenttisesti
sen, että Turkuun täytyy välillä päästä. Turussa kaikki on kauniimpaa. Sitä
ikään kuin itsekin kaunistuu, kun astelee Turun jokivartta pitkin rennossa
kesäillassa. Turussa on vaikka mitä nähtävää. Turku on lähellä Tukholmaa.
Anna-Leena Sipilä Keski-Uudenmaan Teatteri: Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia (2022) Kuva © KapinaOy |
Ihan sellainen pieni asia juolahti mieleeni, mitä Sipilä ei ollut huomannut tai se oli kenties poistettu käsikirjoituksesta, mutta onko kukaan ikinä miettinyt, miksi tavaratalojen kenkäosaston pienikokoiset kengät on asetettu ylimmille orsille ja suurikokoisimmat kengät alimmille hyllykoukuille? Onko tässä takana jokin tavaratalon henkilökuntaa viihdyttävä piilokamera? Siellä se puolentoistametrin mittainen asiakas yrittää kurkotella koon 36 ja 37 kenkiä katonrajasta. Vastaavasti hieman pidemmäksi venähtänyt asiakas konttaa lattialla ja etsii koon 45 kenkiä. Toki Sipilän sanoin tämän ikäisenä pitäisi jo ylettyä ylähyllylle. Ikävästi monet tuotteet ovat kaupassa kuitenkin niin korkealla, että ne jäävät kaupan hyllylle, kun ei niitä sieltä yksinkertaisesti ylety ottamaan. Jäi pääsiäisraepussikin ostamatta, koska en ylettynyt.
Monologinäytelmä etenee sutjakkaasi kohtauksesta toiseen.
Sipilän heittämät pienet asiat saavat hetkessä suuret mittasuhteet. On suloista
rullalle menevää koiraa. On mielikuvituskoirajoukko, joka menee hulluudessaan
niin pitkälle, ettei sillä tarinalla ole oikeasti voinut olla olemassa järkevää
päätöstä. On ihanat huulirasvat. On kaunis suihkugeelipullo, jonka tuoksu
kylläkin ikävästi tuo mieleen taksikuskin tai stuertin. Kuka haluaa tuoksua stuertille?
Tampereella raikaa railakas rap, mutta haluaako joku oikeasti kuunnella
säkkipillimusiikkia? Jos haluaa, käsi ylös.
Anna-Leena Sipilä Keski-Uudenmaan Teatteri: Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia (2022) Kuva © Kapina Oy |
Minna Koskela on ohjannut Sipilän kirjoittaman ja näyttelemän monologinäytelmän. Näytelmän vahvuus piilee siinä, että naiset ovat tehneet loistavaa yhteistyötä. Moni katsoja suotta pelkää monologeja, mutta tätä näytelmää ei tarvinnut pelätä. Anna-Leena Sipilä vie roolihahmonsa tai pitäisikö sanoa ihan oman itsensä näytelmän läpi uljaasti. Hän uskaltaa ihmetellä asioita, joista moni ei haluaisi puhua sanaakaan, ettei vain menettäisi kasvojaan. Ihan parastahan on, kun ihminen osaa nähdä elämän koomiset puolet. Niitä tässä näytelmässä riittää. Pakko muuten myöntää, että olin kateellinen, ettei Sipilää tuntunut yhtään huimaavan A-tikkailla taiteilu. Minua huimaa jo, kun ensimmäiselle askelmalle nousen.
Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia on loistava irtiotto arjen pyörteisiin. Sipilä puhuu näyttämöllä todellisesta elämästä, mutta samalla hän on osannut nähdä asioiden koomiset puolet. Ei se elämä aina niin vakavaa ole, paitsi jos säkkipillimusiikki soi taukoamatta.
Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia sai kantaesityksensä
Keski-Uudenmaan Teatterissa tiistaina 12.4.2022.
Näyttelijä: Anna-Leena Sipilä
Käsikirjoitus: Anna-Leena Sipilä
Ohjaus: Minna Koskela
Valot ja äänet: Kalle Tahkolahti
Järjestäjä ja tekniikka: Kalle Tahkolahti ja Maija Tikka
Valokuvat: Kapina Oy
Lämmin kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille
kutsuvieraslipusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti