Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Suomeksi
sanottuna roikuin eräänä perjantai-iltana Facebookissa ja huomasin
Kirja.fi-sivuston houkuttelevan tarjouksen tai kilpailun tai ihan miksi sitä
kukin haluaa nimittää. Viidellekymmenelle ensimmäiselle sähköpostia
lähettäneelle luvattiin Arttu Tuomisen Verivelka
(WSOY, 2019) ennakkolukukappaleena. Satuin olemaan nopea ja saamaan
uutuusdekkarin itselleni. Ilmoituksessa mainittiin, että kirja ilmestyisi
kesäkuussa, mutta ennakkolukukappaleen kannessa mainittiin, että toukokuussa.
Myös WSOY:n sivuilla mainitaan, että kirja ilmestyisi toukokuussa eli ehkä se
pitänee paikkansa.
Komisario Jari Paloviita saa myöhäissyksyisenä työpäivänä
kuulla puukotuksesta, jonka uhri on kuollut. Hän lähettää alaisensa Henrik
Oksmanin ja Linda Toivosen rikospaikalle. Keikka vaikuttaa rutiinijutulta.
Känniläisten yhteenotto, jossa on vain sattunut tällä kertaa hieman pahemmin.
Myöhemmin, kun Paloviita saa kuulla tekijän ja uhrin nimet, kaikki muuttuu.
Surmatyön tekijä Antti Mielonen on Paloviidan paras ystävä lapsuusvuosilta.
Uhri puolestaan on Rami Nieminen. Jarin ja Antin luokkatoveri, jonka kanssa
pojat ottivat jatkuvasti yhteen.
Paloviidan muistot palaavat vuoteen 1991, joka muutti
kaiken. Poikien lapsuus on vaihtumassa nuoruudeksi. Jarin elämässä on
ensirakkautta, mutta on myös musta varjo. Rami Nieminen, joka on ihastunut
samaan tyttöön kuin Jari. Tämä pelkästään on syy Ramille antaa kunnon löylytys
Jarille. On myös muita syitä vihata Jaria. Anttia Rami tavallaan ihailee, koska
poika on isokokoinen, voimakas ja jollain tavoin arvovaltainen. Toisaalta Rami
myös vihaa Anttia, koska poika on aina yhdessä Jarin kanssa. Kesällä tapahtumat
alkavat vyöryä sellaista vauhtia, joka muuttaa lopullisesti Jarin ja Antin sekä
monen muun elämän suunnan. Komisario Jari Paloviita tuntee sisimmässään, että
hän on Antille velkaa, joten hänen on autettava vanhaa ystäväänsä Anttia
hinnalla millä hyvänsä.
Olipas jännittävä kirja. Juuri sellainen, jota ei malttaisi
laskea välillä käsistään. Arttu Tuominen on rakentanut kiehtovan tarinan, jossa
nykyisyys ja menneisyys vuorottelevat sopusoinnussa. Jarin ja Antin
menneisyyttä raotetaan pala palalta, jolloin lukijalle selviää paljon
sellaista, joka auttaa ymmärtämään aikuisen Jarin teot. Tekeekö Jari
moraalisesti oikein vai väärin, se jää jokaisen lukijan päätettäväksi. Joka
tapauksessa vastaus ei ole yksiselitteinen. Hinta on kuitenkin kova, oli Jarin
ratkaisu mikä tahansa.
En ole lukenut aiempia Arttu Tuomisen kirjoja, mutta tämä
kirja ainakin vakuutti sen, että mies osaa oikeasti kirjoittaa kirjoja. Teksti
on selkeää ja tarinan kulussa pysyy hyvin mukana. Tarinassa on kauhua,
jännitystä ja epätoivoa. Samalla löytyy kuitenkin myös hienoja luontokuvauksia
ja tunnelmakuvia. Pidin myös siitä, että tarina etenee koko ajan, eikä jää
junnaamaan paikoilleen. Verivelka on
kirja, jonka kanssa viihtyy.
Verivelka aloittaa
uuden suomalaista poliisiyksikköä kuvaavan Delta-sarjan. Kirjassa päästiin Jari
Paloviidan elämään melko mukavasti sisälle, vaikka muutama asia jäikin ikään
kuin avoimeksi. Niistä olisi tietysti kiva lukea vielä myöhemmin lisää. Muista henkilöistä
jäi kutkuttamaan erikoislaatuinen Oksman, josta todellakin toivoisin lukevani seuraavissa
kirjoissa enemmän. Mikä mies Oksman oikeasti on? Ainakaan hän ei ole aivan
tavallinen poliisi. Myös Linda Toivonen on mielenkiintoinen nimi. Naisella on
selvästi ongelma, jota hän yrittää peitellä. Onnistuuko hän
peittely-yrityksissään jatkossakin vai kaatuvatko kulissit?
