Emma Puikkonen: Lupaus

Yksi tämän kevään ajankohtaisimpia kirjauutuuksia on Emma Puikkosen Lupaus (WSOY, 2019). Itse olisin saattanut ohittaa kirjan, mutta onneksi on Bloggariklubi. Maaliskuisella Bloggariklubilla kirjailijavieraana oli Emma Puikkonen, jota haastatteli WSOY:n kustannustoimittaja Silja Koivisto. Saimme kirjan tilaisuudesta mukaamme, joten olihan se luettava.

Emma Puikkonen ja Silja Koivisto

Rinna on Seela-tyttären yksinhuoltaja. Rinnan isä on antanut aikoinaan Rinnalle lupauksen pelastaa tytär mistä tahansa ja aina. Lupaus kaihertaa Rinnan mieltä, koska tätä nykyä isä on muistisairas, eikä näin ollen voi enää lunastaa lupaustaan. Kun Seelaa puree punkki, joka aiheuttaa puutiaisaivokuumeen, alkaa Rinnaa ahdistaa maailma ympärillään todella paljon. Maailma on muuttunut. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Pystyykö hän pelastamaan Seelan kaikelta pahalta? Ainakin on yritettävä.

Rinnan veli Robert on rakastunut. Hän lähtee rakastettunsa työn perässä Grönlantiin kuvaamaan sulavaa jäätikköä. Robert on myös vihainen. Hän on vihainen Rinnalle. Rinna on tehnyt jotain peruuttamatonta, joka on hävittänyt hetkessä sisarusten lapsuuden maiseman. Elämä ja työ rakastetun rinnalla on kuitenkin voimavara, joka helpottaa pahaa oloa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen. Ei luultavasti kovin kauaksi eteenpäin, mutta ei ihan tähän päiväänkään. Ilmastonmuutos on edennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Tekoälyä on joka paikassa. Lahkot, yhdistykset ja osuuskunnat lisääntyvät. Hallitus vaihtuu jatkuvasti. EU vetelee viimeisiään. Energiankäyttöä on rajattu. Ruokaa ostetaan varastoihin, koska toisinaan jokin tuote loppuu kaupan hyllyltä. Kauhealta tuntuvasta tulevaisuudesta huolimatta kirja on lämminhenkinen. Rinna haluaa pitää huolta rakkaistaan. Ei pelkästään Seelasta, vaan myös Robertista ja isästä.

Emma Puikkosen tekstiä on helppo lukea ja se on ilmavaa. Ilmastonmuutos on aiheena rankka, mutta Puikkonen on taitavalla tavalla osannut luoda tarinan, joka kantaa. Kirjasta löytyy myös kauneutta kauheiden asioiden keskellä. Kirjan tarina ei saarnaa, mutta se on ilman muuta kannanotto ilmastonmuutoksen johdosta. Kirja laittaa pakostikin miettimään tulevaisuutta.

Emma Puikkonen kertoi Bloggariklubilla, että Suomessa on nyt vasta herätty kunnolla ajattelemaan ilmastonmuutosta. Hänellä oli ollut pieni jännitys siitä, onko hän kirjan aiheen kanssa myöhässä yhteiskunnallista keskustelua ajatellen, mutta ei. Hän on juuri niin tässä hetkessä kuin olla ja voi. Kirjoitustyö oli kuitenkin vienyt 2-3 vuotta, joten olisi voinut käydä toisinkin. Emma Puikkosella on selvästi kyky pureutua aiheisiin, jotka ovat kuumia perunoita.

Itse mietin kirjan luettuani sitä, kuinka ilmastonmuutoksesta ei olla puhuttu työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Päädyin siihen, että aihe on vaikea ja se nähdään ehkä kaukaisena, mutta sitten tapahtui jotain. Perjantaina lounaspöydässä tuli puhetta lapsista ja siitä, kuinka lapsia tehdään nykyään yhä myöhemmin ja myöhemmin tai ei tehdä ollenkaan. Eräs nuori rouva otti puheeksi ilmastonmuutoksen. Sanoi, että osa ihmisistä saattaa ajatella asiaa ilmastonmuutoksen kautta, etteivät halua lapsia maailmaan, jossa ei ole tulevaisuutta. Hän ei itse henkilökohtaisesti kolmen lapsen äitinä nähnyt asiaa tältä kannalta, mutta oikeassa hän varmasti oli monen muun mietteiden kannalta. Tästä keskustelu sai uuden suunnan. Alettiin ihan oikeasti keskustella ilmastonmuutoksesta. Kaikki keskustelijat eivät nähneet asian suuruutta, mutta osa oli selvästi valveutuneita ja tiesivät asiasta paljon. Ilmastonmuutos on jo tässä hetkessä ja jotain on tehtävä, jotta maailma olisi myös tulevaisuudessa turvallinen paikka elää ja olla.

Emma Puikkosen Lupaus on kirja, joka kannattaa lukea. Siinä on kauneutta ja herkkyyttä, mutta se on myös hyvin vahvasti tässä ajassa siitäkin huolimatta, että tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen.

Lämmin kiitos kirjasta ja hienosta tilaisuudesta lähtee kirjailijalle, kustantajalle ja Bloggariklubille. Ilta oli todella hieno.