En tiedä, mitä ajattelin, kun aloin lukea Janet Skeslien Charlesin kirjaa Kirjasto Pariisin sydämessä (Bazar, 2022). Jotenkin kuvittelin ihania kirjastotunnelmia ja kirjanrakastajan unelmakuvia. Toki näitä kirjasta löytyi, mutta vastaan tuli paljon muutakin. Sellaista, joka ahdistaa tälläkin hetkellä.
Eletään vuotta 1939. Pariisissa asuvalla nuorella Odile Soucher’lla on käynyt tuuri. Hän on saanut työpaikan unelmapaikassaan Pariisin amerikkalaisessa kirjastossa. Odile rakastaa kirjoja. Odilen perheeseen kuuluu poliisipäällikkönä toimiva isä, kotiäiti sekä kaksoisveli Rémy. Isän mielestä Odilen työssäkäynti on turhaa, koska Odilen pitäisi keskittyä tulevaisuuteen ja kotirouvana olemiseen. Isä raahaakin päivällisille poliisivoimien nuoria miehiä ja odottaa, että rakkaus syttyy. Syttyyhän se lopulta. Paul on komea, mukava ja juuri sellainen mies, jota Odile kaipaa. Sitä paitsi Paulia ei haittaa, että Odile käy töissä.
Nuoruuden iloa ja eloa alkaa varjostaa Saksan suunnalta kuuluvat uutisoinnit. Rémy värväytyy armeijan palvelukseen, mikä lannistaa Odilen täysin. Odile on myös huolissaan kirjastosta. Amerikkalainen kirjasto on päättänyt pysyä auki, jotta sotilaille voitaisiin lähettää rintamalle kirjallisuutta. Kirjaston työntekijät ja asiakkaat pitävät yhtä, kunnes saksalaisten tulo keskeyttää tämänkin. Juutalaisilla ei ole enää asiaa kirjastoon. Toki kirjaston väki keksii keinonsa välittää uskollisille asiakkailleen luettavaa, vaikka välillä se on turhankin riskialtista. Sodan vaikutukset alkavat näkyä joka paikassa. Ruokaa on vaikea saada, ja jos sitä sattuu saamaan, sen mieluummin lähettää rintamalle kuin syö itse. Missään ei tunnu näkyvän valopilkkua. Ei edes silloin, kun sota päättyy ja verhot vedetään ikkunoiden edestä.
Vuonna 1983 Montanassa Yhdysvalloissa teini-ikäinen Lily hakee paikkaansa elämässä. Äidin kuoleman jälkeen Lily alkaa viihtyä yhä enemmän naapurin iäkkään rouvan Odile Gustafsonin seurassa. Isä menee uusiin naimisiin ja kotona alkaa olla turhan vilkasta, kun pikkusisaruksia syntyy. Toki Lilyltä vaaditaan jatkuvasti kotona auttamista, mutta Odilen luona on pakopaikka. Odile opettaa tytölle ranskaa. Lily myös ymmärtää, mikä sanojen rakkaus heitä molempia yhdistää.
Janet Skeslien Charlesin kerrontaa on selkeää molemmilla kirjan aikajaksoilla. Pariisin amerikkalaisen kirjaston henkilökuntaa ja asiakkaita koin kirjassa olevan aluksi hieman liikaa. Kirjan tarinan edetessä kaikille löytyi kuitenkin paikkansa ja sitä odotti, mitä jollekin henkilölle on tapahtunut sodan edetessä. Sodan raadollisuus on raskasta luettavaa, vaikka miljöönä olisi kuinka upea kirjasto tahansa. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että sota vyöryy joka suunnasta. Toisaalta kirjan tarina antaa myös toivoa, että sodan melskeissäkin voi olla elämää ja tärkeitä tehtäviä, vaikka kaikkien elämä onkin muuttanut jollain lailla muotoaan.
Kirjan selkeästi kevyempi osuus oli nykyajan kuvaukset Montanassa. Toki tämäkin toi kirjaan sopivaa jännitettä. Lukijana sitä tuli pohdittua, kuinka saman tyyppisiä Odilen ja Lilyn elämät ovat olleet, vaikka eivät olekaan suoraan verrattavissa toisiinsa. Lilyn elämää kirjailija kuvaa mielestäni juuri sopivalla tavalla. Nuoren ihmisen elämä mullistuu hetkessä, kun ollaan aikuisuuden kynnyksellä. Nuori joutuu miettimään valintojaan. Voiko ystävyys kantaa, vaikka tiet erkanevat? Kuinka edetä, jos pettää lähimmäisensä? Onko enää paluuta entiseen?
Kirjasto Pariisin sydämessä perustuu todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Kirjailija on kuitenkin ottanut vapauden muuttaa joitakin elementtejä tarinallisuuden parantamiseksi. Elämä on usein tarua ihmeellisempää ja niin voi sanoa myös tämän kirjan kohdalla. Kirjaa lukiessa ahdistaa, koska kirjailija on saanut kuvattua sodan raadollisuutta erittäin tarkalla tasolla. Yleensä pidän kirjoista enemmän kuin elokuvista, mutta voisin hyvin kuvitella, että tämän kirjan tarina olisi mahtava nähdä valkokankaalla.
Kirjan englanninkielinen alkuteos The Paris Library on ilmestynyt vuonna 2021. Kirjan on suomentanut Katariina Kallio.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on kirja, joka ei ole kevyintä luettavaa. Kirjan kultaisena lankana on kuitenkin ystävyys, rakkaus ja usko hyviin ihmisiin sekä tietysti ennen kaikkea kirjoihin.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti