14.5.2019

Arttu Tuominen: Verivelka


Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Suomeksi sanottuna roikuin eräänä perjantai-iltana Facebookissa ja huomasin Kirja.fi-sivuston houkuttelevan tarjouksen tai kilpailun tai ihan miksi sitä kukin haluaa nimittää. Viidellekymmenelle ensimmäiselle sähköpostia lähettäneelle luvattiin Arttu Tuomisen Verivelka (WSOY, 2019) ennakkolukukappaleena. Satuin olemaan nopea ja saamaan uutuusdekkarin itselleni. Ilmoituksessa mainittiin, että kirja ilmestyisi kesäkuussa, mutta ennakkolukukappaleen kannessa mainittiin, että toukokuussa. Myös WSOY:n sivuilla mainitaan, että kirja ilmestyisi toukokuussa eli ehkä se pitänee paikkansa.

Komisario Jari Paloviita saa myöhäissyksyisenä työpäivänä kuulla puukotuksesta, jonka uhri on kuollut. Hän lähettää alaisensa Henrik Oksmanin ja Linda Toivosen rikospaikalle. Keikka vaikuttaa rutiinijutulta. Känniläisten yhteenotto, jossa on vain sattunut tällä kertaa hieman pahemmin. Myöhemmin, kun Paloviita saa kuulla tekijän ja uhrin nimet, kaikki muuttuu. Surmatyön tekijä Antti Mielonen on Paloviidan paras ystävä lapsuusvuosilta. Uhri puolestaan on Rami Nieminen. Jarin ja Antin luokkatoveri, jonka kanssa pojat ottivat jatkuvasti yhteen.

Paloviidan muistot palaavat vuoteen 1991, joka muutti kaiken. Poikien lapsuus on vaihtumassa nuoruudeksi. Jarin elämässä on ensirakkautta, mutta on myös musta varjo. Rami Nieminen, joka on ihastunut samaan tyttöön kuin Jari. Tämä pelkästään on syy Ramille antaa kunnon löylytys Jarille. On myös muita syitä vihata Jaria. Anttia Rami tavallaan ihailee, koska poika on isokokoinen, voimakas ja jollain tavoin arvovaltainen. Toisaalta Rami myös vihaa Anttia, koska poika on aina yhdessä Jarin kanssa. Kesällä tapahtumat alkavat vyöryä sellaista vauhtia, joka muuttaa lopullisesti Jarin ja Antin sekä monen muun elämän suunnan. Komisario Jari Paloviita tuntee sisimmässään, että hän on Antille velkaa, joten hänen on autettava vanhaa ystäväänsä Anttia hinnalla millä hyvänsä.

Olipas jännittävä kirja. Juuri sellainen, jota ei malttaisi laskea välillä käsistään. Arttu Tuominen on rakentanut kiehtovan tarinan, jossa nykyisyys ja menneisyys vuorottelevat sopusoinnussa. Jarin ja Antin menneisyyttä raotetaan pala palalta, jolloin lukijalle selviää paljon sellaista, joka auttaa ymmärtämään aikuisen Jarin teot. Tekeekö Jari moraalisesti oikein vai väärin, se jää jokaisen lukijan päätettäväksi. Joka tapauksessa vastaus ei ole yksiselitteinen. Hinta on kuitenkin kova, oli Jarin ratkaisu mikä tahansa.

En ole lukenut aiempia Arttu Tuomisen kirjoja, mutta tämä kirja ainakin vakuutti sen, että mies osaa oikeasti kirjoittaa kirjoja. Teksti on selkeää ja tarinan kulussa pysyy hyvin mukana. Tarinassa on kauhua, jännitystä ja epätoivoa. Samalla löytyy kuitenkin myös hienoja luontokuvauksia ja tunnelmakuvia. Pidin myös siitä, että tarina etenee koko ajan, eikä jää junnaamaan paikoilleen. Verivelka on kirja, jonka kanssa viihtyy.

Verivelka aloittaa uuden suomalaista poliisiyksikköä kuvaavan Delta-sarjan. Kirjassa päästiin Jari Paloviidan elämään melko mukavasti sisälle, vaikka muutama asia jäikin ikään kuin avoimeksi. Niistä olisi tietysti kiva lukea vielä myöhemmin lisää. Muista henkilöistä jäi kutkuttamaan erikoislaatuinen Oksman, josta todellakin toivoisin lukevani seuraavissa kirjoissa enemmän. Mikä mies Oksman oikeasti on? Ainakaan hän ei ole aivan tavallinen poliisi. Myös Linda Toivonen on mielenkiintoinen nimi. Naisella on selvästi ongelma, jota hän yrittää peitellä. Onnistuuko hän peittely-yrityksissään jatkossakin vai kaatuvatko kulissit?

Vaikka kirja on selkeästi dekkari, on siitä kuitenkin löydettävissä myös erilaisia teemoja. Aiemmin mainittu moraali on yksi. Toinen on kiusaaminen. Kiusaamista tapahtuu monissa ei yhteisöissä, mutta koulukisaaminen on ehkä yksi suurimmista ongelmista. Kun lapsi voi todella huonosti, saattaa hän purkaa sen kiusaamalla muita. Ikävintä tässä on se, että kiusaaminen kohdistuu yleensä pienempiin ja heikoimpiin yksilöihin. Koulukiusaaminen voi olla todella raakaa ja se voi jättää elinikäiset jäljet. Kirjassa olevat kiusaamiskohtaukset ovat järkyttäviä. Oikeasti en soisi kenenkään joutuvan moisiin tilanteisiin. En usko, että kukaan pystyy lukemaan näitä kohtauksia tuntematta yhtään mitään.

Antti Tuomisen Verivelka on kirja kaikille dekkareista pitäville. Tämä on myös kirja, joka sopii hyvin lomalukemiseksi.

Kiitos Kirja.fi. Annoitte minulle huikean jännittävän kirjan luettavaksi.






8 kommenttia:

  1. Minä en ole päässyt mukaan tähän buumiin. Somessa kehutaan ja mainostetaan Arttu Tuomisen kirjoja ihan sikana, mutta minusta ne ovat huonosti kirjoitettuja ja jopa naurettavia. Onko tämä buumi jotakin massahypnoosia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni tämä oli ensimmäinen Arttu Tuomisen kirja, joten en osaa sanoa mitään mistään varsinaisesta buumista. Mielestäni kirjan teksti on helppoa luettavaa ja ainakin tässä kirjassa tarina imi mukaansa.

      Se on tietysti selvä, että kaikki eivät tykkää samoista asioista, ja siksi elämä onkin mielenkiintoista. Jos kaikki olisivat yhtä ja samaa mieltä joka asiasta, niin tylsäksi kävisi elämä.

      Mukavaa kevään jatkoa sinulle. :)

      Poista
  2. Kovasti on tuota kirjaa markkinoitu ja aion kyllä lukea!😊Aurinkoista toukokuuta toivottelen sinulle☀️☀️☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa lukea, jos tykkää dekkareista. Itse ainakin nautin joka hetkestä kirjan kanssa, vaikka välillä olikin aika jännää. :)

      Ihanaa toukokuun jatkoa sinullekin Kristiina <3

      Poista
  3. Lapsellisia juonenkäänteitä, pitkiä esitelmöintejä ja väsyttävää selitystä, kuin kirjailija rakastaisi omaa ääntään yli kaiken muun.
    Miksi päähenkilöillä pitää olla aina joku ruumiillinen vamma?
    Sosiaalisessa mediassa kehutaan Arttu Tuomisen kirjoja kritiikittömästi ja laitetaan sydämiä ja hymynaamoja. Mainostaminen on lähtenyt lapasesta aikoja sitten ja piruilijat lisäävät ylimakeat kehunsa joukkoon. Uskottavuus on mennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaako lukea sellaista kirjaa, josta ei pidä? Mielestäni ei kannata. Itse tosin kuulun siihen kastiin, jossa yleensä yritän kirjan lukea loppuun. Kirjailija on tehnyt valtavan työn kirjoittaessaan kirjan.

      Itse en ole lukenut muita Arttu Tuomisen kirjoja. Tuohan on oikestaan oiva detalji, jos päähenkilöllä on aina jokin ruuminvamma. Ruuminvammat eivät miestä tai naista pahenna, vaan tekevät heistä entistä mielenkiintoisempia. Etenkin tarinat niiden takana. Tämä voi olla myös yksi kirjailijan ns. tavaramerkki. Hyvin olet perillä Tuomisen teosten sisällöistä, jos et niistä pidä.

      Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja mukavia lukuhetkiä sellaisten kirjojen parissa, joista pidät!

      Poista
  4. Mielestäni oli todella hyvä kirja. Kirjaa oli vaikeata jättää nukkumisen takia kesken. Todella rankkaa kuvausta lapsuudesta, erilaisista perheistä. Herätti ajattelemaan omia lapsia ja omaa isyyttä... Hyvin kirjoitettu hyvä ja tarina. Suosittelen kaikille luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä totta, että oli aikamoisen rankkoja kuvauksia. Hyvä esimerkki sellaisesta kirjasta, jossa kaikilla ei ole samanlaiset lähtökohdat elämään.

      Poista