Vaikka kirja on selkeästi dekkari, on siitä kuitenkin
löydettävissä myös erilaisia teemoja. Aiemmin mainittu moraali on yksi. Toinen
on kiusaaminen. Kiusaamista tapahtuu monissa ei yhteisöissä, mutta
koulukisaaminen on ehkä yksi suurimmista ongelmista. Kun lapsi voi todella
huonosti, saattaa hän purkaa sen kiusaamalla muita. Ikävintä tässä on se, että
kiusaaminen kohdistuu yleensä pienempiin ja heikoimpiin yksilöihin.
Koulukiusaaminen voi olla todella raakaa ja se voi jättää elinikäiset jäljet.
Kirjassa olevat kiusaamiskohtaukset ovat järkyttäviä. Oikeasti en soisi
kenenkään joutuvan moisiin tilanteisiin. En usko, että kukaan pystyy lukemaan
näitä kohtauksia tuntematta yhtään mitään.
Antti Tuomisen Verivelka
on kirja kaikille dekkareista pitäville. Tämä on myös kirja, joka sopii hyvin
lomalukemiseksi.
Kiitos Kirja.fi. Annoitte minulle huikean jännittävän kirjan
luettavaksi.
Minä en ole päässyt mukaan tähän buumiin. Somessa kehutaan ja mainostetaan Arttu Tuomisen kirjoja ihan sikana, mutta minusta ne ovat huonosti kirjoitettuja ja jopa naurettavia. Onko tämä buumi jotakin massahypnoosia?
VastaaPoistaItselleni tämä oli ensimmäinen Arttu Tuomisen kirja, joten en osaa sanoa mitään mistään varsinaisesta buumista. Mielestäni kirjan teksti on helppoa luettavaa ja ainakin tässä kirjassa tarina imi mukaansa.
PoistaSe on tietysti selvä, että kaikki eivät tykkää samoista asioista, ja siksi elämä onkin mielenkiintoista. Jos kaikki olisivat yhtä ja samaa mieltä joka asiasta, niin tylsäksi kävisi elämä.
Mukavaa kevään jatkoa sinulle. :)
Kovasti on tuota kirjaa markkinoitu ja aion kyllä lukea!😊Aurinkoista toukokuuta toivottelen sinulle☀️☀️☀️
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa lukea, jos tykkää dekkareista. Itse ainakin nautin joka hetkestä kirjan kanssa, vaikka välillä olikin aika jännää. :)
PoistaIhanaa toukokuun jatkoa sinullekin Kristiina <3
Lapsellisia juonenkäänteitä, pitkiä esitelmöintejä ja väsyttävää selitystä, kuin kirjailija rakastaisi omaa ääntään yli kaiken muun.
VastaaPoistaMiksi päähenkilöillä pitää olla aina joku ruumiillinen vamma?
Sosiaalisessa mediassa kehutaan Arttu Tuomisen kirjoja kritiikittömästi ja laitetaan sydämiä ja hymynaamoja. Mainostaminen on lähtenyt lapasesta aikoja sitten ja piruilijat lisäävät ylimakeat kehunsa joukkoon. Uskottavuus on mennyt.
Kannattaako lukea sellaista kirjaa, josta ei pidä? Mielestäni ei kannata. Itse tosin kuulun siihen kastiin, jossa yleensä yritän kirjan lukea loppuun. Kirjailija on tehnyt valtavan työn kirjoittaessaan kirjan.
PoistaItse en ole lukenut muita Arttu Tuomisen kirjoja. Tuohan on oikestaan oiva detalji, jos päähenkilöllä on aina jokin ruuminvamma. Ruuminvammat eivät miestä tai naista pahenna, vaan tekevät heistä entistä mielenkiintoisempia. Etenkin tarinat niiden takana. Tämä voi olla myös yksi kirjailijan ns. tavaramerkki. Hyvin olet perillä Tuomisen teosten sisällöistä, jos et niistä pidä.
Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja mukavia lukuhetkiä sellaisten kirjojen parissa, joista pidät!
Mielestäni oli todella hyvä kirja. Kirjaa oli vaikeata jättää nukkumisen takia kesken. Todella rankkaa kuvausta lapsuudesta, erilaisista perheistä. Herätti ajattelemaan omia lapsia ja omaa isyyttä... Hyvin kirjoitettu hyvä ja tarina. Suosittelen kaikille luettavaksi.
VastaaPoistaOn kyllä totta, että oli aikamoisen rankkoja kuvauksia. Hyvä esimerkki sellaisesta kirjasta, jossa kaikilla ei ole samanlaiset lähtökohdat elämään.
Poista